Korruptio estää Etelä-Afrikan tasa-arvoistumisen

Artikkeli on julkaistu Pax-lehden numerossa 2/2018.

Kun Etelä-Afrikasta puhutaan, monet mainitsevat ensimmäisenä luonnon ja isot villieläimet. Politiikasta puhuttaessa useimmat tietävät Nelson Mandelan. Korruptio ei ole monella mielessä ainakaan ensimmäisenä. Täällä Etelä-Afrikassa tilanne on aivan toisenlainen. Jos hallitus mainitaan, on korruptio ensimmäinen mieleen tuleva asia. Suurin osa tuo esille sen, kuinka presidentti Jacob Zuma pakotettiin eroamaan virastaan ja hän vastaa tällä hetkellä korruptiosyytteisiin tuomioistuimessa.

Kestävän kehityksen tavoite numero 16

Maailmanpankki määrittelee korruption tilanteena, jossa henkilö hyväksikäyttää julkista virkaansa omaksi rahalliseksi edukseen. Korruptio ei kuitenkaan tapahdu vain julkisella sektorilla, vaan kaikissa tilanteissa, joissa henkilö hyödyntää asemaansa saadakseen varoja esimerkiksi lahjuksista. Korruptiota on monenlaista. Esimerkiksi julkisen sektorin hankinnoissa maailmanpankin arvion mukaan hinnat ovat noin 30 prosenttia korkeammat korruptoituneissa maissa kuin ne muuten olisivat. Korruptiota voidaan harjoittaa myös julkisia budjetteja vääristelemällä. Usein tämä tapahtuu lisäämällä budjettiin tarpeettomia menoja tai tekemällä ylihintaisia hankintoja päättäjien omistamista yrityksistä.

Systemaattisella korruptiolla viitataan niin syvälle juurtuneeseen korruptioon, että korruption vastaisetkin yritykset ovat korruptoituneet. Se tarkoittaa sitä, että korruptoituneet yritykset lahjovat korruptionvastaisia yrityksiä, jotka siten antavat korruption jatkua. Tämä johtaa siihen, että korruptiota on melkein mahdotonta selättää, koska kaikki osapuolet ovat siihen osallisia. Systemaattinen korruptio on laajamittaista erityisesti kehittyvissä maissa, kuten Etelä-Afrikassa.

YK tunnistaa korruption laajaksi ongelmaksi ja on nostanut sen poistamisen Kestävän kehityksen tavoitteekseen numero 16. Pyrkimyksenä on vähentää korruptiota ja laittomia rahansiirtoja huomattavasti vuoteen 2030 mennessä sekä kehittää vastuullisia ja läpinäkyviä instituutioita. On melko selvää, ettei kaikilta mailta tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2030 onnistu, mutta Kestävän kehityksen tavoitteet selkeästi tunnistavat tämänhetkiset ongelmat kehityksessä ja tarjoavat keinoja ja apua tavoitteiden saavuttamiseksi.

Korruption merkittävän vähentäminen on tärkeää, koska se usein estää valtiota rikastumasta ja kehittymästä eteenpäin. Korruptoituneen valtion on vaikea saada tärkeitä ulkomaisia sijoittajia, koska sijoittaminen on riskialtista. Ulkomaalaisen virkamiehen lahjomien on kansainvälinen rikos. Tämä johtaakin siihen, että korruptoituneimmat valtiot ovat yleisesti kaikkein huonotuloisimpia.

Korruptio ei toimi valtiota vastaan vain kansainvälisesti vaan myös sisäisesti. Se sortaa kaikkein huonotuloisimpia ja lisää epätasa-arvoa. Hyvin epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa kansalaisilla on heikko luottamus omaan hallitukseensa, mikä on totta myös Etelä-Afrikan tapauksessa. Etelä-Afrikka on yksi maailman epätasa-arvoisimmista valtioista. Epätasa-arvo lisää rikollisuutta, koska luotto oikeusjärjestelmiin on heikko ja huonotuloiset kokevat rikollisuuden ainoaksi tavakseen ”saada omansa”.

Etelä-Afrikassa esimerkiksi hallitus on tukenut huonotuloisempia kouluja lisäämällä budjettiinsa suuren määrän rahaa koulukirjoihin ja tarvikkeisiin jaettavaksi kouluille. Koulukirjat eivät kuitenkaan koskaan saapuneet ja oppilaat kärsivät tarvikkeiden puutteesta. On myös erittäin vaikeaa saada luotettavaa informaatiota korruptiosta, koska tämän informaation kerääjät ovat yleisesti korruptiossa mukana ja väärentävät tutkimustuloksia.

ANC:n huojuva asema

Presidentti Jacob Zuma oli varmasti kansallisesti yksi maailman vihatuimpia valtionpäämiehiä ja iso osa eteläafrikkalaisista yksinkertaisesti kutsuu häntä varkaaksi. Zumaa syytetään yli 30 miljardin randin suuruisesta lahjusten ottamisesta. Häntä syytetään myös rahanpesusta ja petoksesta. Zuma on kiistänyt tehneensä mitään väärää.

