Ryhmä vanginvartijoita pitelee Jevgeni Makarovia paikoillaan. Osa kaataa tämän päälle vettä, osa hakkaa häntä jalkoihin. Vanki anelee armoa. Video jatkuu kymmenen minuuttia ja keskeytyy sitten.

Kyseessä on venäläislehti Novaja Gazetan kesällä 2018 julkaisema, Jaroslavlin vankilan vartijan kuvaama video, joka synnytti kohun sekä Venäjällä että kansainvälisesti, sillä se tarjosi harvinaisen selvää todistusaineistoa kidutuksesta.

Makarovin kidutus ei ole yksittäistapaus, sanoo tämän asianajaja Irina Birjukova, jolle video vuodettiin. Hänen mukaansa viranomaisten väärinkäytökset ovat lisääntyneet Venäjällä viime vuosina.

”Ja samaan aikaan oikeuksien loukkauksista tulee yhä raaempia ja julmempia. Välillä mekin olemme avuttomia niiden edessä”, hän sanoo.

Viime viikolla Helsingissä vieraillut Birjukova työskentelee venäläisessä Public Verdict Foundation -järjestössä, joka puolustaa mielivaltaisesti pidätettyjä, kidutettuja ja muita viranomaisten väärinkäytösten uhreja. Asiakkaat ovat usein vankeja, joilla ei ole mahdollisuuksia palkata asianajajaa tai edes välttämättä tietoa siitä, kenen puoleen kääntyä.

Rankaisemattomuus johtaa kidutukseen

Ihmisoikeusjärjestöt ovat pitkään raportoineet kidutustapauksista venäläisissä vankiloissa. Amnesty Internationalin mukaan vankisiirtojen olosuhteet täyttävät kidutuksen tunnusmerkit. Poliisit, ja muut viranomaiset hakkaavat, tukehduttavat, pakottavat vankeja kivuliaisiin asentoihin ja antavat näille sähköshokkeja, kertoi riippumaton media Meduza viime vuonna.

”Jotkut asiakkaani, vankilassa olevat nuoret miehet, kuten juuri Jevgeni Makarov, ovat viiltäneet ranteitaan ja jopa kaulan verisuonia auki, jotta heitä ei hakattaisi”, Birjukova kertoo.

Makarovin kidutuksen todistava video kuvattiin Jaroslavlin alueen vankilassa, joka sijaitsee noin 250 kilometriä Moskovasta koilliseen. Birjukova järjestöineen oli tutkinut tilannetta jo pidemmän aikaa ennen videon julkituloa, mutta viranomaiset olivat kieltäytyneet aloittamasta tutkintaa vedoten henkilökunnalle tehtyyn valheenpaljastustestiin.

Useimmat kidutustapaukset eivät Venäjällä päädy oikeuteen asti, sillä viranomaiset vetoavat todisteiden puutteeseen. Birjukovan mukaan juuri rankaisemattomuus on syynä siihen, että ilmiö on yleistynyt.

”Kun työntekijät näkevät, että korkeamman tason virkamiehet eivät rankaise heitä ja jopa piilottelevat heidän toimintaansa, he sallivat itselleen joka kerta enemmän ja enemmän. Aiemmin rangaistuksia annettiin herkemmin ja niitä myös pelättiin.”

Jaroslavlin tapaus kuitenkin herätti viranomaisetkin.

”Silloin, kun ensimmäinen video julkaistiin, korkein johto väitti, että kyseessä on yksittäistapaus. Sen jälkeen julkaisimme lisää videoita, ja vasta silloin alettiin ymmärtää, että kyseessä on rakenteellinen ongelma”, Birjukova kertoo.

Paljastuksen jälkeen Jaroslavlin vankilasta alkoi tulla lisää valituksia kidutuksesta. Kun tapauksia alettiin tutkia, valituksia alkoi tulla myös muista Venäjän vankiloista. Birjukovan mukaan meneillään onkin jo yli 150 rikostutkintaa.

Makarovin tapauksen tutkinta on kuitenkin vielä kesken. Birjukovan mukaan vielä Venäjällä ei olekaan näkyvissä laajoja muutoksia, jotka johtaisivat järjestelmällisen kidutuksen lopettamiseen.

”Ehkä venäläisissä vankiloissa pelätään nyt hieman enemmän järeiden keinojen käyttämistä. Mutta mikäli järjestelmätason muutoksia ei tehdä, parin kolmen vuoden kuluttua olemme samassa tilanteessa kuin ennen kohua”, hän toteaa.

Työ jatkuu uhkailusta huolimatta

Vaikka ihmisoikeusloukkaukset näyttävät viime vuosina yleistyneen, aiempaa useampi uskaltaa nykyään puolustaa oikeuksiaan Venäjällä.

Viime kuukausina maassa Venäjällä on nähty myös suurimmat protestit kahdeksaan vuoteen, kun mielenosoittajat ovat vastustaneet opposition ehdokkaiden poistamista paikallisvaaleista, jotka järjestetään Moskovassa sunnuntaina. Joukoittain ihmisiä on pidätetty ja heitä vastaan on nostettu syytteitä muun muassa yleisen järjestyksen häiritsemisestä. Public Verdict Foundation on järjestänyt tukea myös heille.

Mielenosoitukset kertovat tyytymättömyydestä, mutta Birjukova muistuttaa, että niihin osallistuu vain tietty osa venäläisistä.

”Monet mielenosoittajista ovat opiskelijoita tai hieman sitä vanhempia, joilla on radikaalit mielipiteet. Heillä ei vielä ole paljon menetettävää, ja siksi he eivät pelkää.”

Birjukova itse sai tappouhkauksia kidutusvideon paljastumisen jälkeen ja joutui pakenemaan maasta. Hän kuitenkin haluaa jatkaa työtään, koska pystyy sillä tavoin antamaan toivoa vääryyksiä kokeneille.

”Minulle on sanottu, että tienaisin enemmän rahaa vaikkapa rikosasianajajana. Kai mielentilani pitää olla jotenkin erikoinen, kun en pysty sietämään epäoikeudenmukaisuutta”, hän naurahtaa.