16-vuotiaasta ruotsalaisesta Greta Thunbergista on tullut ilmastonmuutoksesta ahdistuneen nuorison ja monen aikuisenkin esikuva ympäri maailman.

Nuorisoaktivismia on silti muuallakin kuin länsimaissa. Nepalissa monet koulujen oppilaskunta-aktiivit ovat viime vuosina ryhtyneet ehkäisemään lapsiavioliittoja, antamaan valistusta puhtaan juomaveden tärkeydestä ja parantamaan tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksia.

”Nepalilaiset nuoret myös tukevat Greta Thunbergia ja järjestävät Fridays for Future -lakkoja. Nuoriso on aktiivisempaa kuin aikaisemmin”, kertoo Ashmita Rai.

Hän työskentelee kansalaisjärjestö ECCAssa, joka auttaa perustamaan kouluihin oppilaskuntia. Oppilaskunnat taas pyrkivät parantamaan kouluympäristöä ja puolustamaan nuorten oikeuksia. Tavoitteena on kasvattaa heistä aktiivisia kansalaisia, jotka pystyvät ratkomaan paikallisten yhteisöjen ongelmia laajemminkin.

Suomessa ECCAn toimintaa tukee kehitysyhteistyöjärjestö Taksvärkki. Rai vieraili elo–syyskuussa Suomessa kertomassa oppilaskuntien toiminnasta suomalaiskouluille.

Tyttöystävälliset vessat vähentävät kuukautispoissaoloja

Nepal kuuluu maailman köyhimpiin maihin ja epätasa-arvo on valtava ongelma. Kastijärjestelmä on kielletty, mutta käytännössä sitä noudatetaan yhä. Köyhien ja rikkaiden väliset erot ovat valtavat ja etenkin naisten asema on huono.

Köyhyys heijastuu myös lasten ja nuorten asemaan ja näkyy esimerkiksi lapsityön ja -avioliittojen yleisyytenä. Koulujärjestelmä on hierarkkinen eikä lasten ja nuorten mielipidettä arvosteta.

Siksi oppilaskuntien toimintaa voi pitää melkeinpä vallankumouksellisina verrattuna vaikkapa Suomeen.

Ne järjestävät tiedotuskampanjoita, katuteatteria ja vedenpuhdistustalkoita, siivoavat ja parantavat kouluympäristöä ja juhlivat erilaisia teemapäiviä. Samalla levitetään tietoa etenkin puhtaan veden, hygienian, terveyden, koulutuksen ja ympäristön merkityksestä. Mukaan yhteistyöhön otetaan myös vanhemmat, opettajat ja paikallisviranomaiset.

”Nepalissa opetetaan perinteisellä tavalla. Opiskelijat istuvat ja opettaja opettaa. Suomessa oppilaat saavat olla enemmän omia itsejään. Mekin haluaisimme, että opettaja muistuttaisi vanhempaa ja koulu olisi kodinomaisempi”, Rai kertoo.

Oppilaskunnat ovat onnistuneet esimerkiksi tyttöjen kuukautispoissaolojen vähentämisessä. Kuukautiset ovat Nepalissa tabu, ja maan syrjäisissä länsiosissa tyttöjä ja naisia jopa eristetään kuukautisten ajaksi. Myös köyhyys vaikeuttaa kuukautishygieniasta huolehtimista.

”Nepalissa monilla ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa terveyssiteitä kaupasta. Siksi tytöt käyttävät vanhoja kankaanpaloja, kuten verhoja, siteenä. Sellaisia on vaikea hävittää, ja siksi he jäävät usein pois koulusta kuukautisten ajaksi”, Rai kertoo.

Kouluissa ei myöskään välttämättä ole kunnollisia vessoja, joissa siteen edes voisi vaihtaa. Oppilaskuntien ansiosta ongelma on ratkaistu rakentamalla kouluihin tyttöystävälliset vessat. Niissä on erilliset kopit, peseytymistila ja tärkeimpänä säiliö, jossa käytetyt siteet poltetaan. Tyttöjen koulupoissaolot ovat vessojen ansiosta vähentyneet.

