Teloitusleikkejä. Piirroksia piikkilangasta. Vanhempiin tarrautumista. Muun muassa tällaista käyttäytymistä Pelastakaa Lapset -järjestön työntekijät ovat havainneet Suomessa elävillä turvapaikanhakijalapsilla.

Kyse on yksittäistapauksista: päällisin puolin lapset ovat kuin keitä tahansa lapsia, vaikka heillä onkin ollut keskimääräistä enemmän vastoinkäymisiä, kertoo järjestön psykologi, hankepäällikkö Jenni Häikiö. Toisinaan vaikeat kokemukset nousevat kuitenkin lasten mieleen.

”Tietyt ärsykkeet, kuten hajut, saattavat palauttaa mieleen aiemman järkyttävän tapahtuman ja aiheuttaa voimakkaan reaktion. Lapset voivat olla myös normaalia levottomampia, ja riitatilanteet voivat mennä helposti fyysisiksi”, hän kuvailee.

Pelastakaa Lapset järjestää Suomeen tulleille turvapaikanhakijalapsille niin sanottua lapsiystävällinen tila -toimintaa Oulun vastaanottokeskuksessa. Järjestö tukee myös oleskeluluvan saaneiden lapsiperheiden kotoutumista perhekerhotoiminnalla.

Häikiön mukaan turvapaikanhakijalasten psyykkistä oireilua ei pidä liioitella. On kuitenkin totta, että konflikti- ja kriisialueilla elävillä ja niiltä saapuvilla turvapaikanhakijoilla ja pakolaisilla on enemmän mielenterveysongelmia kuin niillä, joilla ei ole vastaavia kokemuksia.

Tarkkoja tietoja ei ole, mutta joidenkin tutkimusten mukaan jopa kolmannes pakolaisista ja turvapaikanhakijoista oireilee psyykkisesti. Maailman terveysjärjestö puolestaan on arvioinut, että humanitaarisissa kriiseissä esimerkiksi yleisistä mielenterveyshäiriöistä, kuten masennuksesta, kärsivien osuus voi nousta tavallisesta 10 prosentista 15–20 prosenttiin väestöstä.

Psyykkisen oireilun ja mielenterveysongelmien voi olettaa olevan lisääntymässä, sillä viime aikoina monet konfliktit ovat kärjistyneet ja ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä.

Toivottomuus vaikuttaa lapsiin

Sota- ja katastrofitilanteissa ihmisiä kuolee ja vammautuu, monet joutuvat pakenemaan ja yhteisöt hajoavat. Kriisien aiheuttamia tyypillisiä psyykkisiä oireita ovat esimerkiksi ahdistus, suru, painajaiset ja ärtyisyys. Joillekin kehittyy masennus tai posttraumaattinen stressihäiriö, joka syntyy silloin, kun ihminen altistuu toistuvasti henkeä tai terveyttä uhkaaville kokemuksille.

Lapset ovat erityisen suuressa vaarassa, sillä heidän kehityksensä on vielä kesken. He myös ovat riippuvaisia vanhemmistaan, joiden ongelmat heijastuvat helposti lapsiin.

Esimerkiksi Pelastakaa Lasten Syyriassa tekemän tutkimuksen mukaan monet lapset elävät väkivaltakokemusten takia lähes jatkuvassa pelkotilassa, mikä näkyy puhehäiriöinä, aggressiivisuutena, yökasteluna, eristäytymisenä ja päihteidenkäyttönä. Jopa vain 12-vuotiaat ovat yrittäneet vahingoittaa itseään. Irakin Mosulissa lähes puolet lapsista kertoi olevansa jatkuvasti surullisia ja alle kymmenen prosenttia pystyi kuvittelemaan jonkin onnellisen asian elämässään.

”Toivon menetys on lapsilla äärimmäisen huolestuttavaa ja kertoo siitä, miten vaikeat olosuhteet ovat. Ellei heidän tukemistaan lisätä, voidaan puhua lasten mielenterveyskriisistä”, Häikiö sanoo.

Hyvä uutinen kuitenkin on, että vähemmistö sairastuu vakavampiin mielenterveyshäiriöihin, jotka vaativat erikoishoitoa. Häikiön mukaan suurinta osaa kriisin tai katastrofin kohdanneista hyödyttää jo se, että ympäröivät olosuhteet saadaan palautettua turvallisiksi. Ongelmia tulee, kun näin ei käy. Irakissa esimerkiksi raunioitunut Mosul on täynnä räjähteitä eikä normaalista arjesta voida vielä puhua.

Pelastakaa Lasten toiminnassa yritetään palauttaa lapsiystävällisten tilojen avulla vakaus lasten elämään. Niiden toiminta on samantyyppistä sekä Suomessa että kriisialueilla, kuten Irakissa ja Syyriassa. Lapset pääsevät tekemään vapaasti sellaisia asioita, joita he itse haluavat: he saavat leikkiä, askarrella ja lukea. Toiminta tuo lasten elämään kaivattuja rutiineja ja säännönmukaisuutta.

