Ryhmä intialaispoikia leikkelee lehdistä kuvia ja pohtii, millainen nainen tai mies kuuluu otsikon ”hyvä” ja millainen otsikon ”huono” alle.

Valintoja ei mietitä kauaa. Hyviä ovat esimerkiksi perinteisesti pukeutuvat naiset, huonoja taas vähäpukeiset mallit. Sellaiset ”tekevät mitä vain rahasta”, joku toteaa.

Kohtaus on suomalaisen dokumenttiohjaajan Inka Achtén elokuvasta Miehen malli, joka sai viime viikolla Suomen ensi-iltansa Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalilla.

Dokumentti kertoo mumbailaisesta MAVA-järjestöstä (Men Against Violence and Abuse), jonka tarkoituksena on saada miehet mukaan taistelemaan sukupuolten epätasa-arvoa vastaan.

Yksi dokumentin päähenkilöistä on MAVAa johtava Harish Sadani, jonka missiona on muuttaa intialainen mieskäsitys ja parantaa näin naisten asemaa. Hän oli mukana perustamassa järjestöä vuonna 1993.

”Ymmärsin, että miehet ovat osa ongelmaa, joten myöskään ratkaisua ei voi olla ilman heitä. Pelkkä naisten voimaannuttaminen ei riitä. Myös miehet ovat patriarkaalisen mieskuvan ansassa. Oli aika kyseenalaistaa se kuva”, hän muistelee.

Mitä joukkoraiskausten taustalla on?

Sadani vierailee parhaillaan Suomessa markkinoimassa dokumenttia. Hän on innoissaan skandinaavisesta tasa-arvokäsityksestä: esimerkiksi siitä, että Suomessa miehetkin opetetaan hoitamaan vauvaa.

Hän haluaisi nähdä samaa Intiassa, jossa sukupuoliroolit ovat ahtaat ja naisten asema huono.

Esimerkiksi vuonna 2014 julkaistun kyselytutkimuksen mukaan 60 prosenttia intialaismiehistä käyttää väkivaltaa puolisoaan kohtaan. Myös tyttöjen naittaminen nuorena sekä tyttösikiöiden abortointi ovat suuria ongelmia.

Intian tasa-arvotilanne nousi koko maailman tietoisuuteen vuonna 2012, kun Delhissä tapahtui julma joukkoraiskaus, jonka uhri kuoli myöhemmin vammoihinsa. Tapaus nostatti valtavat protestit ja tekijät tuomittiin kuolemaan, mutta julmuuksia tapahtuu yhä.

Esimerkiksi kesäkuussa intialaiset järkyttyivät 7-vuotiaan tytön väkivaltaisesta raiskauksesta. Tilastojen mukaan viime vuosina etenkin alaikäisiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat lisääntyneet, mikä voi tosin johtua esimerkiksi lakimuutoksesta sekä poliisin raportointivelvollisuuksien lisäämisestä.

Sadani on johtanut vuosikausia MAVAn työpajoja, joissa pojat keskustelevat eri sukupuoliin kohdistuvista rooliodotuksista ja miesten ja naisten eriarvoisesta asemasta. Siksi hänellä on selvä käsitys siitä, mitä oikein on Intian epätasa-arvon ja naisvihan taustalla.

”Tämä on yli 5 000 vuotta vanha patriarkaalinen järjestelmä. Perhe, uskonto, koulutus, hallinto ja media vahvistavat käsityksiä siitä, mitä on olla mies. Muitakin patriarkaalisia maita on, mutta länsimaihin verrattuna Intiassa järjestelmä on hyvin syvään juurtunut.”

Yhteiskunnan odotukset miehiä kohtaan ovat Sadanin mukaan epärealistisia. Perinteisen käsityksen mukaan mies elättää perhettä ja suojelee sitä. Mies ei saa näyttää tunteitaan, mutta toisaalta hänelle kuuluu etuoikeus käyttää valtaa ja alistaa naisia, joiden elämä on hyvin rajoitettua.

Sadani on huolissaan etenkin siitä, että koska Intian kouluissa ei juurikaan tarjota seksivalistusta, pojat hakevat oppinsa pornosta.

”Mitä tapahtuu, jos kukaan ei puhu terveestä seksuaalisuudesta? Pojat eivät pysty kontrolloimaan käytöstään ja tuloksena he käyttävät naisia kohtaan väkivaltaa”, Sadani sanoo.

Hänen mukaansa Intia ei hyödyntänyt mahdollisuutta parantaa tasa-arvoa vuoden 2012 raiskauskohun jälkeen.

