Lajien kuoleminen sukupuuttoon on kiihtymässä nopeasti. Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuuttoon kuoleminen, monia niistä vain muutaman vuosikymmenen sisällä, varoittaa hallitustenvälisten luontopaneelin IPBESin tänään julkaistu raportti.

Raportti on laajin koskaan julkaistu arvio maapallon biodiversiteetistä ja ekosysteemipalveluista. Sitä on ollut mukana tekemässä 145 asiantuntijaa 50 maasta. Raporttia on ollut mukana tekemässä myös 310 muuta kirjoittajaa. Arvio perustuu yli 15 000 tieteelliseen lähteeseen ja hallitusten lähteisiin.

”Arvion esittämä kuva on pahaenteinen. Ekosysteemien – joista me ja kaikki muut lajit olemme riippuvaisia – terveys heikkenee nopeammin kuin koskaan. Rapautamme talouksiemme, elinkeinojemme, ruokaturvamme, terveytemme ja elämänlaatumme perusteita ympäri maailman”, sanoo IPBESin johtaja Sir Robert Watson tiedotteessa.

Raportin mukaan maa-alueiden alkuperäislajien runsaus on vähentynyt 20 prosenttia. Muutos on tapahtunut pääosin vuodesta 1900 alkaen.  Yli 40 prosenttia sammakkoeläinlajeista, lähes kolmannes prosenttia riuttoja muodostavista koralleista ja yli kolmannes merinisäkkäistä on uhattuina. Kuva hyönteisistä on vähemmän selkeä, mutta niistä ehkä 10 prosenttia on uhattuna.

Samaan aikaan materiaalien kulutus on kasvanut henkeä kohti 15 prosenttia vuodesta 1980 lähtien.

Arvioon on ensimmäistä kertaa listattu, mitkä ovat suurimpia syitä luonnon tilan heikkenemiseen. Syypää on selvä: ihmisen toiminta. Viisi tärkeintä tekijää järjestyksessä ovat muutoksen maan ja meren käytössä, organismien suora riisto, ilmastonmuutos, saasteet sekä vieraslajit.

Käytännössä se tarkoittaa, että suurimmat syyt luonnon köyhtymiseen löytyvät nykyisestä ruuantuotannosta, huomauttaa raporttia kommentoinut ympäristöjärjestö WWF.

”Eläinperäinen tuotanto vie valtaosan maatalouden pinta-alasta. Samalla maatalousmaalla voidaan ruokkia suurempi määrä ihmisiä, jos ruokavalinnat ovat kasvipainotteisempia”, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikula tiedotteessa.

Ihmisen toiminta on muokannut merkittävästi kolmea neljäsosaa maapinta-alasta ja noin kahta kolmasosaa meriympäristöstä. Kaupunkialueet ovat kasvaneet sata prosenttia sitten vuoden 1992.

Raportin mukaan kehitys voidaan muuttaa, mutta se on tehtävä sekä paikallisella että kansainvälisellä tasolla ja perustavanlaatuisesti. Mukaan tarvitaan myös esimerkiksi alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen edustajia. Lisäksi on ymmärrettävä muutoksen taustatekijöitä, kuten väestön ja kulutuksen kasvua, sekä asioiden keskinäisriippuvuutta.

”Usein resurssien käyttöönotto ja tuotanto tapahtuu yhdessä osassa maailmaa tyydyttääkseen kaukana siitä sijaitsevien kuluttajien tarpeet”, sanoo yksi raportin tekoa johtaneista, professori Eduardo S. Brondízio.

Myös WWF muistuttaa, että suomalaisten kuluttaman ruuan vaikutukset eivät näy vain kotimaassa, sillä 40 prosenttia suomalaisten elintarvikkeisiin tarvittavasta maa-alasta on maamme rajojen ulkopuolella ja yli 90 prosenttia haitallisista vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen tapahtuu ulkomailla.