Ilmaston ystävä joutuu potemaan syyllisyyttä myös nettivideoiden katselusta – Uusi raportti perää sääntelyä eikä hetkeäkään liian aikaisin

Monella ilmastotietoisella meni aamukahvi väärään kurkkuun, kun Yle uutisoi muutama viikko sitten nettivideoiden aiheuttamista ilmastopäästöistä.

Artikkelissa ruodittiin sitä, että moni vähentää kyllä lentämistä ja lihansyöntiä mutta ei tiedä, että esimerkiksi videoiden katselu suoraan netistä tuottaa rutkasti päästöjä, sillä palvelimet, reitittimet ja muut tietoverkon osat vaativat paljon energiaa.

Nyt asiaan ottaa kantaa myös ranskalainen ajatushautomo The Shift Project, joka kampanjoi digiteknologian aiheuttamien päästöjen vähentämisen puolesta.

Sen siteeraamat luvut ovat hurjia. Digitaalinen teknologia tuottaa nyt neljä prosenttia maapallon kasvihuonekaasupäästöistä, enemmän kuin lentäminen. 55 prosenttia tulee käytöstä ja 45 prosenttia välineiden tuotannosta.

Suurin yksittäinen syypää ovat nettivideot, jotka edustavat yli puolta maailman datavirroista. Ne tuottavat 20 prosenttia digitaalisen teknologian päästöistä. Ne aiheuttavat vuosittain 300 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt, saman verran kuin Espanja tuottaa vuosittain.

Mitä ihmiset sitten tuijottavat? Raportin mukaan 34 prosenttia on elokuvien ja muiden samantyyppisten sisältöjen suoratoistoa siihen tarkoitetuilta alustoilta. Peräti 27 prosenttia on pornoa, 21 prosenttia YouTube-tyyppistä materiaalia ja 18 prosenttia muita videoita, kuten vaikkapa Facebookissa jaettuja. Ja kaikki tuottaa päästöjä samaan aikaan, kun niitä pitäisi vähentää.

Ajatus digitaalisen teknologian aiheuttamista päästöistä on kyllä joskus juolahtanut mieleeni. Olen ihmetellyt, miksi ihmiset heittävät pois dvd-elokuvia, levyjä ja kirjoja ja perustelevat operaatiota sillä, että sähköinen kuluttaminen on ”kätevämpää” ja jotenkin epämaterialistisempaa.

Tietysti digitaalisuuden ansiosta jää paljon päästöjä syntymättä. Kun dvd-levyä ei tarvitse enää valmistaa, pakata ja kuljettaa myytäväksi, säästetään varmaan päästöjä. Mutta entä palvelimet, jotka siirtävät valtavia datamassoja? Ja jatkuvasti hajoavat laitteet, joita pitää uusia? Toki laitteita oli ennenkin, mutta silloin niitä sentään korjattiin.

The Shift Projectin raportin mukaan asiaan on nyt pakko puuttua, sillä digitaalisen teknologian päästöt kasvavat valtavaa vauhtia. Toisin kuin monet muut ilmastoraportit, se tarjoaa syyllistämisen lisäksi myös konkreettisia keinoja.

Kuluttajille on – ironista kyllä – tarjolla lyhyt opastusvideo. Lisäksi ohje siitä, miten videoiden kokoa voi pienentää.

Projekti tarjoaa myös nettiselaimeen asennettavan lisäosan, joka kertoo surffailun päästöistä. Oma saldoni 23 minuutissa: 120 grammaa hiilidioksidia, mikä vastaa runsaan puolen kilometrin ajoa autolla.

Projektin mukaan yksilöiden toimet eivät kuitenkaan riitä vaan on oikeasti käytävä yhteiskunnallista keskustelua digiteknologian käyttötarkoituksista ja ryhdyttävä kansainvälisen tason sääntelyyn. Myös verkon vihapuheesta on pystytty käymään vakavaa keskustelua, se muistuttaa.

Ongelmana on se, että me ihmiset emme oikein ole tottuneet siihen, että kuluttamistamme säädellään. Totuus on, että joka kerta, kun joku kasvoton suuryritys keksii uuden teknologisen sovelluksen, jolla se voi tehdä voittoa, tuote työnnetään nopeasti markkinoille ja kuluttajat rientävät ostamaan sen.

Siinä vaiheessa kukaan ei kysy, minkä verran päästöjä se tuottaa tai millaisia luonnonvaroja siihen käytetään. Ja kun kuluttajat ovat tottuneet tuotteeseen, siitä on vaikea luopua.

Jos odotetaan, että markkinat ja kuluttajat ratkaisevat ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat, saadaan odottaa pitkään. Lopulta valtioiden on pakko ryhtyä rajoittamaan ihmisten kuluttamista. Sillä ei takuulla saa äänestäjiltä pelkkää kiitosta, mutta jos ilmastonmuutosta halutaan torjua, se on välttämätöntä.