”Koen, että minulla on moraalinen vastuu hoitaa kaikkia ihmisiä yhtä lailla. Näissä asioissa ketään ei pitäisi luokitella”, sanoo Matthias, joka tekee vapaaehtoistyötä lääkärinä Tampereen Global Clinicillä.

Global Clinic on paperittomille tarkoitettu klinikka, jolla on toimipisteitä Suomen suurimmissa kaupungeissa. Siellä kuka tahansa, taustasta riippumatta, voi saada terveydenhuoltoa, johon status ei julkisella tasolla oikeuttaisi.

Matthias ja sairaanhoitaja Annukka työskentelevät klinikalla vapaaehtoisina. Juttu julkaistaan poikkeuksellisesti vain haastateltavien etunimillä, koska Global Clinic haluaa suojella työntekijöidensä turvallisuutta ja yksityisyyttä. Klinikan vapaaehtoisiin on aiemmin kohdistunut vihapuhetta.

Paperittomilla tarkoitetaan ihmisiä, joilla ei ole virallista oleskelulupaa Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että heitä on Suomessa noin kolme tuhatta.

Tampere sai oman Global Clinicinsä vuonna 2016. Viime syksynä klinikalla lääkärinä aloittanut Matthias oli mukana vastaavassa toiminnassa jo kotimaassaan Itävallassa ja halusi jatkaa työtä myös Suomessa.

Tampereen Global Clinicillä työskentelee noin 20 vapaaehtoista lääkäreistä hoitajiin ja psykologeihin. Klinikka saa tukea monilta tahoilta. Esimerkiksi tilat on saatu käyttöön seurakunnalta ja tarvikkeita hankitaan lahjoitusten avulla.

”Vähän old-school meininkihän siellä on, kun oikeasta sairaalasta löytyy laitteet ja asiantuntijat jokaiseen vaivaan, mutta meidän on pärjättävä niillä resursseilla, mitä on”, Matthias sanoo.

Klinikalle pääsee vain ajanvarauksella, sillä julkisen puolen päivystykseen pääsee hätätapauksessa kuka tahansa.

Kuinka sijaintinsa salassa pitävälle klinikalle sitten löytää?

”Puskaradioperiaatteellahan tämä toimii”, kertoo sairaanhoitajana työskentelevä Annukka.

”Monella on aina joku tuttu, joka vinkkaa paikasta. Lisäksi meillä on nettisivut usealla eri kielellä.”

Mainostaa ei voi

Annukka on ollut mukana Tampereen klinikan toiminnassa sen perustamisesta asti. Ensimmäisen vuoden ajan klinikalla oli varsin hiljaista, sillä juuri kukaan ei tiennyt sen olemassaolosta eikä näkyvä mainostaminen tullut kysymykseen.

Muuten toiminta on pysynyt jokseenkin samanlaisena vuosien ajan. Välillä potilaita tulee enemmän, välillä vähemmän. Vapaaehtoisten määräkin on pysynyt jotakuinkin samana, vaikkakin ihmiset ja sitä myöten käytettävissä olevat erikoisosaamiset vaihtelevat.

Tampereen klinikka on auki keskimäärin kerran viikossa. Potilaita tulee vuoden aikana noin 50.

Määrä on niin vähäinen, etteivät klinikan työntekijät näe mitään syytä olla ottamatta heitä julkisen terveydenhuollon piiriin

”Se ei todellakaan olisi mikään iso kulu valtiolle”, Annukka sanoo.

Julkinen terveydenhuolto kattaa paperittomien kohdalla yleensä ainoastaan kiireelliset tapaukset muutamia kaupunkeja, kuten Helsinkiä, lukuun ottamatta.

”Eli sieltä ei esimerkiksi saa apua sairauksiin, jotka saattaisivat ilman hoitoa kehittyä tappaviksi”, Annukka huomauttaa.

Välttäessään paperittomien hoidosta aiheutuvia kuluja valtio siis saattaakin löytää ne edestään moninkertaisina, puhumattakaan potilaalleen itselleen aiheutuvasta haitasta.

”Vaikka on upeaa päästä auttamaan ihmisiä, on myös masentavaa, ettei heidän hyväkseen voi pitkällä aikavälillä tehdä mitään. Tämän karun tosiasian kohtaamisessa on ollut myös itse oppimista”, Matthias pohtii.

Matthiaksen mukaan toiveissa onkin, että klinikka tekisi itsensä tarpeettomaksi.

Epävarmuus aiheuttaa terveysongelmia

Paperittomista saattaa herkästi syntyä tietynlainen mielikuva. Vaikka joukossa on myös turvapaikanhakijoita, vaihtelee ihmisten tausta ja status paljonkin. Joukossa saattaa esimerkiksi olla ihmisiä, jotka ovat löytäneet puolison Suomesta ja asuneet täällä jo monta vuotta.

Monia paperittomia vaivaa ennen kaikkea elämäntilanteen epävarmuudesta kumpuava stressi, ja mielenterveysongelmat ovatkin heidän keskuudessaan todella yleisiä.

”Turvapaikkaa hakeva saattaa esimerkiksi joutua elämään vuosia peläten joka päivä pakkopalautusta. Täysin mahdotontahan siinä on keskittyä muihinkaan elämän osa-alueisiin”, Matthias sanoo.

Ongelman ratkaisemisen pitäisi hänen mukaansa lähteä Euroopan turvapaikkajärjestelmän selkiyttämisestä.

”Ne prosessit saattavat olla todella hitaita ja monimutkaisia. Ihmisille jotka tulevat vaikeista olosuhteista, sillä voi olla jopa uudelleen traumatisoiva vaikutus. Eurooppalaisessa systeemissä on toki paljon hyvää, mutta parannettavaa löytyy aina.”

”Eikä täällä kukaan paperittomana huvikseen pyöri”, Annukka lisää.

Haastattelut: Konsta Hietaniemi ja Emmi Hiltunen

Tekijät ovat Voionmaan koulutuskeskuksen journalistiopiskelijoita.