”Silloin nuoria miehiä tuli kaduille protestoimaan raiskauksia vastaan, mutta heidän energiaansa ei onnistuttu kanavoimaan kunnolla. Delhin tapahtumien jälkeen naisvihaa, seksismiä ja uhrin syyttämistä on ollut yhä enemmän. On kysytty, mitä tyttö teki siihen aikaan illalla ulkona, kenen kanssa ja mitä vaatteita hänellä oli. Poliittiset johtajat puhuvat tähän tyyliin.”

Sukupuoliroolit eivät ole kiveen hakattuja

Sadani havaitsi jo nuorena, että intialaisissa sukupuolirooleissa on jotakin vialla. Hän asui tiiviissä yhteisössä, jossa parisuhdeväkivaltaa ja naisten alistamista oli paljon. Sadani itse oli erilainen: hän teki kolmen tätinsä apua kotitöitä. Siksi häntä pidettiin tyttömäisenä.

”Olin ehkä 7–8-vuotias. En ottanut nimittelyä henkilökohtaisesti mutta ajattelin, että kun minua kutsutaan tyttömäiseksi, se tarkoittaa, että tyttöjä ei arvosteta. Se häiritsi minua.”

Myöhemmin Sadani ryhtyi opiskelemaan sosiaalityötä ja pohti edelleen sukupuolistereotypioita. Sitten hän näki sanomalehdessä ilmoituksen, jossa toimittaja etsi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavia miehiä. Miehet kokoontuivat ja perustivat myöhemmin MAVA-järjestön.

MAVA järjestää esimerkiksi tasa-arvoaiheisia työpajoja, keskusteluja sekä katuteatteriesityksiä ja julkaisee lehteä. Se antaa myös ihmissuhdeneuvontaa ja pitää nuorten miesten neuvovaa puhelinta.

”Tämä on yli 5 000 vuotta vanha patriarkaalinen järjestelmä. Perhe, uskonto, koulutus, hallinto ja media vahvistavat käsityksiä siitä, mitä on olla mies.”

Runsas vuosikymmen sitten MAVA ryhtyi kokoamaan yhteen 18–19-vuotiaita poikia. Ajatuksena oli saada nämä kyseenalaistamaan sukupuoliroolit ja tehdä heistä esikuva tovereilleen. Nyt vastaavan koulutuksen ovat käyneet jo sadat pojat, jotka puolestaan ovat levittäneet tasa-arvon viestiä jopa sadoille tuhansille muille.

Työpajoissa keskustellaan miesten ja naisten etuoikeuksista ja rajoituksista. Avainasiana on saada pojat avautumaan ja puhumaan tunteistaan, mikä ei Intian yhteiskunnassa ole tavallista.

”He puhuvat omasta kasvatuksestaan ja siitä, millaista oli kasvaa poikana ja mitä maskuliinisuuden kuvia he omaksuivat. Kun he puhuvat kokemuksistaan ja kuuntelevat toisiaan, he alkavat ymmärtää, että se, mitä on olla mies tai nainen, ei ole kiveen hakattua. Näin he ymmärtävät, että hekin voivat muuttua”, Sadani selittää.

Koulutusten seurauksena pojat ovat esimerkiksi lakanneet kontrolloimasta siskojaan, hän kertoo.

Suvaitsevaisuus vähenee

Viime aikojen julmat seksuaalirikokset Intiassa liittyvät Sadanin mukaan myös yhteiskunnan muutokseen. Monet miehet kokevat asemansa uhatuksi naisten aseman parantuessa. Samaan aikaan erilaisuutta kuitenkin suvaitaan yhä huonommin.

”Se liittyy yhteiskunnan yksilöllistymiseen. Tila vuoropuhelulle on pienenemässä. Ihmiset eivät halua nähdä näkökulmia, jotka poikkeavat heidän omistaan”, hän sanoo.

Se on outoa, sillä Intia on moninainen yhteiskunta ja muinoin maassa juhlittiin avoimesti seksuaalisuutta, Sadani muistuttaa.

Sadanikin on saanut oman osansa vastarinnasta. Hän kertoo saavansa uhkauksia miesten tasa-arvojärjestöiltä, jotka ovat sitä mieltä, että naiset käyttävät lakeja miehiä vastaan.

Hänellä on silti myönteistäkin sanottavaa. Vaikka MAVAn on vaikea saada rahoitusta, nykyisin monet nais- ja ihmisoikeusjärjestöt haluavat tehdä yhteistyötä sen kanssa ja myös maailmalla leviää ymmärrys siitä, että tasa-arvotyössä tarvitaan miehiäkin.

Lisäksi monet MAVAn kouluttamista miehistä ovat nyt naimisissa olevia perheenisiä, jotka vievät tasa-arvon viestiä eteenpäin.