YK:n alainen kansainvälinen työjärjestö (ILO) on hyväksynyt sopimuksen, joka kieltää väkivallan ja ahdistelun työpaikoilla.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch kuvaa sopimusta historialliseksi ja kiittää #MeToo-liikettä työpaikoilla tapahtuvan ahdistelun tekemisestä näkyväksi.

”Neuvotteluissa kuului niiden naisten ääni, jotka rohkeasti puhuivat MeToo-kokemuksistaan työpaikoillaan”, sanoo järjestön naisten oikeuksien vanhempi tutkija Rothna Begum.

Sopimuksesta neuvoteltiin kaksi vuotta ILOn jäsenmaiden, työntekijäjärjestöjen ja työnantajien edustajien kesken. Lopullisessa äänestyksessä sopimus sai 439 ääntä puolesta, seitsemän vastaan ja kolmekymmentä pidättäytyi äänestämästä. Vastustajat olivat pääasiassa työnantajien edustajia muun muassa Latinalaisen Amerikan maista.

Tyhjää äänestivät Venäjän, Malesian, Singaporen, El Salvadorin, Paraguayn ja Kirgisian hallitukset sekä työnantajien edustajat muun muassa Ruotsista, Tanskasta ja Sveitsistä.

Uusi sopimus määrittelee väkivallan ja ahdistelun työpaikoilla ihmisoikeusloukkauksiksi ja uhiksi tasa-arvolle. Sen hyväksyneet maat sitoutuvat edistämään nollatoleranssia työpaikoilla tapahtuvaa häirintää kohtaan ja suojelemaan työntekijöitä ahdistelulta riippumatta siitä, millainen näiden työsuhteen laatu on.

Sopimuksen määritelmä työpaikoista ja työn tekijöistä on laaja ja kattaa niin harjoittelijat, työnhakijat kuin vapaaehtoistyöntekijätkin. Siihen kuuluvat muun muassa työmatkat, tauot ja töihin liittyvä sähköinen kommunikaatio sekä kolmannet osapuolet, kuten asiakkaat ja palveluntuottajat.

Sopimuksen ratifioivien maiden on kehitettävä kansallista lainsäädäntöään väkivallan kieltämiseksi työpaikoilla ja tehtävä ennaltaehkäisevää työtä kuten tiedotusta ja toimenpideohjelmia.

”Meillä on nyt hyväksytty määritelmä väkivallasta ja häirinnästä, ja tiedämme miten ja kenen tulee toimia niiden estämiseksi”, sanoo ILOn työn laadusta vastaavan osaston johtaja Manuela Tomei tiedotteessa.

Sopimus väkivaltaa ja häirintää vastaan työpaikoilla on ensimmäinen kansainvälinen laillisesti sitova sopimus, jonka ILO on hyväksynyt vuoden 2011 kotityöntekijöitä koskevan sopimuksen jälkeen. Se astuu voimaan vuoden päästä siitä, kun vähintään kaksi maata on ratifioinut sen.