Sunnuntaisissa europarlamenttivaaleissa parlamentin suurimmat ryhmät, keskustaoikeistolainen EPP ja sosiaalistien ja demokraattien S&D, menettivät paikkojaan. Vaalien voittajia olivat toisaalta vihreät, toisaalta oikeistopopulistiset ryhmät.

Fingon vaikuttamistyön johtajaa Rilli Lappalaista tulos ei yllättänyt, sillä suunta on sama kuin monissa muissakin maissa. Keskellä olevat isot puolueet menettävät ääniä, vaihtoehtoja tarjoavat saavat niitä.

”Kun ihmiset huolestuvat ilmastokysymyksestä, se sataa yleensä vihreiden laariin. He ovat osanneet argumentoida ilmaston puolesta, ja toisaalta hakea pesäeroa populistisiin puolueisiin paremmin kuin vasemmisto ja demarit.”

Lappalaisen mukaan kiinnostava kysymys on, muuttuuko keskustaliberaalin Alden politiikka, ja jos niin mihin suuntaan.

”EPP:llä, S&D:llä, Aldella ja vihreillä on edelleen enemmistö parlamentissa. He ovat nyt jo tehneet paljon yhteisiä kompromisseja ja niiden voimalla saaneet vietyä asioita eteenpäin. Jos samankaltainen linja ryhmissä jatkuu, dramaattisia muutoksia politiikassa tuskin tapahtuu.”

Entä mitä tulos merkitsee EU:n ilmastopolitiikan ja kehitysyhteistyön kannalta?

Ilmastopolitiikassa ei ole näkyvissä suuria muutoksia, Lappalainen sanoo. Esimerkiksi Suomen heinäkuussa alkavan puheenjohtajuuskauden ohjelmaa on valmisteltu jo kaksi vuotta, ja se perustuu nykyisen komission ja parlamentin linjauksille.

”Hyvää on, että ilmastosopimus on olemassa, ja se velvoittaa EU:n kaikkia instituutioita. Toki joitain kantoja voidaan terävöittää, ja myös sillä on vaikutusta, keitä valiokuntiin valitaan.”

”Kehityspolitiikkaa puolestaan ohjaa vahvasti eurooppalainen kehityskonsensus, joka taas pohjautuu Agenda 2030:een. Isompia linjamuutoksia ei siis siinäkään tule tapahtumaan.”

Merkitystä sen sijaan on rahoituskehyksillä ja uudella ulkosuhdeinstrumentilla, joista neuvotellaan parhaillaan.

Tähän asti ulkosuhteita on rahoitettu useammasta eri välineestä, jotka nyt on tarkoitus korvata yhdellä uudella.

”Kehitysyhteistyön kriteerit on uudessa instrumentissa otettu hyvin huomioon. Mikäli se menee läpi sellaisenaan, se on ihan kelvollinen.  Iso kysymys on, löydetäänkö siitä yksimielisyyttä jäsenmaiden keskuudessa. Osa vastustaa sitä, osa on puolesta.”

Toinen merkittävä poliittinen kysymys Lappalaisen mukaan on Cotonoun sopimuksen jälkeisen sopimuksen neuvottelu. Cotonoun sopimus on määrittänyt EU:n poliittisia ja kaupallisia suhteita ja kehitysyhteistyötä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maihin.

”Siihen parlamentilla on sanansa sanottavana, ja sisällöllisiä muutoksia voi tapahtua. Huolena on, tuleeko sopimuksesta aidosti tasa-arvoinen ja yhteiseen näkemykseen perustuva, vai käykö niin, että EU kertoo muille mitä tehdään."

Toivomisen varaa on Lappalaisen mukaan myös siinä, miten kansalaisyhteiskunnan ääni neuvotteluissa kuuluu.

”Meillä eurooppalaisilla on kyllä mahdollisuus osallistua ja kertoa näkökulmamme, mutta muissa maissa mahdollisuudet eivät välttämättä ole yhtä hyvät.”