Uutiset Venezuelasta ovat toistaneet samaa vuodesta 2015 lähtien: lääkkeitä ei saa, sähkökatkot ovat arkipäivää, hyperinflaatio jyllää, vedestä on pulaa, yhä useampi näkee nälkää.

Nyt on loppumassa jo bensakin, maassa, joka on tunnettu maailman suurimmista öljyvaroistaan.

”Iso osa ihmisten ajasta menee perusasioiden, kuten ruuan ja lääkkeiden, hankintaan”, Helsingin yliopiston tutkija Virpi Salojärvi kertoo.

YK:n ruokaohjelman WFP:n raportin mukaan Venezuelassa on meneillään yksi maailman pahimmista ruokakriiseistä. Vuonna 2019 kolmasosa venezuelalaisista kärsi ruuan puutteesta ja 2,3 miljoonaa vakavasta ruokapulasta. Seitsemän miljoonaa on avun tarpeessa, heistä lähes puolet lapsia. Väestöstä arviolta 94 prosenttia on köyhiä.

”Taloudellisesti ja sosiaalisesti maa on jo romahtanut. Se on täysin humanitaarisessa kriisissä. Lapsia kuolee nälkään ja ihmisiä kuolee perussairauksiin, jotka on yleensä helppo hoitaa”, sanoo ohjelmajohtaja Mikael Wigell Ulkopoliittisesta instituutista.

”Samaan aikaan siellä on poliittinen pattitilanne, joka estää hallituksen vaihtumisen ja uudistukset, joilla maa saataisiin takaisin jaloilleen.”

Kriisillä on pitkät juuret

Venezuelan presidentti Nicolás Maduro on syyttänyt maan humanitaarisesta kriisistä Yhdysvaltojen Venezuelalle vuonna 2017 ja 2019 asettamia laajoja pakotteita, jotka kohdistuvat muun muassa maan öljyteollisuuteen. Todellisuudessa kriisi alkoi jo paljon aiemmin.

Maduro valittiin Venezuelan presidentiksi vuonna 2013. Kriisin siemenet kylvettiin jo edellisen presidentin Hugo Chávezin (1999–2013) sosialistis-populistisen hallinnon aikana, mutta öljyn hinnan lasku vuonna 2013, huono hallinto, korruptio ja hyperinflaatio syöksivät talouden nopeaan laskuun.

Vuonna 2017 Maduro vei parlamentilta päätösvallan, ja vuonna 2018 hän valitutti itsensä uudelleen presidentiksi.

Viime vuoden alussa toiveet Maduron kaatumisesta olivat korkealla. Haastajaksi nousi parlamentin puhemies Juan Guaidó, joka julisti itsensä väliaikaiseksi presidentiksi, yhdisti taakseen hajanaisen opposition ja sai laajaa tukea kansainväliseltä yhteisöltä. Guaidón hallinnon on tunnustanut yli 60 maata, Suomi mukaan lukien.

Maduroa Guaidó ei kuitenkaan ole onnistunut kaatamaan.

”Ihmiset ovat pettyneitä, mikä on heikentänyt Guaidón asemaa. Myös opposition leiri on alkanut rakoilla”, Wigell sanoo.

Maduro on pyrkinyt aktiivisesti hajottamaan oppositiota vangitsemalla ja vainoamalla sen edustajia. Salojärven mukaan maan vankiloissa on tällä hetkellä yli 400 poliittista vankia ja ihmisoikeuksia rikotaan systemaattisesti.

YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet’n vuosi sitten julkaiseman raportin mukaan Venezuelan armeijan erikoisjoukot tappoivat vuonna 2018 yli 5 000 ihmistä. Vankiloissa on satoja mielivaltaisesti pidätettyjä ja ilman oikeudenkäyntiä vangittuja ihmisiä, pidätettyjä on kidutettu ja käytetty seksuaalista väkivaltaa.

Koronavirus on kysymysmerkki

Koronakriisin pelätään pahentavan Venezuelan tilannetta entisestään. Virus leviää nyt vauhdilla Latinalaisessa Amerikassa, etenkin Brasiliassa, Meksikossa ja Perussa. Global Health Security Indexin mukaan Venezuelan terveysjärjestelmä on yksi maailman heikoimmin pandemiaan valmistautuneista.

Venezuelan todellisesta tartuntatilanteesta ei ole tietoa, sillä virallisiin tilastoihin ei voi luottaa, Salojärvi sanoo. Testausmäärät ovat vähäisiä, ja lääkärit, toimittajat ja asiantuntijat, jotka yrittävät puhua tilanteesta julkisesti, vaiennetaan.

