Aseistakieltäytyjäliitto ihmettelee asevelvollisuuskomitean toimeksiantoa

Valtioneuvosto on 5.3. asettanut parlamentaarisen komitean selvittämään ”yleisen asevelvollisuuden kehittämistä.” Aseistakieltäytyjäliitto toteaa, että asevelvollisuusjärjestelmän tulevaisuutta on todellakin syytä selvittää. Valitettavasti komitean toimeksianto on monella tapaa varsin erikoinen.

Asepalveluksen lisäksi komitea aikoo käsitellä myös siviilipalvelusta. Siviilipalvelusjärjestelmässä olisikin paljon kehitettävää. YK:n ihmisoikeuselimet ovat toistuvastui kiinnittäneet huomiota siviilipalvelusajan rangaistuksenluontoisuuteen. Ne ovat myös kehottaneet Suomea luopumaan totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista. Näitä asioita ei kuitenkaan mainita parlamentaarisen komitean asettamispäätöksessä millään tavalla. Sen sijaan siellä halutaan selvittää siviilipalveluksen ”hyödyntämistä kokonaisturvallisuuden toimintamallin” kannalta.

Kyseinen selvitystyö on kuitenkin tosiasiassa tehty siviilipalveluksen osalta jo kolme kertaa, viimeksi vuosina 2017–18 siviilipalveluslain muutostarpeita selvitettäessä. Tulos on ollut joka kerta sama: tarvetta ei ole. Samaan tulokseen päätyi kansalaispalveluksen osalta myös Turvallisuuskomitea noin vuosi sitten tekemässään selvityksessä. Pyrkimys kytkeä siviilipalvelus kokonaisturvallisuuteen on luonteeltaan ideologinen, ei todelliseen tarpeeseen perustuva. Siviilipalveluksen kytkeminen kokonaisturvallisuuteen ja sen myötä valtion valmistautumiseen sotilaallisen kriisin varalle vaarantaisi myös sen roolin vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille sopivana palvelusmuotona, liitto toteaa.

Selvitystä tehtäessä on sen jokaisessa vaiheessa huomioitava ihmisoikeusnäkökulmat. Siviilipalveluksen "kehittämistarpeiden" yhteydessä mainittu kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistamisen yhteydessä siviilipalveluksen pituuteen on kiinnitettävä myös erikseen huomiota.

Vaihtoehdot valmiiksi keskustelun ulkopuolelle

Nyt asetetun parlamentaarisen komitean toimeksiannoksi on pyritty määrittämään asevelvollisuuden säilyttäminen ja pohtia lähinnä erilaisia vaihtoehtoja sen laajentamiseksi. Sen sijaan järjestelmän supistaminen ja muuttaminen vapaaehtoisuuteen perustuvaksi on sysätty lähtökohtaisesti keskustelun ulkopuolelle. Se olisi kuitenkin realistisin tulevaisuuden malli”, liitto lausuu.

Viime viikkoina on puhuttu paljon siitä, että vain noin kaksi kolmasosaa nuorista miehistä suorittaa armeijan. Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt, että muutos tapahtui jo lähes viisitoista vuotta sitten. Ensimmäinen miesikäluokka, jossa palveluksen suorittaneiden osuus jäi kahteen kolmasosaan, olivat vuonna 1988 syntyneet. Heistä valtaosa suoritti palveluksen vuosina 2006–08. Muutos oli seurausta siitä, että armeija itse höllensi vapauttamisen myöntämisen perusteita

Palveluksen suorittavien määrän lasku ei johdu ensisijaisesti nuorten miesten syrjäytymisestä tai sosiaalisista ongelmista, vaan siitä että asevelvollisuusjärjestelmä ei enää tarvitse kaikkien nuorten miesten palveluksia. Tilanne on tuskin muuttumassa dramaattisesti tulevaisuudessa, sillä maanpuolustuskurssin avajaisissa viime maanantaina puhunut puolustusministeri Antti Kaikkonen asetti tavoitteeksi, että ”hieman” nykyistä suurempi osuus nuorista miehistä suorittaisi jatkossa aseellisen palveluksen.

Keskustelu kansalaispalveluksesta ja siviilipalveluksen kytkemisestä kriisivalmisteluihin tuleekin nähdä tätä kautta. Kyseessä ei ole todellinen yhteiskunnallinen tarve, vaan halu pelastaa asevelvollisuus mm. sen epäyhdenvertaiseen toteuttamistapaan perustuvalta kritiikiltä. Kun armeijaan ei ole järkevää ottaa kuin osa miehistä, muut ihmiset halutaan sitten itsetarkoituksellisesti kiinnittää asevelvollisuuteen tarpeettomia ja ihmisoikeuksien kannalta kyseenalaisia palvelusjärjestelmiä suunnittelemalla.