”Puhuimme juuri Runebergin päivästä! Melise söi äsken ensimmäistä kertaa Runebergin tortun”, Liina Aaltonen kertoo hymyillen lämpimästi vastapäätä istuvalle ystävälleen.

Ystävä vastaa hymyyn. Melise Mwanton ja Liina Aaltosen ystävyys onkin erityistä laatua. Se sai alkunsa molempien rohkeudesta antaa mahdollisuus ystävälle, jota ei ollut koskaan aiemmin tavannut.

Kun Suomeen alkoi muutama vuosi sitten tulla tavallista enemmän turvapaikanhakijoita ja pakolaisia, Aaltonen halusi tehdä jotakin konkreettista. Hän huomasi sattumalta Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Tampereen osaston ystäväilmoituksen.

Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnassa maahan muuttaneelle naiselle etsitään MLL:n kautta vapaaehtoinen suomea puhuva ystävä.

Tampereen MLL:n osaston ystävätoiminta alkoi ensin hankkeena ja on nykyisin vakiintunut yhdeksi osaston järjestämistä vapaaehtoistoiminnoista.

Helposti mukaan toimintaan

Ystäväksi maahanmuuttajaäideille -toiminta on tarkoitettu vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille naisille. Siihen ei ole ikärajaa, ja myös lapsettomat naiset voivat osallistua. MLL tapaa kaikki kiinnostuneet, ja heidän kanssaan pidetään info- ja koulutusilta.

Maahanmuuttajanaiset saavat tietoa ystävyystoiminnasta muun muassa maahanmuuttoinfotilaisuuksissa, kohtaamispaikoilla sekä neuvoloiden ja kielikoulujen kautta. Tarkoituksena on auttaa heitä sopeutumaan ystävyyden kautta uuteen kulttuuriin ja tapoihin.

Hyviä lähtökohtia toimintaan mukaan lähtemiselle ovat oma motivaatio, aika toiminnalle ja halu tutustua uuteen ihmiseen, kertoo MLL:n Tampereen osaston monikulttuurisen perhe- ja ystävätyön koordinaattori Elli Nieminen.

Aaltonen koki toiminnan heti omakseen ja iloitsee edelleen päätöksestään lähteä mukaan.  

Mwanto muistelee saaneensa tietää ystävyystoiminnasta sähköpostitse. Hän vastasi viestiin, joka mahdollisti hänen kahden toiveensa täyttymisen.

”Halusin löytää ystävän ja oppia suomen kielen.”

Aluksi kumpikin kertoi liitolle itsestään ja siitä, mitä toivoi mahdolliselta ystävältään. Molemmat toivoivat erityisesti ystävällään olevan lapsia, jotka voisivat myös tavata.

Ystäväparin ensimmäinen kohtaaminen tapahtuu aina MLL:n tiloissa, minkä jälkeen ystävät voivat itse päättää tapaamisajankohdat ja -paikat. Ystävien yhdistämisessä pyritään ottamaan huomioon, että ystäväpari asuisi lähellä toisiaan. Samoin kiinnitetään huomiota siihen, että ystävillä olisi mahdollisesti samanlaisia kiinnostuksen ja harrastusten kohteita sekä samanlainen elämäntilanne.

Mwanto ja Aaltonen tapasivat ensimmäistä kertaa Tampereen keskustassa sijaitsevassa Puisto-kahvilassa – samassa paikassa, jossa he nyt, lähes päivälleen kaksi vuotta myöhemmin, nauravat läheisinä ystävinä.

Naiset tapaavat yleensä Tampereen keskustassa, jota he kuvaavat risteyskohdaksi kummankin kodeille.

”Muistatko, kuinka otimme silloin ensimmäisen yhteisen selfiemme! Ja sinä halusit puhua jo ensimmäisellä tapaamisella vain suomea!” Aaltonen innostuu muistelemaan.

Ensitapaaminen herättää molemmissa paljon lämpimiä muistoja.

”Silloin oli kylmä! Emmekä kumpikaan pidä pakkasesta”, Mwanto nauraa yhdessä Aaltosen kanssa.

Perheiden kesken

Mwanto on asunut Suomessa neljä vuotta ja on kotoisin Kongosta. Aaltosella on ystäviä eri puolilta Afrikkaa, mutta hän ei ollut aiemmin tuntenut ketään Keski-Afrikasta.  

”Kokkailemme toisinaan yhdessä, ja myös perheemme ovat tutustuneet toisiinsa.”

Aaltosella on yksi lapsi ja Mwantolla neljä lasta.

”Olemme viettäneet aikaa yhdessä molempien perheiden voimin, vaikka enemmän näemmekin kahdestaan. Jouluna teimme yhdessä joulutorttuja, ja seuraavaksi lupasin opettaa Meliselle, miten leivotaan pullaa.”

Mwanto on sisukas ja haluaa oppia Suomesta muutakin kuin kielen, jota he tapaamisillaan harjoittavat.

”Haluan oppia ruoasta ja tavoista. Lapsetkin tykkäävät suomalaisesta ruoasta, joten minun pitää osata tehdä sitä!”

Aaltonen kehuu lapsensa puolestaan pitävän kovasti Mwanton laittamasta ruoasta.

Kiireisen arjen keskellä yhteisiä tapaamisia järjestyy noin kerran kuussa. Vaikka tapaamisväli venyisi pidemmäksikin, pitävät ystävykset yhteyttä Whatsappin kautta.

Vapaaehtoistyö on muuttunut ystävyyssuhteeksi, joka antaa paljon molemmille.

”Paras tapa tutustua kulttuureihin ja toisiimme on ystävystyminen”, Aaltonen sanoo.

Kirjoittajat ovat Voionmaan koulutuskeskuksen journalistiopiskelijoita.