Lentokentälle saapuessaan Silvia pelkäsi törmäävänsä työtovereihinsa. He olisivat voineet kannella työnantajalle. Ketään ei onneksi näkynyt. Matkalla koneeseen virkailija kuitenkin pysäytti Silvian.

Kuulustelu kesti noin puoli tuntia. Silvia pelkäsi, ettei häntä päästetä maasta. Virkailija halusi tietää, miksi hän lähti maasta ja kenen kanssa hän matkusti. Lisäksi virkailija oli kiinnostunut hänen työpaikastaan. Silvia valehteli olevansa kotiäiti.

Silvian asema Nicaraguassa oli hankala.

Hän ei voinut irtisanoutua työstään, koska se olisi tulkittu hallinnon vastustamiseksi. Riskinä oli tulla vainotuksi, vangituksi tai jopa tapetuksi. Hän ei halunnut myöskään tukea hallinnon väkivaltaista toimintaa pysymällä työssään. Hallinnon joukot olivat ampuneet ja vanginneet rauhallisesti mieltään osoittavia kansalaisia.

Ainoa vaihtoehto oli poistua maasta.

Suomestakin haetaan turvaa

Nicaragualaiset opiskelijat nousivat huhtikuussa 2018 osoittamaan mieltään hallinnon tekemää eläkeuudistusta vastaan. Hallinnon alaisuudessa toimivat joukot vastasivat mielenosoituksiin voimakeinoin. Pian protestit levisivät laajemmaksi Nicaraguan hallintoa vastustavaksi liikkeeksi.

Mielenosoittajia on vangittu, ja satoja ihmisiä on menehtynyt ja loukkaantunut. Monet surmansa saaneet ovat nuoria opiskelijoita.

Kriisi on ajanut tuhannet nicaragualaiset hakemaan turvapaikkaa naapurimaista ja kauempaakin. Suomesta haki vuonna 2018 turvapaikkaa 26 nicaragualaista.

Määrä on kasvanut merkittävästi verrattuna aiempiin vuosiin. Vuonna 2017 turvapaikkaa Suomesta haki vain kaksi nicaragualaista, ja vuosina 2015–2016 hakijoita ei ollut yhtään.

Kun liikehdintä käynnistyi viime huhtikuussa, Silvia alkoi seurata sosiaalisen median tilejä, joilla jaettiin toisenlaista tietoa kuin hallinto virallisesti tiedotti. Aluksi Silvia kommentoi asioita työpaikalla. Kun muut kyseenalaistivat hänen uskollisuuttaan hallintoa kohtaan, hän alkoi pelätä ja vaikeni.

”Lopulta puheluitani ja kaikkea toimintaani sosiaalisessa mediassa valvottiin”, Suomessa turvapaikanhakijana oleva Silvia sanoo.

Korruptio on Nicaraguassa suuri ongelma. Silvia muistaa tapauksen muutaman vuoden takaa, jolloin ministerinä toiminut henkilö oli siirtänyt ministeriön varoja omaan käyttöönsä.

Kun tapaus paljastui, ministeri erotettiin tehtävästä, mutta häntä vastaan ei nostettu syytteitä. Tapahtumista oltiin hiljaa myös tiedotusvälineissä.

”On ihmeellistä, että korruptioon syyllistyneille ei tapahdu mitään, mutta nyt vankilassa istuu ihmisiä, jotka ovat vain kantaneet Nicaraguan lippuja.”

Nicaraguan hallinto järjestää myös omia mielenosoituksiaan. Silvian mukaan niiden tarkoituksena on viedä tilaa opposition mielenosoittajilta. Hallinnon marsseilla etulinjassa kulkevat iskujoukot, jotka ovat valmiita ottamaan yhteen vastapuolen kanssa.

”Jopa virastojen siivoojia koulutettiin aseiden käyttöön.”

Silvian mukaan valtion työntekijöiden on pakko osallistua hallinnon mielenosoituksiin. Ne järjestetään vuorotyönä, mutta kenellekään ei makseta palkkaa.

