”Lapset eivät ehkä pidä matematiikasta tai kirjainten opettelusta, mutta he pitävät urheilusta. Se on hauskaa, ja heillä on siihen motivaatiota”, sanoo Ilari Äijälä, joka on Punainen kortti rasismille -hankkeen projektipäällikkö ja entinen jalkapalloilija.

Urheilu on keskeisellä sijalla vuonna 2003 aloitetussa Punainen kortti rasismille -kampanjassa. Suomen monikulttuurisen liikuntaliiton eli Fimun pyörittämän hankkeen tavoitteena on ehkäistä rasismia ja syrjintää aina lasten urheilutapahtumista huippu-urheiluun asti. Myös tuloksia on syntynyt.

Esimerkiksi vuonna 2016 hanke tavoitti yli 40 000 ihmistä. Viime vuonna se järjesti 172 tapahtumaa, joista 70 lapsille ja nuorille.

Useimmiten hyödynnetään jalkapalloa mutta lisäksi myös koripalloa, jääkiekkoa, käsipalloa, futsalia, lentopalloa, taekwondoa ja lumilautailua.

”Kun osallistumme tapahtumiin, annamme etukäteen lausunnon, jonka mukaan tietynlainen käytös ei ole sallittua tapahtumassa”, Äijälä kertoo ja esittelee valtavaa punaista korttia, jossa lukee hankkeen slogan.

Hän kertoo, että lapset alkavat usein kysellä kortin nähdessään, mitä se tarkoittaa.

”Se on hyvä hetki aloittaa keskustelu siitä, mitä on rasismi, mitä he voivat tehdä, jos joku huutaa rasistisia kommentteja tai mitä tehdä, jos joku kiusaa”, Äijälä selittää.

Hänen mukaansa nykyisessä suomalaisessa koulujärjestelmässä tällainen keskustelu on harvinaista ja joissakin kouluissa jopa olematonta.

Tärkeä syy on opettajien ajanpuute ja kiire, mutta monissa tapauksissa kiusaamista tai rasismia kohtaavat lapset ovat ujoja eivätkä kerro tilanteestaan. Lapset eivät yleensäkään kerro herkästi tunteistaan: myöskään kiusaajalla ei välttämättä ole riittävästi tilaa ilmaista itseään.

Äijälän mukaan urheilu ja harrastukset ovatkin hyvä tapa luoda keskustelua lasten keskuudessa.

Uudenlainen Suomi

Kiusaaminen, rasismi ja muut syrjinnän muodot leviävät helposti. Ilarin Äijälän mielestä tulevaisuus näyttää kuitenkin paremmalta.

”Minulla on paljon toiveita seuraavan sukupolven suhteen, sillä lasten ja nuorten Suomi on hyvin erilainen kuin Suomi, jossa minä kasvoin. Heidän Suomestaan on tullut paljon monikulttuurisempi ja avoimempi myös muille kulttuureille ja mielestäni se on hyvä lähestymistapa.”

Suomennos: Teija Laakso

PÄIVITYS 3.12. Jutusta poistettu osia sekaannuksen vuoksi.