Perinteinen kehitysyhteistyö on suurten haasteiden edessä. Ilmastonmuutos ja konfliktit heikentävät jo saavutettuja tuloksia, rahoitus on suuri kysymysmerkki ja kansalaisten luottamus rakoilee.

”Kehitysyhteistyötä on vaikeampi puolustaa nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Se liittyy avunantajamaissa tapahtuneisiin muutoksiin, kuten finanssikriisiin. Skeptisyys on kasvanut. Pohditaan, toimiiko kehitysapu, onko liian paljon korruptiota ja saavatko eliitit kaikki hyödyt”, kuvaili OECD:n kehitysapukomitean DAC:n puheenjohtaja Susanna Moorehead eilen Helsingissä järjestetyssä seminaarissa.

Kehityspoliittisen toimikunnan järjestämän seminaarin aiheena oli kehitysyhteistyön murros ja haasteet. Ne koskettavat etenkin DAC:tä, joka koostuu 29 vauraasta, kehitysapua antavasta länsimaasta sekä EU:sta. DAC määrittelee virallisen kehitysavun antamisen säännöt.

Mooreheadin mukaan yksi keskeisimmistä muutoksista liittyy rahoitukseen. Mikäli YK:n kunnianhimoiset kestävän kehityksen tavoitteet – muun muassa äärimmäisen köyhyyden poistaminen – halutaan saavuttaa vuoteen 2030 mennessä, tarvitaan vuosittain 2,5 biljoonaa dollaria. Virallista kehitysapua annetaan noin 150 miljardia dollaria.

”Osa avunantajista vastustaa yksityisen rahan sekoittamista julkiseen, mutta selvää on, että emme pysty saavuttamaan tavoitteitamme ilman muita rahoituslähteitä”, Moorehead muistutti.

Nöyryyttä kaivataan

Kehitysyhteistyön rooli on muuttumassa myös maailmanpolitiikan muutosten takia. Kansainvälinen monenkeskinen sääntöpohjainen järjestelmä rakoilee, ja samaan aikaan uudet avunantajamaat, kuten Kiina ja arabimaat, tekevät kehitysyhteistyötä omilla pelisäännöillään.

Esimerkiksi etenkin Afrikassa infrastruktuuriprojekteja toteuttava Kiina on saanut kritiikkiä, sillä se tuo omat työntekijänsä maahan eikä piittaa esimerkiksi ihmisoikeuksista.

Mooreheadilta on kysytty, kannattaako länsimaiden liberaalia yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen mallia enää edistää, kun muut avunantajat tarjoavat muita vaihtoehtoja. Hän ei osaa vastata mutta sanoo, että länsimaiden on oltava nöyrempiä.

”10–15 vuotta sitten oletimme, että kaikki maat kehittyisivät, kuten me, mutta niin ei ole käynyt. Meillä ei ole monopolia siihen, mikä toimii ja mikä on oikein. On kuunneltava kehitysmaakumppaneitamme ja niitä maita, jotka tekevät asiat eri tavalla kuin me.”

DAC-maiden ydinarvoista on silti pidettävä kiinni.

”Ihmisoikeudet, sääntöpohjainen järjestelmä, vahvat ja riippumattomat instituutiot ovat keskeisiä, jotta voidaan rakentaa sellaisia yhteiskuntia, jotka palvelevat kansalaisiaan.”

Suomelle kiitosta

Myös Suomi on DAC:n jäsen ja sen 11. anteliain avunantajamaa bruttokansantulolla mitattuna. Moorehead kehuikin Suomea puheenvuorossaan vuolaasti, sillä Suomi on hänen mukaansa onnistunut toteuttamaan kehitysmaissa omaa kehitysmalliaan, jossa kaikista huolehditaan.

”Sen pitäisi olla myös kehitysyhteistyön olemus: pitää huolehtia heistä, jotka eivät ole yhtä onnekkaita kuin me.”

Hän muistutti myös kehitysyhteistyön saavutuksista – vaikkapa siitä, että Etiopian köyhyysaste on pudonnut 20 vuodessa 71:stä 27:ään muun muassa kehitysyhteistyön ansiosta.

”Meidän pitää yhä jatkaa kehitysyhteistyön puolustamista. Voimme vähentää köyhyyttä ja estää nälänhädät, mutta siihen tarvitaan poliittista tahtoa ja halua tehdä yhteistyötä.”