Valta pienen piirin käsissä

Viime heinäkuussa Nicaraguan nykyhallinnon kannattajat juhlivat presidentti Daniel Ortegan valtaannousun 39-vuotispäivää. Tuolloin sandinistit nousivat korruptoitunutta tyranniaa vastaan ja syöksivät diktaattori Anastasio Somozan vallasta. Ortega nousi Nicaraguan jälleenrakennuksesta vastaavan juntan johtoon.

Ensimmäisen kerran Ortega toimi vaalein valittuna presidenttinä vuosina 1985–1990. Hän hävisi kolmet seuraavat vaalit, mutta palasi presidentiksi vuonna 2007. Valtakausi on jatkunut siitä lähtien.

Ortegaa on syytetty vaalivilpistä ja vaalitulosten manipuloinnista. Vuoden 2016 vaaleissa korkein oikeus mitätöi opposition ehdokkaan vaalikelpoisuuden. Tämän seurauksena Ortegalle ei ollut varteenotettavia vastaehdokkaita. Ortegan puoliso Rosario Murillo valittiin tuolloin Nicaraguan varapresidentiksi.

Ortega on haalinut valtaa lähipiirilleen jo 1990-luvulta lähtien. Hän vaikutti taustalla myös oppositioaikanaan.

Helsingin yliopiston alue- ja kulttuurintutkimuksen professori Jussi Pakkasvirran mukaan Ortega muodosti tuolloin sandinistiliikkeestä oman, aiempaa populistisemman liikkeen. Vanhoista sandinisteista suuri osa lakkasi tukemasta Ortegaa.

”Valtaa on pidetty jo pitkään pienen piirin käsissä”, Pakkasvirta sanoo.

Vuonna 1995 säädetyn lain mukaan presidentin peräkkäiset valtakaudet rajoittuivat yhteen. Laista huolimatta Ortega valittiin toiselle peräkkäiselle kaudelleen vuoden 2011 vaaleissa Nicaraguan korkeimman oikeuden tulkinnalla.

Vuonna 2014 hän ajoi läpi perustuslakimuutoksen, joka poisti presidentin valtakausien rajoitukset.

Pakkasvirralle huhtikuussa 2018 alkaneissa mielenosoituksissa yllättävintä on ollut se, etteivät nykyistä hallintoa vastustavat joukot ole pystyneet muodostamaan yhtenäistä rintamaa Ortegan kaatamiseksi.

”Oppositiosta löytyy ryhmiä, jotka suhtautuvat todella kriittisesti Ortegan hallintoon, mutta myös niitä, jotka ovat valmiita käymään kauppaa, jos itse hyötyvät tilanteesta.”

Merkkejä vallan murenemisesta on kuitenkin ollut näkyvissä. Ortega on menettänyt läheisiä tukijoitaan. Korkeimman oikeuden tuomari Rafael Solís erosi tehtävästään tammikuussa, ja poliisipäällikkö Aminta Granera jätti tehtävänsä jo huhtikuussa levottomuuksien alettua.

”Nämä ovat merkittäviä signaaleja”, Pakkasvirta sanoo.

Erokirjeessään Solís varoitti presidenttiä uudesta sisällissodasta. Edellinen sisällissota päättyi vuonna 1989. Tuolloin sotaa käytiin sandinistien ja Somozan entisistä kansalliskaartilaisista muodostuneiden contra-sissien välillä.

Uhkauksia tulee Suomeen saakka

Paula muistaa sisällissodan hyvin ja on sen takia ollut aktiivinen Suomessa järjestetyissä Nicaraguan hallintoa vastaan pidetyissä mielenosoituksissa.

”En unohda, mitä he tekivät perheelleni ja ystävilleni”, Paula sanoo.

Hänen perheellään ei ollut ruokaa eikä rahaa. He söivät punamombinin lehtiä suolan ja öljyn kanssa ja jakoivat yhden kananmunan päivässä. Armeija valvoi jatkuvasti perheen tekemisiä. Paula muistaa, kuinka sotilaat huusivat, pakottivat äidin polvilleen ja uhkasivat tätä aseella. Paula oli tuolloin vasta lapsi.