Toinen innovaatio on ollut vedenpuhdistusohjelma. Oppilaskunnat puhdistavat vettä klooriliuoksen avulla, myyvät sitä paikallisille yhteisöille markkinahintaa edullisemmin ja käyttävät varat toimintansa kehittämiseen. Lapsiavioliittoja taas on yritetty ehkäistä muun muassa katuteatterin avulla.

Eriarvoisuus mietityttää suomalaiskoulussa

ECCAn työstä kerrotaan myös Taksvärkin globaalikasvatustyöpajoissa suomalaiskouluissa. Ajatuksena on, että suomalaiset voivat oppia nepalilaisilta, ei vain toisin päin.

”Kaksisuuntainen kommunikaatio on tärkeää. Kerron itse Nepalissa, että Suomi oli köyhä maa sata vuotta sitten. Täkäläiset taas voivat oppia paljon oppilaskuntien aktiivisuudesta”, Rai sanoo.

Suomalaisnuoria Nepalin tilanne tuntuukin kiinnostavan. Helsingin normaalilyseon 9. luokkalaisten maantiedon tunnilla on hiljaista, kun Rai kertoo Nepalin kulttuurista ja perinteistä. Etenkin kastijärjestelmän olemassaolo ihmetyttää monia.

”En tiennyt, että kastijärjestelmä on vielä olemassa. Köyhyydestä kuuleminen palautti minut lähemmäs maanpintaa”, toteaa yksi oppilaista, Venla Vehviläinen, oppitunnin jälkeen.

Nuoriin tekee vaikutuksen myös nepalilaisten oppilaskuntien aktiivisuus.

”Nepalissa aikuiset eivät hirveästi tunnu puuttuvan nuorten ongelmiin vaan heidän pitää itse taistella niiden ratkaisemiseksi”, sanoo Saana Rantala.

Rain ja Taksvärkin oppitunnilla käsiteltiin etenkin nuorten ja lasten kokemaa eriarvoisuutta ja sen syitä ympäri maailman. Oppilaiden mukaan sitä ei tule arkipäivässä välttämättä mietittyä, mutta ilmiönä eriarvoisuus on tuttu.

”Median kautta tulee paljon tietoa ja eriarvoisuutta tulee mietittyä. Kannatan tietysti tasa-arvoa, mutta en ehkä itse tee sen toteutumiseksi mitään”, pohtii Seela Soirola.

Soirolan mukaan nepalilais- ja suomalaisnuorten elämässä tuntuu olevan ainakin joitakin yhteisiä piirteitä, kuten ystävien ja harrastusten merkitys. Ashmita Rain mukaan myös ongelmat ovat samantyyppisiä: päihteet, masennus, kiusaaminen ja teini-iän epävarmuus.

”Suomalaisnuorten tavoin myös nepalilaisnuoret ovat some-addikteja! Puhelimia ei saa meillä tuoda kouluun, mutta kotona nuoret käyttävät vaikka sitten vanhempien laitteita”, hän kertoo.

Samanikäistä on helpompi kuunnella

ECCA on toiminut Nepalissa yli 30 vuotta. Rai ei osaa arvioida tarkkaan mukana olevien koulujen tarkkaa määrää. Pelkästään Taksvärkin tukemia kouluja on 15, ja niissä on yhteensä tuhansia oppilaita.

Työn tulokset näkyvät esimerkiksi siinä, että vanhempien suhtautuminen koulutukseen on muuttunut myönteisemmäksi. Toisaalta haasteita tulee etenkin silloin, kun nuoret yrittävät vaikuttaa kulttuurisesti herkkiin asioihin, kuten kastijärjestelmään tai tyttöjen oikeuksiin. Silloin vanhemmat toistelevat usein vanhaa sanontaa, jonka mukaan lapset eivät saa puuttua aikuisten asioihin, Rai kertoo.

Toisaalta moniin ongelmiin on pystytty tarttumaan helpoimmin silloin, kun nimenomaan nuoret ja lapset toimivat viestinviejinä.

 ”Esimerkiksi lapsiavioliitosta on helpompi keskustella samanikäisen kanssa. Myös valistus juomavedestä otetaan paikallisissa yhteisöissä vastaan herkemmin nuorilta kuin viranomaisilta.”