Panssarivaunuja. Pommeja. Itkeviä ja veden varassa olevia ihmisiä. 7–14-vuotiaiden syyrialaislasten piirrokset kotimaastaan ovat pysäyttävää katsottavaa.

”Pyysimme lapsia piirtämään jotakin Syyriasta. Oli järkyttävää nähdä, millä tavalla jotkut heistä päättivät kertoa tarinansa”, kertoo Libanonissa toimivan avustusjärjestö MAPsin koulutusasiantuntija Brian Lally.

MAPsin ylläpitämissä kouluissa tehdyt 24 piirustusta ovat parhaillaan nähtävillä Opetushallituksen tiloissa Helsingin Hakaniemessä.

Kuvat ovat peräisin Sawasian ja Al Faourin kouluista Libanonin Bekaan laaksosta, jossa on lukuisia epävirallisia syyrialaispakolaisten leirejä.

Näyttelyn jälkeen ne tallennetaan Hyvinkäällä sijaitsevan Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiön kansainväliseen, noin 110 000 teosta käsittävään arkistoon. Kopioista tehdään kiertonäyttely, jota voidaan käyttää esimerkiksi globaalikasvatusmateriaalina.

”Piirroksia voi pitää eräänlaisena todistajanlausuntona. Se on mahdollisuus lapsille, joilla ei ole ääntä, saada äänensä kuuluville”, Lally sanoo.

Osa lapsista piirsi perhepiirin ja suvun kokemuksista omien suorien kokemustensa sijaan, Lally kertoo. Osa piirsi toiveikkaita kuvia: niissä on hymyileviä ihmisiä ja muistoja kodista.

Koulu tarjoaa psykososiaalista tukea

Libanoniin on paennut noin 1,5 miljoonaa syyrialaista. Väkilukuun suhteutettuna maassa on enemmän pakolaisia kuin missään muualla maailmassa.

Olosuhteet ovat vaikeat, sillä Libanon ei virallisesti tunnusta pakolaisten asemaa. He eivät voi esimerkiksi työskennellä muissa ammateissa kuin siivoojina, rakennus- tai maataloustyöläisinä.

Lähes 70 prosenttia syyrialaispakolaisista elääkin YK:n pakolaisjärjestön mukaan Libanonissa köyhyysrajan alapuolella. Noin puolet kouluikäisistä lapsista, arviolta 300 000 lasta, ei käy lainkaan koulua. Monet päätyvät töihin tai naimisiin alaikäisinä.

Lasten ahdinko kosketti syyrialaista neurokirurgia Fadi Alhalabia, joka pakeni Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta Libanoniin vuonna 2013. Hän päätti vaihtaa ammattia ja perusti MAPs-järjestön (Multi-Aid Programs).

”Oli todella vaikeaa nähdä, että lapsilla ei ollut toivoa eikä koulutusta. Päätin keskittyä koulutukseen”, hän kertoo Skypen välityksellä.

Alhalabin oli tarkoitus tulla Suomeen kertomaan MAPsin toiminnasta, mutta hänelle ei myönnetty viisumia Schengen-alueelle.

Hänen johtamansa MAPs ylläpitää Libanonin pakolaisleireillä yhdeksää koulua, joissa opiskelee 3 500 alakouluikäistä lasta. Lisäksi se tarjoaa tuhansille ihmisille terveyspalveluita.

Kouluissa noudatetaan libanonilaista opetussuunnitelmaa, mutta opettajat ovat vapaaehtoisia syyrialaisia. Osana MAPsin koulutusta tarjotaan myös taidetunteja ja psykososiaalista tukea, joiden osa myös Helsingissä esillä olevat piirustukset ovat.

Robotit auttavat uudenlaisen ajattelun omaksumisessa

Alhalabin visiot ovat pidemmällä kuin pelkässä peruskoulutuksessa. Hänen mielestään kriisitilanteissa ei riitä, että lapsille opetetaan vain lukemista, laskemista ja muita perustaitoja. Hän haluaa syyrialaisten saavan paremman koulutuksen kuin nämä saivat kotimaassaan – ja menestyvän.

