Bougainville on halunnut itsenäiseksi yli sata vuotta – Kansanäänestyksestä huolimatta lopullinen sana on emovaltiolla

(IPS) -- Papua-Uuden-Guinean autonominen alue Bougainville on tavoitellut itsenäisyyttä jo yli vuosisadan. Lauantaista 23. marraskuuta lähtien Bougainvillen asukkaat ovat saaneet äänestää, haluavatko he saaren suuntaavan kohti valtiollista itsenäisyyttä.

Halu itsemääräämiseen juontuu 1800-luvulta, jolloin Saksa otti alueen siirtomaakseen. Toisen maailmansodan jälkeen Papua-Uutta-Guineaa hallinnoi Australia.

Bougainvillen johtajat itse asiassa yksipuolisesti julistivat alueen itsenäiseksi jo vuonna 1975, vähän ennen kuin Papua-Uudesta-Guineasta tuli itsenäinen valtio. Neuvottelut tuoreen valtion ensimmäisen pääministerin Michael Somaren kanssa johtivat kuitenkin siihen, että Bougainville pysyi pelkkänä provinssina.

Vuonna 1989 Bougainvillen maanomistajat vaativat korvauksia kaivoksen aiheuttamista ympäristövaurioista ja osuutta sen valtiolle tuottamista merkittävistä tuloista, mutta heidän vaatimuksensa torjuttiin. Kaivoksen enemmistöomistajana oli kansainvälisen Rio Tinto -kaivosyhtiön ohella Papua-Uuden-Guinean valtio. Paikalliset maanomistajat saivat saarella sijaitsevan Pangunan kuparikaivoksen suljettua. Alueen ja keskushallinnon välillä leimahti konflikti.

Valtio pani asialle armeijan, ja tuota pikaa saarella jo käytiin sissisotaa. Vuosikymmenen kestäneiden taistelujen aikana kuoli 15 000–20 000 ihmistä eli noin kymmenesosa saaren väestöstä.

Vuonna 2001 solmitussa rauhansopimuksessa oli kolme pääkohtaa: aseistariisunta, Bougainvillen autonomisen hallinnon perustaminen ja kansanäänestys alueen poliittisesta asemasta. Autonomian alue sai vuonna 2005. Nyt yli 200 000 äänestäjää, eli noin 67 prosenttia väestöstä, saa päättää, haluavatko he enemmän autonomiaa vai täyden itsenäisyyden.

”Kansa on innoissaan, koska olemme odottaneet tätä hyvin kauan. Paljon ihmisiä on kuollut, ja jos emme nyt äänestä, kriisi tulee toistumaan”, Bougainvillen pääkaupungissa Bukassa toimivan New Dawn FM -radioaseman johtaja Aloysius Laukai sanoo.

Aseet huolettavat

Vaalivalmisteluihin kuului aseidenriisunnan saattaminen loppuun. YK oli raportoinut vuonna 2012, ettei Bougainvillen kriisin jälkeen ollut edistytty aseiden hävittämisessä. Useat entiset kapinallisryhmät olivat jättäneet rauhansopimuksen allekirjoittamatta ja aseet luovuttamatta.

Viime heinäkuussa kaikki entiset taistelijat kuitenkin kokoontuivat ja antoivat julistuksen, että he luopuvat aseistaan ja takaavat rauhan kansanäänestyksen aikana ja sen jälkeen.

Syyskuun lopussa hallitus julisti alueen aseista vapaaksi ja valmiiksi kansanäänestykseen. Bougainvillen naiset ovat silti edelleen huolissaan siitä, että alueella on runsaasti aseita.

”Vaikka hallitus on julistanut, että aseiden luovutus on saatu päätökseen, aseita on yhä. Turvallisuussyistä liikemiehillä ja muillakin on yhä aseensa”, Bougainvillen naisyhdistyksen presidentti Celestine Tommy toteaa.

Lopullinen sana on emovaltiolla

Suuren enemmistön äänestäjistä odotetaan valitsevan itsenäisyyden. Riippumatta kaksi viikkoa kestävän äänestyksen tuloksesta lopullinen sana kuitenkin on emovaltiolla.

Äänestyksen jälkeen suurin haaste ovatkin neuvottelut Bougainvillen paikallishallituksen ja Papua-Uuden-Guinean välillä. Monet uskovat, että emovaltio ei halua irrottaa otettaan provinssista. Neuvotteluille ei ole asetettu ajallista takarajaa, ja jos prosessia ei ole saatu päätökseen ennen Bougainvillen vaaleja 2020, se saattaa keskeytyä.

Jos itsenäisyys lopulta toteutuu, nuori valtio saavuttanee omavaraisuuden ehkä vasta kahden vuosikymmenen kuluttua. Tällä hetkellä Bougainvillen hallinnolla ei ole merkittäviä tulonlähteitä, ja alueen omat verotulot kattavat kustannuksista vain kymmenesosan. Loput tulevat keskushallinnolta ja kansainvälisiltä lahjoittajilta.

Kaivoksen uudelleen avaaminen toisi tuloja, mutta se myös lietsoisi kiistoja maanomistajien kesken ja siten vaarantaisi rauhan. Toistaiseksi kaivostoiminta onkin kielletty.