(IPS) -- Aidsin torjunnassa on saavutettu merkittäviä askelia viime vuosikymmeninä, mutta työ on yhä pahasti kesken.

Kun olin erikoistumassa lastenlääkäriksi Sambiassa noin 30 vuotta sitten, eteläinen Afrikka alkoi vasta herätä alkavan aidskriisin mittasuhteisiin. Jotkut hallitukset kielsivät ongelman vakavuuden kyseenalaistaen koko HI-viruksen ja sen yhteyden aidsiin.

Sambia koki sokkiherätyksen, kun presidentti Kenneth Kaundan 30-vuotias poika kuoli ja isä kertoi syyksi aidsin.

Pienten lasten vanhempia alkoi menehtyä ympärillämme ja lapset – osa itsekin viruksen kantajia – jäivät isovanhempien, sukulaisten ja orpokotien hoviin tai oman onnensa nojaan.

Monenlaista sankaruutta

Siitä on edetty pitkälle, mutta minkä ansiosta? Lääkkeiden tietysti, mutta ehkä vielä tärkeämpää on ollut yhteiskunnan eri tahojen yhteistyö epidemian saamiseksi aisoihin.

Taistelun sankareihin kuuluvat aktivistit ja järjestöt, kuten ActUp, GMHC, South Africa’s Treatment Action Campaign ja muut, jotka herättivät maailman huomaamaan, miten eriarvoisesti tartunnan saaneita kohdeltiin vauraassa pohjoisessa ja köyhässä etelässä.

Brasilian, Etelä-Afrikan ja Intian hallitukset vaativat hoitoa kaikille ja taivuttivat lääketeollisuuden sallimaan aidslääkkeiden rinnakkaisversiot. Lukemattomat tutkijat testasivat erilaisia lääkeyhdistelmiä löytääkseen sopivan hoidon esimerkiksi pikkulapsille ja imettäville äideille.

Rinnakkaislääkkeiden valmistajat pystyivät tuomaan lääkeyhdistelmät köyhien ulottuville. Perustasolla uurastivat tavalliset terveystyöntekijät, jotka uskoivat, että epidemia pystytään saamaan aisoihin.

Optimismia ja vaaroja

Mihin on tultu? YK:n lastenrahaston Unicefin tuore raportti antaa aihetta optimismiin. Koko eteläisessä Afrikassa syntyi viime vuonna 57 000 hiv-positiivista vauvaa, kun määrä vuonna 2002 oli 170 000. Vuonna 2004 alueella menehtyi aidsiin 110 000 henkeä mutta viime vuonna enää 33 000.

Taistelua on kuitenkin jatkettava, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä lapsiin ja nuoriin, joita tauti vaanii edelleen.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa lapsiväestön määrän ennustetaan nousevan nykyisestä 560 miljoonasta 710 miljoonaan vuonna 2030. Alueella on yhä eniten tartuntoja maailmassa, eivätkä ne ole vähentyneet merkittävästi nuorten kohdalla.

Virus ei ole hallinnassa Länsi- ja Keski-Afrikassa. Alue uhkaa nousta tartuntojen määrässä ohi itäisen ja eteläisen Afrikan vuoteen 2050 mennessä, ellei estäviin toimiin tartuta nyt.

Tarvitaan tahtoa ja johtajuutta, jotka ovat auttaneet taisteluamme aiemmin. Lisäksi tarvitaan uutta teknologiaa, kuten kotona tehtävä aidstesti, joka madaltaa nuorten kynnystä tarkistaa tilanne.

Hivin hoitoa ja ennaltaehkäisyä on kehitettävä edelleen. Ihmisoikeusnäkökulmaa on vahvistettava. Kaikilla ihmisillä on oltava oikeus palveluihin, joiden avulla torjua tartunta tai elää sen kanssa terveenä. Se vaatii jatkuvia investointeja.

Kirjoittaja vastaa YK:n lastenrahaston Unicefin aidstyöstä.