Siksi MAPsin kouluissa on käynnistetty projekteja, joissa harjoitellaan muun muassa robotiikkaa, koodausta ja ohjelmointia. Tarkoituksena on kouluttaa syyrialaisista osaajia, jotka pystyvät jälleenrakentamaan maansa, jos se on joskus mahdollista. Samalla ylläpidetään arvokkuutta, Alhalabi sanoo.

MAPs vie kerran viikossa leirien ulkopuolelle vanhempia oppilaita opiskelemaan innovaatiokeskukseensa. Osa on päässyt tekemään yhteistyötä myös Beirutin amerikkalaisen yliopiston opettajien kanssa.

Oppilaille halutaan opettaa luovuutta, kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä, joita Syyrian omassa opetusjärjestelmässä ei korosteta.

”Rohkaisemme opiskelijoita ja yritämme saada heidän ajatuksensa muualle kuin siihen, että olemme vain pakolaisia ja uhreja. Ideana on kannustaa heitä ajattelemaan itse ja luoda toivoa.”

Konsepti on ollut toimiva. Opiskelijat ovat rakentaneet muun muassa aurinkosähköllä toimivia kännykkälatureita ja tehneet mustiksi maalatuista limsatölkeistä lämmittimiä pakolaisleireille.

Viisi vuotta sitten jotkut aikoivat mennä isänsä tavoin kauppaan töihin, mutta nyt he visioivat ryhtyvänsä insinööreiksi, Alhalabi kertoo.

Vuonna 2016 pakolaisleirien opiskelijat kutsuttiin osallistumaan Libanonin valtiolliseen robotiikkakilpailuun. Tavoitteena oli antaa heille psykososiaalista tukea, mutta joukkue voitti koko kilpailun ja se kutsuttiin myös Yhdysvaltoihin toisiin kilpailuihin.

”Se oli shokki libanonilaisille joukkueille ja medialle”, Alhalabi muistelee.

Konflikti opettaa ongelmanratkaisua

Syyrialaislapsiin viitataan usein ”kadotettuna sukupolvena”. MAPSin kaltaiset järjestöt luovat toivoa siitä, että toisinkin voi olla.

”Mietimme pitkään, miksi meidän opettamamme lapset ovat niin taitavia. Luulen, että se johtuu heidän tilanteestaan. Kokemiensa ongelmien takia he ovat kehittyneet ongelmanratkaisijoiksi. Jos pystyisimme hyödyntämään näiden lasten taitoja, potentiaali olisi valtava”, Brian Lally sanoo.

Hän kuitenkin muistuttaa, mikä on karu todellisuus: esimerkiksi 15–18-vuotiaista syyrialaislapsista Libanonissa vain neljä prosenttia on arvioiden mukaan koulussa.

Samaan aikaan Libanonissa toimivat järjestöt ovat jatkuvassa rahapulassa – myös MAPs saattaa joutua sulkemaan koulunsa vain muutaman viikon kuluttua. Siksi se on käynnistänyt joukkorahoituskampanjan myös Suomessa.

”Tuhannet lapset ovat poissa koulusta. Se on Syyrian jälleenrakentamisen kannalta katastrofi”, Alhalabi sanoo.

Hän toivoo, että kansainvälinen yhteisö alkaisi nähdä pakolaiset muunakin kuin taakkana ja avuntarvitsijoina. Hän haluaa muuttaa stereotypian syyrialaisista pelkkinä avuntarvitsijoina ja muuttaa heidät joksikin, johon kannattaa investoida. Näin kaikki voisivat voittaa, hän sanoo.

Syyrialaislasten piirrokset esillä Opetushallituksen aulassa 8.3. asti.

TÄSMENNYS 11.3.2019 Korjattu Beirutin yliopisto Beirutin amerikkalaiseksi yliopistoksi.