Artikkeli on julkaistu alun perin Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-lehden numerossa 1/2020 sekä järjestön blogissa.

Yli miljardin kuluttajan suurmarkkina-alueena Afrikka kuuluu maailman nopeimmin kasvaviin talousalueisiin, vaikka maanosan ongelmat ovat edelleen suuria. Talouden lisäksi myös Afrikan poliittisten suhteiden, turvallisuuskysymysten ja globaalien ilmiöiden kuten ilmastonmuutoksen vaikutukset kasvavat

Siksi moni maa pyrkii nyt rakentamaan kumppanuussuhteita Afrikan kanssa.

Venäjä järjesti syksyllä 2019 Venäjä–Afrikka-huippukokouksen. Sitä seurasi Yhdysvaltojen joulukuussa julkaisema Afrikka-strategia. EU laatii tänä vuonna omansa. Kiinnostus Afrikkaan on suurta myös maailman kasvavissa talouksissa. Kiina on jo pitkään rakentanut jalansijaa Afrikassa laajamittaisilla infrastruktuurihankkeilla, mutta myös Brasilia, Intia, Turkki ja Persianlahden maat ovat aktivoituneet mantereella.

Myös Suomi haluaa vahvistaa kumppanuuttaan ja laatii oman Afrikka-strategiansa tänä vuonna.

Miten Suomi ja suomalaiset toimijat voivat olla hyviä kumppaneita ja erottua edukseen afrikkalaisten silmissä?

Kysymyksen vastausta voi etsiä tarkastelemalla sitä, mitä Afrikka on nyt ja lähitulevaisuudessa.

Afrikassa asuu pian suurin osa maailman työikäisestä väestöstä

Nuorissa on sanonnan mukaan tulevaisuus, ja Afrikalle nuoret muodostavat maanosan suurimman resurssin. Jo nyt Afrikan väestöstä 60 prosenttia on alle 25-vuotiaita. Vuoteen 2050 mantereen väkiluku kaksinkertaistuu. Usein Afrikan väestönkasvu on esitetty koko maailmaan vaikuttavana huolenaiheena, mutta asiaa voi katsoa myös niin, että tulevaisuudessa Afrikassa asuu paitsi koko maailman nuorin väestö myös suurin osa työikäisestä väestöstä.

Kehitys on myönteistä, jos nuorilla on koulutus, mahdollisuus osallistua demokraattiseen päätöksentekoon ja toimeentulo. Koulutus ja työllisyys olivat kärkisijoilla, kun afrikkalaisten mielipiteitä tutkiva Afrobarometri kyseli ihmisille tärkeimpiä asioita. Siksi nuoret kannattaa nostaa Suomen ja Afrikan välisen kumppanuuden ja yhteistyön keskiöön.

Kehitys on myönteistä, jos nuorilla on koulutus, mahdollisuus osallistua demokraattiseen päätöksentekoon ja toimeentulo.

Suomalainen koulujärjestelmä ja koulutusosaaminen ovat arvostettuja maailmanlaajuisesti. Vaikka yhä useampi afrikkalainen lapsi pääsee kouluun, moni ei koulussa opi edes perustaitoja. Koulutuksen laadun parantaminen on hyvä pohja tasavertaiselle kumppanuudelle.

Afrikassa riittää nuorta työvoimaa, mutta koulutus ja ammattitaito eivät kohtaa tarpeiden kanssa. Siksi monessa Afrikan maassa yritykset palkkaavat osaajat ulkomailta. Suomi voi tukea Afrikan maiden ammatillista koulutusta ja linkittää nuoret työelämään työharjoitteluilla ja kansainvälisesti tunnistetuilla tutkintotodistuksilla.

Afrikan yksityissektori kaipaa tukea ja yritykset investointeja. Suomen kaltaiset toimijat voivat lisätä investointien ja kehitysyhteistyön avulla pienten ja keskisuurien yritysten työllistäviä vaikutuksia.

Suomi voi tukea kestävää kehitystä

Pitkittyneet konfliktit monessa Afrikan maassa ovat esteenä kehitykselle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Etenkin hauraissa valtioissa ja konfliktikontekstissa nuorten ääni jää vaille ansaitsemaansa huomiota ja tukea. Nuorilla täytyy olla mahdollisuus osallistua oman maansa tulevaisuutta koskevaan päätöksentekoon. Nuorissa on valtavasti potentiaalia rauhan rakentajina ja konfliktien ennaltaehkäisijöinä. Rauhantyöstään tunnetulla Suomella on tässäkin ainekset kestävälle kumppanuudelle.

Suomen kannattaa edelleen panostaa kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun. Niille on tarvetta pitkittyneiden konfliktien ja ilmastonmuutoksen vaivaamassa maanosassa.

Parhaimmillaan Suomen kumppanuus Afrikan kanssa on enemmän kuin osiensa summa: tukemalla nuorten laadukasta koulutusta, toimeentulomahdollisuuksia ja rauhantyötä Suomi voi tukea Afrikassa aidosti kestävää kehitystä. Suomi ei ehkä ole Kiinan, Yhdysvaltojen tai Venäjän kaltainen suuri maa, mutta oikealla priorisoinnilla Suomi voi saavuttaa hallitusohjelmansa tavoitteen olla kokoaan suurempi maailmalla.

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö.