Intian seksuaalirikostilastot ovat karua luettavaa.

Esimerkiksi Delhissä raiskauksen uhriksi joutuu 22 naista sadastatuhannesta, kun muualla maassa luku on 6.

Väkivallan poistamiseksi tehdään Intiassa edelleen aivan liian vähän, sanoo lääkäri Sunil Mehra. Sukupuolittunut väkivalta seurauksineen on hänen ja hänen kollegojensa päivittäistä työsarkaa.

”Tuntuu, että me kehitysmaissa olemme erittäin hyviä politiikkasuositusten laatijoita. Käytännön toteutusta vain ei sitten näy”, intialaista MAMTA (Health Institute for Mother and Child) -järjestöä johtava Mehra sanoo.

Hän vieraili Suomessa marraskuussa osana Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n ja Suomen Gynekologiyhdistyksen viestintä- ja globaalikasvatuskampanjaa.

Mehran mukaan tilanne on Intiassa kuitenkin parantunut siinä mielessä, että väkivallasta paitsi puhutaan, myös sen määritelmä on laajentunut. Väkivalta on paitsi fyysistä, myös henkistä ja taloudellista.

”Se vaikuttaa naisten ja tyttöjen tilanteeseen niin monella tavalla. Se on avainkysymys heidän terveytensä kehityksessä, heidän oikeudessaan oppia ja kouluttautua”, hän tiivistää.

Järjestelmä on sokea

Sukupuolittunut väkivalta on Intiassa syvään juurtunutta, eikä suuri osa edes päädy tilastoihin. Seksuaalisen väkivallan lisäksi myös sukupuoleen perustuvat abortit, jopa tyttövauvojen murhat, ovat yleisiä. Vuonna 2015 Intiassa kerrottiin olevan 70 kylää, jossa ei ole syntynyt yhtään tyttölasta vuosikausiin.

Mehran mukaan terveydenhuoltojärjestelmä ei pysty usein puuttumaan naisten ja tyttöjen tilanteeseen, koska sitä ei yksinkertaisesti nähdä. Hoidetaan väkivallan aiheuttamia fyysisiä vammoja, ei-toivottuja raskauksia ja muita tilanteita, mutta psykososiaalinen tuki puuttuu, rakenteellisista muutoksista puhumattakaan.

”Jos naista kohdellaan halveksien ja syytetään esimerkiksi raiskatuksi tulemisesta sanoen, että ’itsepä pukeuduit noin’, eihän hän koskaan enää tule terveyskeskukseen. Myös terveydenhuollossa tarvitaan paljon valistusta.”

Mehra nostaa esiin monia yhteiskunnan tabuja, kuten avioliitoissa tapahtuvia raiskauksia.

”Avioliitot ovat usein sukujen välisiä sopimuksia. Mies näkee seksin oikeutenaan, ja naisen on alistuttava siihen. Avioliitossa tapahtuvien raiskauksien ja muun väkivallan ilmoittaminen viranomaisille aiheuttaisi skandaalin perheeseen ja sukuun, siksi naiset eivät uskalla sitä tehdä.”

Mehra korostaakin, että ennen muuta miesten ja uskonnollisten auktoriteettien pitäisi olla mukana vastustamassa sukupuolittunutta väkivaltaa.

”Lääkäritermein: oireiden hoitaminen ei poista itse sairautta. Rakenteellisen muutoksen pitäisi lähteä yhteiskunnan ylätasolta. Meillä on loistavia naispoliitikkoja, mutta heitä on aivan liian vähän. Tämä ongelma on kaikissa yhteiskunnissa: jopa täällä Skandinaviassa nähdään, että korkeimmista päätöksentekijöistä suhteettoman suuri osa on miehiä. Intiassa tuo kuilu on erittäin leveä.”

Mehra puhuukin ”ekosysteemitason” ratkaisuista väkivaltaan.

”Se on vaikeampaa mutta tehokkaampaa kuin väkivallan seurausten hoitaminen.”

Myös Intiasta löytyy onnistumistarinoita. Katuvalojen lisääminen paikoissa, joissa tapahtui paljon raiskauksia, vähensi väkivallantekoja. Tietyissä paikallisyhteisöissä tehty valistustyö on johtanut positiivisiin tuloksiin. Naisia on enemmän työelämässä, ja tietoisuus sukupuolittuneesta väkivallasta on lisääntynyt. Myös media kertoo ilmiöstä enemmän ja paremmin.

Tutkimustietoa eri toimenpiteiden tehosta on kuitenkin vähän.

”Työn pitäisi ulottua laajalle, sen pitäisi lähteä kouluista ja kodeista. Tyttölasten pitää saada yhtä paljon ravintoa kuin poikien. Tyttöjen osallisuutta on lisättävä. Lisäksi tarvitaan kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta.”

Slummi avasi silmät

Intialaisen yhteiskunnan eriarvoisuus ja monet kerrokset ovat tuttuja Mehralle. Hän aloitti uransa menestyvänä lastenlääkärinä yksityisillä poliklinikoilla, kunnes luennointipyyntö vei hänet slummiin.

”Katsoin niiden ihmisten elämää ja tajusin, että elämme ihan eri todellisuuksissa. Luovuin vähitellen sairaalatyöstäni ja aloin tehdä työtä köyhissä ja haavoittuvissa yhteisöissä. ”

Mehra ei ole katunut.

”Yritän sanoa nuorille lääkäreille, että ihminen voi tehdä laajasti hyviä asioita ja silti tienata riittävästi elämiseen. ”

Mehran johtama MAMTA tekee ennaltaehkäisevän terveydenhoitotyön lisäksi myös tutkimusta ja julkaisee sitä kansainvälisesti.

”Kehitysmaidenkin julkisen terveydenhuollon piirissä tehdään paljon hyvää ja rohkaisevaa työtä. Sitä on syytä tuoda esiin.”