Zuman seuraaja presidentti Cyril Ramaphosa kampanjoi lupauksilla poistaa korruptio Etelä-Afrikan hallituksesta. Ramaphosa otti vallan helmikuun puolivälissä, mutta korruptiota vähentäviä uudistuksia ei ole vielä esitetty. Ramaphosan hallitus on sisäisesti jakautunut ja sen pelätään hajoavan, jos korruptoituneisuutta ryhdytään kitkemään sisältä päin. Hallituksella on nyt kiire saada kansan luottamus takaisin sillä seuraavat vaalit järjestetään vuonna 2019.

Vielä on epäselvää, kuinka korruptio tulee vaikuttamaan seuraaviin vaaleihin. Zuma valittiin jatkokaudelle, koska hän edusti valtapuoluetta ANC:tä. Vaikka Zuman ei haluttu jatkavan, eteläafrikkalaiset ovat erittäin puolueuskollisia Apartheidin jälkeen, ja valtaosa haluaa ANC:n pysyvän johdossa. ANC:n sisäinen rakenne saattaa kuitenkin muuttua radikaalisti ennen seuraavia vaaleja, mikäli Ramaphosa toteuttaa vaalilupauksensa. Vaikka Etelä-Afrikka onperiaatteessa demokraattinen valtio, todellista valtaa pitää ANC, eikä se ole siitä aikeissa luopua.

Korruptio ei ole pelkästään haitallinen vain ihmisille vaan luonto maksaa usein kalliisti sen seurauksena. Varsinkin Afrikassa luontoa ja luonnonvaroja kohdellaan ajattelemattomasti rahallisen edun saamiseksi.  Esimerkiksi laiton teollisuus, kalastus ja puunhakkuu johtavat ekosysteemien katoamiseen ja kuormittavat luontoa. Monet kansainväliset yritykset ovat lahjoneet itsensä irti aiheuttamistaan ympäristötuhoista.

Paikalliset ihmiset eivät yleensä saa lahjusrahoja, vaikka kärsijänä ovat paikalliset yhteisöt ja heidän elinkeinonsa, kun kalastus tai maanviljely käyvät mahdottomiksi luonnontuhojen seurauksena. Tämä johtaa myös siihen, että paikalliset ylikuormittavat luontoa silloin, kun pystyvät, koska luonnonvarat ovat epävarma elinkeino. Köyhyys pakottaa ihmiset tekemään lyhytkatseisia päätöksiä ja pysäyttää kehityksen. Ei voida olettaa, että tavalliset ihmiset välittäisivat luonnon hyvinvoinnista tai kehityksestä elleivät hallitukset näytä esimerkkiä ja tarjoa apua arjen muuttamiseksi ympäristöystävällisemmäksi.

Presidentti Jacob Zuma oli varmasti kansallisesti yksi maailman vihatuimpia valtionpäämiehiä ja iso osa eteläafrikkalaisista yksinkertaisesti kutsuu häntä varkaaksi.

Etelä-Afrikan korruptoituneisuus näkyy epäsuorasti ihmisten päivittäisessä arjessa. Ei ole jatkuvaa virkamiesten lahjomista tai ylimääräisiä pysäytyksiä valtateillä lahjusten toivossa. Korruptio näkyy kuitenkin selvästi sekä yhteiskunnan epätasa-arvoisuudessa että ihmisten yleisessä luottamuksessa hallitukseen. Köyhyyttä on vaikea vähentää, koska korruptio syö varoja köyhien olojen parantamisesta. Yksittäiset ihmiset kärsivät hiljaisuudessa voimatta osoittaa sormeaan muun kuin hallituksen suuntaan. Yritykset kärsivät epäreilusta kilpailusta sekä epävakaasta taloudesta. Randin arvo heittelee hallituksen oikkujen mukaisesti, ja ilman ulkomaalaisia sijoituksia sitä on vaikea tasapainottaa.

Nykyinen vesikriisi

Kapkaupungin viimeaikainen vesikriisi on hyvä esimerkki tavallisten ihmisten hädästä. Paniikki levisi kulovalkean tavoin vuoden 2018 vaihteessa, kun ennustettiin, että Kapkaupungilta loppuu vesi kokonaan maaliskuun loppuun mennessä. Kaupungin hallintoa syytettiin tästä ja virkamiehiä erotettiin.

Vesikriisi osoittaa kuitenkin selvästi, kuinka kyseessä on hallinnollinen ja rakenteellinen ongelma: Kapkaupungin alue karsi vakavasta vesipulasta ja valtavat vesimäärät menetettiin lähinnä vuotojen takia. Läntisen provinssin jokia ylikäytetään ja valtavat viinitilat tuhlailevat vettä. Ensimmäiset vesikriisin merkit olivat havaittavissa jo kymmenen vuotta sitten eikä hallitus ole tehnyt mitään vesivarojen suojelemiseksi.

Kapkaupunkilaiset ovat eläneet 50 litralla vettä päivässä tammikuusta asti. Itse käyn suihkussa valtavan saavin päällä. Saaviin kertyneellä vedellä huuhtelen vessan. Takapihan uima-allas on ollut tyhjä joulukuusta asti. Kapkaupungin rikkaammilla alueilla altaat ovat kuitenkin täynnä ja lähes puhtaita luksusautoja pestään naapurissani pilkkahintaan. Jälleen yksi selkeä epätasa-arvon merkki. Kriisi on kuitenkin herätellyt yhteiskuntaa ja saanut kansalaiset puhaltamaan yhteen hiilen. Etelä-Afrikalla on vielä toivoa.