Tunnetko ahdistusta ilmastonmuutoksesta? Koetko suurta epävarmuutta siitä, millaisessa maailmassa lapsenlapsesi ja jälkipolvesi elävät?

Kuvataiteilija, tutkija ja luovan kirjoittamisen opettaja Henna Laininen käyttää ratkaisuna ilmastoahdistuksen käsittelyssä luovan kirjoittamisen menetelmiä. Osana tutkimustaan hän järjestää Ilmastonmuutos minussa -työpajoja, joissa osallistujat pääsevät käsittelemään omia kokemuksiaan luovan kirjoittamisen keinoin.

”Luova kirjoittaminen antaa tilaisuuden pysähtyä kuuntelemaan omia tunteita ja voi mahdollistaa niiden vapaan virtaamisen. Kirjoitushetken aikana esiin saattaa nousta aiemmin sivuutettuja tunteita tai epämääräiset tuntemukset voivat saada ensimmäistä kertaa sanallisen hahmon”, Laininen kertoo.

Pahaa oloa pitää purkaa

Suomen Mielenterveys ry:n eli Mielen viime keväänä julkaiseman raportin mukaan monen on vaikea käsitellä ilmastoahdistustaan. Aihe on niin kipeä, että siihen liittyviä oireita usein väheksytään, raportissa todetaan. Raportin on tehnyt tutkijatohtori Panu Pihkala.

Ilmastonmuutokseen liittyviä ahdistavia tunteita ja niiden käsittelyn tarvetta on alettu kuitenkin vähitellen tiedostaa. Henna Lainisen lisäksi ongelmaan pureutuu myös vuonna 2018 perustettu kansalaisjärjestö Tunne ry.

“Perustin yhdistyksen psykologi Sanni Saarimäen kanssa. Saarimäki huomasi työssään Aalto-yliopiston opintopsykologina, että opiskelijoilla oli tarvetta käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita”, kertoo yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Taneli Saari.

Tunne on ainakin toistaiseksi vapaaehtoistoimintaan perustuva kansalaisjärjestö. Se järjestää erilaisia työpajoja ympäristön- sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamien tunteiden tunnistamiseen ja pahan olon purkamiseen. Työpajoihin osallistuu sekä nuoria että aikuisia. Monet opetus- ja kasvatusalan ammattilaiset ovat kokeneet koulutuksen tärkeänä.

”Tarjoamme myös yksilöohjausta ja neuvontaa. Kuka tahansa voi olla meihin yhteydessä, jos kaipaa aiheeseen liittyvää apua. Tarvittaessa ohjaamme henkilön ammattiauttajalle”, Saari kertoo.

Tajunnanvirtaa, säämuistoja ja keskustelua

Ilmastoahdistusta voi purkaa hyvin monipuolisesti muun muassa kirjoittamalla.

”Olemme kirjoittaneet esimerkiksi tajunnanvirtaa vaikeista tunteista, keksineet sanakirjamääritelmiä vielä nimeämättömille ilmastotunteille, kirjoittaneet ryhmässä rivi kerrallaan esivanhempina kirjeitä tulevaisuuteen ja suunnitelleet omaa ilmastotoivettamme sekä askelia sen toteuttamiseen”, Laininen luettelee.

Lainisen työpajoissa tutuiksi tulevat myös muut luovan toiminnan työskentelytavat.

”Tunteiden käsittelyssä kannattaa yhdistellä monenlaisia keinoja, kuten kirjoittamista, piirtämistä ja liikkumista. Erilaiset virikemateriaalit auttavat kirjoittamisessa. Olemme esimerkiksi kirjoittaneet fiktiota luontovalokuvien tai parin kertoman säämuiston pohjalta”, hän kertoo.

Tunne ry:n työpajoissa keskiössä puolestaan on ilmastoahdistuksesta keskusteleminen ja vertaistuen saaminen.

”Keskustelemme paljon, ja olennaista on saada vertaistukea omille tunteilleen. Ammennamme hyväksymis- ja omistautumisterapiasta erilaisia tunteiden tiedostamista ja tunnetaitoja edistäviä harjoituksia. Joissakin työpajoissa olemme käyttäneet apuna kirjoittamista”, Saari kertoo.

Kirjoittamisen ja keskustelun ohella on tärkeää kuunnella omaa kehoa.

”Ison teeman äärellä on tärkeää välillä palauttaa tietoisuus omaan kehoon ja rentoutua”, Laininen korostaa.

Ilmastoahdistusta käsittelevät työpajat ovat osoittautuneet tarpeellisiksi. Sekä Laininen että Saari ovat saaneet osallistujilta innostunutta palautetta.

”Luova kirjoittaminen on nostanut esiin monenlaisia tunteita sekä uusia oivalluksia. Ilmastotunteista kirjoittaminen on tuntunut muun muassa hurjalta ja intensiiviseltä, toisaalta vapauttavalta ja innostavalta. Monissa osallistujissa on herännyt myös halu tehdä enemmän ympäristön puolesta”, Laininen kertoo.

Omista tunteista ja ajatuksista keskusteleminen on koettu erittäin tarpeelliseksi.

”Osallistujat ovat kokeneet juuri armollisen ja ymmärtävän keskustelun todella hyödylliseksi. Jotkut ovat kertoneet ymmärryksensä erilaisista psykologisista reaktioista lisääntyneen. Esimerkiksi jotkut saattavat vähätellä ilmastonmuutosta, toiset taas torjuvat asian kokonaan”, summailee Saari.

Ilmastoahdistus ei ole sairaus

Mitä ilmastoahdistus sitten oikeastaan tarkoittaa?

”Epämääräisen ahdistuksen tunteen alta saattaa löytyä esimerkiksi surua, pelkoa tai syyllisyyttä. Ilmastoahdistus on kattokäsite monenlaisille vaikeille tunteille, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen. Voidaan myös puhua ympäristöahdistuksesta eli ympäristökriisiin liittyvistä vaikeista tunteista”, Laininen pohtii.

Mieli ry:n raportin mukaan on kuitenkin tärkeää tiedostaa, että kyseessä ei ole sairaus vaan ymmärrettävä reaktio maailman ympäristöongelmien suuruuteen.

Saari haluaisi puhua mieluummin ympäristötunteista.

”Tuntuu, että media hieman herkuttelee ahdistus-sanalla. Me olemme halunneet tietoisesti laajentaa termiä ympäristötunteisiin. Varsinaista ahdistusta kovin moni ei välttämättä tunnista itsessään. Ilmastonmuutos kuitenkin sisältää niin paljon erilaisia ympäristöä koskevia ilmiöitä ja ongelmia. Kun puhumme ympäristötunteista, toivo on paremmin läsnä”, Saari pohdiskelee.

Ilmastoahdistus on tällä hetkellä vallitsevasti esillä mediassa.

”Ilmiö on niin näkyvästi esillä mediassa, että ahdistus on kansalaisille ehkä se helpoimmin lähestyttävä ja ymmärrettävä termi”, Laininen toteaa.

Sekä Saaren että Lainisen mukaan tärkeää on suunnata ajatukset kohti ratkaisukeskeisyyttä.

”Kun tulemme tietoisemmiksi tunteistamme, voimme helpommin valita, mihin niiden sisältämää energiaa suuntaamme”, Laininen pohtii.

Kirjoittaja on Laajasalon opiston medialinjan opiskelija.