Hän kertoo saavansa jatkuvasti uhkauksia, jotka Nicaraguassa asuvat perheenjäsenet joutuvat välittämään. Pelkoa ei helpota se, että hän on asunut jo pitkään Suomessa.

”Nicaraguan hallinnon silmissä olen terroristi, koska olen eri mieltä heidän kanssaan.”

Nuorena Paula joutui usein poliisien ahdistelemaksi. Poliisit saattoivat seurata Paulaa, kun tämä oli hakemassa hallinnon tarjoamaa ruoka-avustusta perheelleen.

”Ruoka ei ollut ilmaista. He pakottivat nuoria tyttöjä tekemään kaikenlaista.”

Kerran poliisi odotti Paulaa kotona. Kun hän meni sisälle, poliisi raahasi hänet kädestä kiinni pitäen ulos. Poliisi uhkasi Paulaa aseella ja painoi tämän seinää vasten. Poliisi kosketteli Paulan rintoja ja jalkoväliä. Paula ei voinut kertoa tapahtumista kenellekään. Häntä ei olisi uskottu.

Paulan mukaan yhteydenpito Nicaraguaan on hankalaa, sillä suuri osa hänen ystävistään on toisinajattelun takia vangittuna. Puhelut perheenjäsenten välillä ovat vähentyneet, koska perhettä valvotaan ja puheluita kuunnellaan.

Paluuta ei ole

Euroopan parlamentin valtuuskunta vieraili Nicaraguassa tammikuussa. Tavoitteena oli tavata kriisin osapuolet ja muodostaa kanta maan tilanteesta.

Valtuuskunta piti hallinnon hyökkäystä kansaa ja lehdistöä kohtaan iskuna demokratialle ja ihmisoikeuksille.

Nicaraguan hallinto on ajanut riippumattomat mediat ahtaalle. Esimerkiksi La Prensa kertoo verkkosivuillaan, että tulli on takavarikoinut yhtiön sanomalehtipaperit ja muita painotarvikkeita viime syyskuusta lähtien.

Toimittajia on myös vangittu, ja osa on joutunut lähtemään maasta.

Nicaraguan ihmisoikeustilanne on heikentynyt entisestään valtuuskunnan vierailun jälkeen.

Maaliskuussa laaditussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa pyydetään jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kohdennetut pakotteet Nicaraguan hallintoa vastaan. Pakotteina toimivat esimerkiksi varojen jäädytykset ja viisumikiellot.

Silvia ja Paula ovat yhtä mieltä kriisin toivotusta ratkaisusta: vallan pitäisi vaihtua. Nykyisen hallinnon aikana kotiinpaluu olisi hengenvaarallista.

”Nimeni on varmasti jo toisinajattelijoiden listalla”, Silvia sanoo.

Silvian mukaan hallinnon alaisuudessa toimivia puolisotilaallisia on nähty hänen kotinsa lähettyvillä. He ovat kyselleet naapureilta Silvian olinpaikasta.

Paulan lähipiiri on puolestaan varoittanut häntä palaamasta Nicaraguaan, vaikka Ortega luopuisikin vallasta. Hallinto haluaa hänet hengiltä, ja heillä on vannoutuneita kannattajia.

Professori Jussi Pakkasvirta näkee positiivisena sen, että Nicaraguan hallinto pitää edes jollain tasolla yllä kansallista vuoropuhelua. Tähän liittyy myös Euroopan unionin valtuuskunnan vierailun salliminen.

Pakkasvirta uskoo, että Ortega voisi suostua neuvottelemaan hänen ja vaimonsa kohtalosta. Jos näin tapahtuisi, Ortega haluaisi todennäköisesti järjestellä itselleen mieluisan seuraajan.

Uusissa vaaleissa Pakkasvirta näkee ongelmana sen, ettei Ortegan johtamille sandinisteille ole riittävän suuria ja uskottavia vaihtoehtoja. Vanhat puolueet ovat rapistuneet, eikä viime keväänä syntyneestä opiskelijaliikkeestä ole toistaiseksi noussut voimistuvaa poliittista puoluetta.

Näillä näkymin seuraavat presidentinvaalit järjestetään vuonna 2021.

Silvian ja Paulan nimet on muutettu.