”En koskaan sano, että olit paha. Mitä tahansa olitkin, meillä ei ollut oikeutta tappaa sinua”, sanoo suoraan kameraan katsova nuori nainen.

Hän elää iranilaisessa rangaistuslaitoksessa, jossa vankeustuomiotaan suorittavat isänsä, lankonsa tai aviomiehensä murhaan osallistuneet nuoret naiset ja tytöt.

He ovat päähenkilöinä Iranin tunnetuimpiin kuuluvan dokumenttiohjaajan Mehrdad Oskouein uusimmassa dokumentissa Sunless Shadows (2019).

Tytöt ja nuoret naiset kertovat yllättävän avoimesti tekojensa taustoista ja yksityiskohdista ja surevat kohtaloaan. Osalla on äiti toisessa vankilassa odottamassa kuolemantuomiota samasta rikoksesta.

Dokumentti näyttää kuitenkin myös tavallista elämää: he opiskelevat, leikkivät seuraleikkejä, urheilevat ja viettävät syntymäpäiviä.

Ohjaaja Oskoueille se oli tietoinen valinta. Hän ei halua dokumenteissaan esitellä Irania ja Lähi-itää pelkästään sellaisina paikkoina kuin ne näkyvät länsimaisissa uutislähetyksissä – väkivallan ja mielenosoitusten tyyssijana. Kun tekee dokumentteja, voi näyttää monipuolisemman kuvan.

”Elokuvissa pitää kuvailla myös todellista elämää. Siksi painotan tavallisia, kaikkia ihmisiä koskettavia asioita. Minulle on myös tärkeää jättää yleisölle tilaa ajatella”, hän sanoo.

Syrjityimmät päähenkilöinä

Oskouei, 50, vierailee tällä viikolla ensimmäistä kertaa Suomessa. Helsingin dokumenttielokuvafestivaali Docpointissa esitetään ohjaajalta Sunless Shadowsin lisäksi neljän teoksen retrospektiivi.

Iranin pääkaupungissa Teheranissa syntynyt Oskouei on tunnettu sekä kotimaassaan että sen ulkopuolella. Hänen elokuviaan on esitetty lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla, hän on voittanut useita palkintoja ja tuomaroinut monilla festivaaleilla. Hän myös opettaa Iranin elokuvakouluissa.

Nuoret, naiset ja vankilaolosuhteet ovat aiheita, jotka toistuvat Oskouein dokumenteissa. Sunless Shadows on neljäs dokumentti sarjassa, joka käsittelee nuoria vankiloissa ja pidätyskeskuksissa.

”Missionani on antaa ääni niille, joilla ei ole ääntä. Haluan kuvata Iranin naisten todellista tilannetta – fiktioelokuvat eivät niin tee”, hän sanoo.

Vankilateema kiehtoo häntä myös siksi, että sekä hänen isänsä että isoisänsä ovat olleet poliittisia vankeja.

Nuoren Oskouein elämä ei ollut muutenkaan helppoa: teini-ikäisenä hän harkitsi itsemurhaa, koska hänen isänsä oli tehnyt kolme kertaa konkurssin ja perhe menetti kaiken. Siksi hän ohjaa nyt dokumentteja, jossa yhteiskunnassa heikossa asemassa olevat saavat äänen.

Väkivaltainen vaihtoehto

Oskoueita on kiitelty vilpittömästä lähestymistavasta ja kunnioittavasta, ei-eksotisoivasta suhteesta kuvattaviinsa. Sunless Shadows ei missään vaiheessa riistäydy sosiaalipornon puolelle, vaikka siihen olisi ainekset. Se selittyy Oskouein omalla asenteella.

”Halusin tehdä elokuvan heidän kanssaan, en heistä. Mietin, miten antaisin valtaa heille enkä olisi diktaattori. Elokuvissa haluamme usein hallita kaikkea. Minä halusin antaa tilaa tytöille itselleen”, hän selittää.

Siksi Oskouei kertoi kaikkein ensimmäiseksi heille omasta elämästään eikä ryhtynyt heti kyselemään heistä. Hän antoi näille myös mahdollisuuden puhua kameralle ilman kenenkään muun läsnäoloa.

Dokumentista paljastuu iranilaisten naisten ja tyttöjen elämän vaihtoehdottomuus, joka on yksi vastaus kysymykseen, miksi he ovat murhanneet. He kertovat kokemastaan väkivallasta ja sadismista sekä poliisin haluttomuudesta auttaa. Yksi heistä kertoo menneensä 12-vuotiaana naimisiin paetakseen rakkaudetonta kotiaan, mutta avioliitto osoittautui vielä pahemmaksi kuin elämä lapsuuden perheessä.

”He yrittivät ratkaista ongelmansa mutta eivät löytäneet oikeaa tapaa. He olivat hyvin väsyneitä elämäänsä ja näkivät, ettei mahdollisuuksia parempaan ole”, Oskouei kuvailee.

Kukaan ei tiedä tarkasti, kuinka paljon Iranissa on naisia ja tyttöjä, jotka ovat murhanneet miehensä, isänsä tai lankonsa. Todennäköisesti enemmän kuin Euroopan maissa mutta ei kuitenkaan valtavan suurta määrää, Oskouei arvelee.

Universaali tarina

Oskouein elokuvien aiheet ovat yhteiskunnallisesti herkkiä etenkin konservatiivisessa Iranissa, jossa demokratiasta ei voi oikeastaan edes puhua. Mielenosoituksia tukahdutetaan väkivaltaisesti, kuolemanrangaistuksia annetaan pienemmistäkin rikoksista ja naisten asema on surkea.

Oskoueikin on joutunut anomaan kuvauslupia dokumenteilleen viranomaisilta pitkään. Valmiita dokumentteja on esitetty vain Iranin elokuvafestivaaleilla ja yliopistoissa, ei tv-kanavilla. Neljä vuotta sitten julkaistu, rikoksia tehneistä tytöistä kertova Starless Dreams, johti oikeusprosessiin, joka on vielä kesken.

Poliittisesti herkistä aiheista huolimatta Oskouei ei koe olevansa poliittinen aktivisti tai edes feministi.

”Olen enemmänkin kanava dokumentin hahmojen ja yleisön välillä. Haluan antaa dokumentin kohteille äänen ja mahdollisuuden puhua suoraan yleisölle, mutta en poliittisessa mielessä. Tosin Lähi-idässä kaikki, mitä teet, on poliittista – vaikka vain joisit lasillisen vettä”, hän hymähtää.

Toisaalta hänen dokumenttinsa eivät koskaan kuvaa vain Irania.

”Olen näyttänyt vankiladokumenttejani ympäri maailman, ja kaikkialla tulos on sama: katsojat tunnistavat elokuvan henkilöt ja aiheet myös omassa yhteiskunnassaan. Tämä ei siis ole tarina vain Iranista tai Lähi-idästä vaan ihmisistä kaikkialla. Siksi näistä asioista täytyy tehdä elokuvia: jos ihmisten ääni kuullaan, asioita voi muuttaa paremmiksi.”

Mehrdad Oskouei vierailee Docpoint-festivaalilla 28.1.–31.1. Sunless Shadows esitetään 29. ja 31.1. sekä 1.2.