Englanninkielinen alkuperäisartikkeli on julkaistu alun perin Project Syndicate -lehdessä 28.8.2019.

Senegalin presidentin Macky Sallin veli Aliou Sall erosi kesäkuussa tehtävästään valtion säästörahaston johtajana. Taustalla oli julkisuudessa noussut paheksunta syytöksistä (jotka hän kiistää), joiden mukaan hän oli mukana korruptiota sisältävissä öljy- ja kaasusopimuksissa.

Paheksuntaa ilmaistiin sosiaalisessa mediassa ja Dakarin kaduilla, mutta sen taustalla oli BBC:n tekemä tutkiva journalismi. Tämä korostaa perinteisen median kestävää voimaa vaikuttaa muutokseen.

Vaikka sosiaalinen media saa paljon huomiota nopeutensa ja saavutettavuutensa ansiosta, uskottava vapaa lehdistö, joka ei vain toista papukaijana hallitusten tai muiden intressiryhmien virallista linjaa vaan etsii totuutta, on välttämätön. Sitä tarvitaan, jotta voidaan vahvistaa vastuullisuutta paikoissa, joissa sitä voi olla usein vaikea löytää. Afrikassa riippumattomat tutkivat toimittajat ovatkin usein paljastaneet korkean tason korruptiota, vallan väärinkäyttöä ja hämäriä bisnessopimuksia.

Esimerkiksi Keniassa johtava paikallinen sanomalehti raportoi, että maan eettisen ja korruption vastaisen komitean entinen puheenjohtaja Philip Kinisu oli saanut epäilyttäviä maksuja kansalliselta nuorisopalvelulta. Lähemmät tutkimukset paljasti lisää korruptiota sisältäviä sopimuksia, mikä kannusti kenialaiset kaduille protestoimaan.

Ne, joilla on valtaa, tietävät kuitenkin, miten taistella vastaan, eivätkä he säästele iskujaan. Tämän seurauksena monissa Afrikan maissa vapaa lehdistö joutuu vahingoittamisen, tukahduttamisen ja jopa lakkauttamisen kohteeksi.

Afrikan äärimmäisin esimerkki median tukahduttamisesta tulee Eritreasta, missä Toimittajat ilman rajoja -järjestön arvion mukaan ainakin 11 toimittajaa viruu vankilassa. Maalla on vain yksi riippumaton ja puolueeton uutisjulkaisu – Pariisissa toimiva, maanpaossa olevien toimittajien radioasema. Sen signaalia häiritään usein.

Ne, joilla on valtaa, tietävät kuitenkin, miten taistella vastaan, eivätkä he säästele iskujaan.

Hyökkäykset Afrikan jo valmiiksi heikkoa median vapautta vastaan ovat lisääntymässä. Usein ne ilmenevät väkivaltana riippumattomia toimittajia vastaan. Viime vuonna Nigeriassa presidenttiin yhteyksissä olevat turvallisuusviranomaiset hyökkäsivät kahta toimittajaa vastaan. Tammikuussa salassa tehtäväänsä suorittanut toimittaja ammuttiin kuoliaaksi Ghanassa. Poliitikko oli vaatinut kostoa häntä vastaan, koska hän oli paljastanut korruptiota maan jalkapallojoukkueissa.

Hallitukset yrittävät myös saada tiedotusvälineet kontrolliinsa, vaikka se tarkoittaisi niiden sulkemista. Tansaniassa presidentti John Magufulin hallitus on hyllyttänyt sanomalehtiä ja kieltänyt radioasemia, jotka ovat kriittisiä hänen hallintoaan kohtaan. Hän on käyttänyt verukkeena kansankiihottamista ja kansallisia turvallisuusuhkia. Uutistoimijoita on painostettu, jotta ne julkaisisivat valtaeliittiä suosivia artikkeleita. Ainakin yhdessä tapauksessa tekijät olivat aseistettuja miehiä.

Riippumatonta mediaa kuristaa lisäksi krooninen alirahoitus. Toimittajilta puuttuvat heidän työtään tukevat resurssit, mutta heille myös maksetaan usein niin huonosti, että heistä itsestään tulee haavoittuvia korruptiolle. Nigeriassa on yleistä ”ruskean kirjekuoren journalismi”, eli se, että yksilöt tai organisaatiot maksavat toimittajille, jotta nämä tekisivät suosiollisia artikkeleita.

Siellä, missä riippumaton media hiljennetään, sitä hallitaan pakolla tai vangitaan, yleisöllä on vain vähän mahdollisuuksia saada muuta tietoa kuin mitä hallitus ja intressiryhmät kertovat. Sosiaalisen median alustoilla voi olla rooli, mutta niiden suurin vahvuus, demokraattinen luonne, on myös niiden kohtalokas virhe. Ne ovat osoittautuneet ihanteellisiksi valeuutisten levittämisen kannalta, mikä taas tahraa julkista keskustelua ja heikentää luottamusta sekä faktoihin että instituutioihin.

Toimittajilta maksetaan usein niin huonosti, että heistä itsestään tulee haavoittuvia korruptiolle.

Tämä dynamiikka näkyi karulla tavalla Nigerian viimeisimmän vaalikampanjan aikana. Valeuutistarinat, kuten väite siitä, että presidentti Muhammadu Buhari oli kuollut ja että hänet oli korvattu kaksoisolennolla, levisi sosiaalisessa mediassa. Miljoonat nigerialaiset uskoivat väitteen ja osa jopa tappoi kostaakseen keksityn väkivallan. Poliittisiin puolueisiin yhteyksissä olevat hahmot tunnistivat näiden tarinoiden voiman ja alkoivat keksiä ja levittää väitteitä, jotka hyödyttäisivät heidän ehdokkaitaan, ja häiritsivät näin vakavasti vaalikampanjaa.

Riippumattomat perinteiset uutisjulkaisut eivät ainoastaan vältä tätä ongelmaa, vaan ne ovat myös avain siihen puuttumiseen, koska vain ne voivat uskottavasti todentaa sosiaalisessa mediassa kiertävät uutiset. Siksi Facebook ja Google ovat tehneet yhteistyötä perinteisten medioiden kanssa taistelussa valeuutisten leviämistä vastaan alustoillaan Nigeriassa, Etelä-Afrikassa, Sambiassa, Keniassa ja Zimbabwessa.

Jos perinteinen riippumaton media aikoo kuitenkin toteuttaa keskeistä rooliaan, se tarvitsee resursseja. Siellä, missä hallitukset rajoittavat lehdistönvapautta, länsimaisten avunantajien pitäisi puuttua peliin ja toimittaa tarvittava rahoitus. Kun ajatellaan uskottavan lehdistön tärkeyttä kehityksen ja demokratian kannalta, se on epäilemättä järkevä investointi.

Kirjoittaja on tiedonsaannin demokratisointiin Afrikassa keskittyvien startupien, mm. thescoopng.comin ja The Election Networkin, sijoittaja. Hän on myös strategiayhtiö Gatefieldin johtava strategi.

Suomennos: Teija Laakso

Copyright Project Syndicate