Venezuelasta on vuoden 2015 jälkeen lähtenyt pakoon yli viisi miljoonaa ihmistä, joukossa iso osa maan lääkäreistä.

”Monet jäljelle jääneistä lääkäreistä ovat vanhoja. Sairaaloiden henkilökunnalle ei ole suojavarusteita, usein ei edes vettä. Ilman bensaa lääkärit ja hoitajat eivät pääse työpaikalle”, Salojärvi sanoo.

Vallassa armeijan tuella

Venezuelan kriisi ei ole pelkästään maan sisäinen, vaan mukana on myös kansainvälisiä toimijoita, keskeisimpinä Venäjä, Kiina ja Kuuba.

Venäjä on saanut Madurolta edullisesti öljyä ja sillanpääaseman Etelä-Amerikkaan Yhdysvaltojen perinteiselle takapihalle. Kiina puolestaan on lainoittanut Maduroa avokätisesti. Jos oppositio pääsee valtaan, lainojen takaisin saamisesta ei ole takeita.

Tiukin ote Venezuelasta on Kuuballa. Salojärven mukaan maassa toimii joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 000 kuubalaista. Heitä on keskeisissä asemissa Venezuelan armeijassa ja hallinnossa.

”Kuuba on tavallaan kolonisoinut Venezuelan valtion. Kuubalaiset hoitavat Venezuelassa sisäistä turvallisuutta ja vetävät nyörejä taustalla. Maduro on antanut sisäisen kontrollin kuubalaisille, koska luottaa näihin enemmän kuin venezuelalaisiin”, Wigell sanoo.

Viime kädessä Maduron vallan takeena on armeija.

”Sinä päivänä kun armeija hyppää opposition leiriin, Maduro kaatuu. Mutta se ei hyppää, koska sillä on liian paljon menetettävää”, Wigell sanoo.

Monet kenraaleista ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja korruptioon. Vaikka syytesuoja opposition kanssa saataisiin neuvoteltua, armeijan Maduron alaisuudessa nauttimat etuudet eivät voi samassa laajuudessa säilyä.

Kenraalit pyörittävät muun muassa tuottoisaa huumebisnestä, jonka lonkerot ulottuvat Maduron lähipiiriin asti. Huumekaupan lisäksi armeijalla on hallussaan Amazonin alue, josta se louhii kultaa ja timantteja. Kaivosteollisuus on johtanut alueella laajamittaiseen ympäristökatastrofiin, Salojärvi sanoo.

Rivisotilailla sen sijaan menee yhtä huonosti kuin muillakin venezuelalaisilla. Yksi mahdollisuus Wigellin mukaan on, että kapina alkaa armeijan omista riveistä. Sitä vaikeuttaa kuitenkin kuubalaisten tehokas valvontakoneisto.

Maduro on lisäksi aseistanut tuekseen puolisotilaallisia joukkoja ja katujengejä.

”Pahimpia diktaattoreja”

Hallitsemista armeijan avulla, puolisotilaallisia joukkoja, parlamentin lakkauttaminen, huumekauppaa, vastustajien tappamista, poliittisia vankeja, korruptiota, ihmisoikeusloukkauksia – voiko Maduroa kutsua jo diktaattoriksi?

”Kyllä voi. Hän on pahimpia diktaattoreita, mitä nykyään on”, Wigell sanoo.

Wigellin mukaan ensimmäinen askel kriisin ratkaisemiseksi olisi yhteisrintamahallitus, johon kuuluisi sekä nykyisen hallituksen että opposition edustajia.

”Se voisi hallitusti neuvotella siitä, miten Maduro luopuu vallasta, ja järjestää uudet presidentinvaalit. Kenraalien kanssa pitäisi neuvotella armeijan roolista uudessa järjestelmässä ja päästä neuvotteluyhteyteen myös kuubalaisten kanssa.”

Kansainvälisen yhteisön tulisi painostaa Maduroa neuvotteluihin sekä asettaa hallinnon edustajille sanktioita, kuten matkustuskieltoja ja syytteitä ja jäädyttää varoja.

Laajoista öljypakotteista, jotka entisestään hankaloittavat tavallisten ihmisten tilannetta ja humanitaarisen kriisin hoitoa, pitäisi Wigellin mielestä sen sijaan luopua.

Maailma.netin Unohdetut kriisit -juttusarjassa käsitellään vähemmälle huomiolle jääneiden konfliktien, humanitaaristen kriisien ja katastrofien taustoja.