”Itse aiheutettu ongelma”

Perusturvallisuuden lisäksi myös yhteisön tuki voi ehkäistä mielenterveysongelmien syntyä. Se on havaittu Nepalissa, jossa jopa 25–30 prosentilla ihmisistä arvioidaan olevan jonkinlainen mielenterveysongelma.

Hurjaa lukua selittää aiempi sisällissota sekä köyhyys, rajut tieliikenneonnettomuudet ja monenlaiset luonnonkatastrofit. Köyhän valtion resurssit ovat pienet, joten hoitoa on tarjolla vähän. Mielenterveysongelmista ei myöskään tiedetä kovin paljon. Syrjäseuduilla ihmisiä, joilla on mielenterveysongelma, jopa eristetään ja vangitaan.

”Mielenterveysongelmat liitetään usein karmaan, siihen, mitä on tapahtunut edellisessä elämässä. Ei ajatella, että ne voidaan parantaa, vaan ne nähdään itse aiheutettuna asiana, jonka kanssa pitää nyt elää”, kertoo Suomen Lähetysseuran psykososiaalisen tuen asiantuntija Hanna Mäkinen.

Mäkinen työskenteli vuoden ajan Nepalissa Lähetysseuran kumppanin, CMC Nepal -mielenterveysjärjestön tukena. CMC Nepal tarjoaa mielenterveyspalveluita ja koulutusta ja lobbaa myös viranomaisia.

Se kouluttaa esimerkiksi opettajia ja yhteisötason terveystyöntekijöitä tunnistamaan mielenterveysoireita, jotta ongelmat eivät kehittyisi niin pitkälle, että ihmiset tarvitsisivat erikoissairaanhoitoa. Toimivaksi konstiksi on havaittu esimerkiksi itseapuryhmät. Niissä ihmiset, joilla on mielenterveysongelma, sekä heidän läheisensä voivat keskustella toistensa kanssa, kertoo CMC Nepalin vanhempi psykologi, tohtori Pashupati Mahat.

”Ryhmissä ihmiset ovat huomanneet, että muillakin voi olla ongelmia. Toipuneet ovat lähteneet kyliin ja ryhtyneet levittämään lisää tietoa”, Mahat kertoo.

CMC Nepal antoi psykologista tukea myös vuonna 2015, kun Nepalissa tapahtui kaksi rajua maanjäristystä. Niissä kuoli lähes 9 000 ihmistä ja sadat tuhannet joutuivat pakenemaan.

”Ihmisillä oli valtavasti pelkoja, ahdistusta ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Maassa levitettiin vääriä huhuja uusista järistyksistä ja uskonnolliset tahot käyttivät niitä hyväkseen”, hän muistelee.

Katastrofi aiheutti myös pitkäkestoisempia ongelmia, kuten päihteidenkäytön lisääntymistä ja perheväkivaltaa. Toisaalta kiinteässä yhteisössä ihmiset myös ovat tukeneet toinen toisiaan, minkä vuoksi maan on arveltu selvinneen henkisesti katastrofista melko hyvin.

Epävarmuus tulevasta kuormittaa turvapaikanhakijoiden mieltä

Monissa katastrofi- ja konfliktimaissa on pulaa mielenterveyspalveluista. Esimerkiksi Nepalissa on vain 200 psykiatria 29:ää miljoonaa ihmistä kohti. 39 miljoonan asukkaan Irakissa heitä on alle sata.

Uhkaako maailmaa siis konfliktien ja luonnonkatastrofien lisääntymisen seurauksena mielenterveyskriisi? Psykologi Jenni Häikiön mukaan toivottomuuteen ei kannata vajota. Tutkimuksissa lapsilla etenkin on todettu olevan hyvä psyykkinen sietokyky. Lisäksi esimerkiksi kehitysyhteistyössä mielenterveyskysymykset ymmärretään yhä paremmin, hän muistuttaa.

Pashupati Mahatin mukaan myös Nepalissa sekä psykiatrien että psykologien määrä on viime vuosina moninkertaistunut.

Toisaalta kriisin kokeneiden auttamiseksi voitaisiin tehdä enemmän, myös Suomessa. Jenni Häikiön mukaan mielenterveyttä voivat heikentää paitsi traumaattiset kokemukset kotimaassa, myös pitkä ja epävarma turvapaikkaprosessi.

”Jatkuvassa epävarmuudessa eläminen kuormittaa sekä kehoa että mieltä. Tuntuu kohtuuttomalta, että kovia kokeneiden turvapaikanhakijoiden psyykkinen hyvinvointi voi heiketä entisestään turvapaikkapäätöksen venyessä. Päätöksillä on kauaskantoisia seurauksia niiden kohteina olevien ihmisten elämään. Toivon, että lainsäätäjät ja päättäjät ymmärtävät tämän”, hän sanoo.

Myös yksittäinen ihminen voi vaikuttaa. Jo kohtaaminen kaupassa tai julkisessa kulkuvälineessä voi vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin, Häikiö muistuttaa.

Hanna Terävä on mukana Klovnit ilman rajoja -järjestössä, joka käy esiintymässä kriisialueiden lapsille. Hän uskoo, että nauru parantaa mielenterveyttä. Maailma.net haastatteli häntä Maailma kylässä -festivaaleilla.