(IPS) -- Kongon demokraattisen tasavallan joulukuisissa presidentinvaleissa tehtiin historiaa, kun valta vaihtui rauhanomaisesti ensi kerran maan itsenäisyyden aikana. Naisille tulos ei anna aihetta juhlaan.

Olen syntynyt Gomassa lähellä Ruandan rajaa ja perustanut Synergie des Femmes -järjestön auttamaan seksuaalisen väkivallan uhreja. Olen ponnistellut yli 30 vuotta sen eteen, että naiset pääsisivät mukaan politiikkaan, jota tehtäisiin reiluin ja läpinäkyvin menetelmin.

Muutamat viime vuodet olen myös johtanut maanlaajuista naisverkostoa. Sen 65 jäsentä haluavat naiset vaikuttamaan maamme politiikkaan ja rauhanrakennukseen.

Miehet vehkeilevät, naiset kärsivät

Maamme uusi presidentti Felix Tshisekedi, 55, on entisen oppositiojohtajan poika. Edellinen presidentti Joseph Kabila johti maata siitä lähtien, kun hänen isänsä murhattiin vuonna 2001.

Vaikka vaalit sujuivat nyt suhteellisen rauhallisesti, olen huolissani tilanteesta. Tshisekedin poliittinen kokemus tuntuu rajoittuvan sukulaissuhteeseen.

Huhujen mukaan Kabila teki hänen kanssaan molempia hyödyttävän salaisen sopimuksen. En hämmästyisi, jos se olisi totta.

Tällainen poliittinen vehkeily on kongolaisille aivan liian tuttua. Kabila on aina harrastanut poliittista peliä, josta on ollut vahinkoa kansalaisille ja naisille eritoten.

Pienten herrakerhojen kulissientakaiset sopimukset ovat sulkeneet naiset ulos päätöksenteosta ja pitäneet heidän asemansa yhteiskunnassa huonona. Aina kun pelissä on ollut poliittista pääomaa, naiset on uhrattu.

Alahuoneessa kymmenesosa naisia

Olemme vaatineet tasaveroista edustusta mutta jääneet kauas siitä: parlamentin 535-jäseniseen alahuoneeseen tuli valituksi vain 50 naista.

Tätäkin osuutta voi pitää saavutuksena, sillä olosuhteet ovat meitä vastaan. Jokaisen ehdokkaaksi aikovan pitää esimerkiksi kyetä esittämään lähes tuhannen euron vaalikassa.

Miehet pystyvät hankkimaan sen verkostojensa ja ”ystävänpalvelusten” avulla, mutta naisilta sellainen poliittinen pääoma puuttuu. Usein naisten taloudellinen valta on omassa perheessäkin olematonta.

Vaikeuksia äänestyksessä

Joulukuun vaalien äänestysprosessia vääristivät vaikeudet. Vaalilautakunta sivuutti sen tosiasian, että monet – varsinkin naiset – ovat lukutaidottomia eikä heillä ollut aavistustakaan, miten vaalihuoneisiin tuotuja sähköisiä äänestyslaitteita käytetään.

Koneet saapuivat usein viime minuuteilla, ja toimintahäiriöt olivat yleisiä. Rahoituksen puuttuessa äänestäjiä ei pystytty kouluttamaan etukäteen laitteiden käyttöön.

Ongelmia oli myös äänestäjäluetteloissa. Kaikki lukutaitoisetkaan eivät löytäneet nimeään listalta, ja osa oli merkitty väärille äänestysalueille. Siksi kaikki eivät tienneet, missä heidän kuului äänestää.

Tiettyjen äänestyspaikkojen avaamisessa oli viivettä, ja paikoin äänestämään ei päässyt lainkaan. Kuultuaan hankaluuksista moni päätti jäädä kotiin. Oma kokemukseni on, että se vaikutti erityisesti naisiin.

Raiskauksia ja uhkailua

Kongolaiset naiset ovat vuosikymmeniä kärsineet seksuaalisesta väkivallasta maata repineissä selkkauksissa, joissa raiskausta käytettiin aseena. Tapahtumat ovat synnyttäneet maailmalla hetkellistä kauhistelua mutta unohtuneet pian.

Tästä päästään eteenpäin vain, jos naiset ovat mukana päätöksenteossa.

Ne meistä, jotka uskaltavat sanoa tämän ääneen, elävät jatkuvassa pelossa. Kotiini ja toimistooni on  hyökätty. Henkeäni on uhattu kymmeniä kertoja, mutta en aio antaa periksi.

Naiset jätettiin ulos tästä vallanvaihdoksesta, mutta olemme oppineet paljon. Ehkä jonakin päivänä voimme saavuttaa tasa-arvoisen edustuksen rauhanomaisesti.

Kirjoittaja kuuluu Kongon demokraattisen tasavallan naisliikkeen johtajiin.