Tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Myanmarin armeija aloitti etniset puhdistukset maan pohjoisosissa elävää rohingya-vähemmistöä vastaan ja ajoi yli 740 000 ihmistä pakosalle, pääosin Bangladeshin puolelle Cox’s Bazariin.

Avustus- ja ihmisoikeusjärjestöt vaativat vuosipäivänä ratkaisun löytämistä rohingyojen tilanteeseen.

”Rohingya-lasten ja -perheiden on voitava palata koteihinsa Myanmarissa vapaaehtoisesti, turvallisesti ja ihmisarvonsa säilyttäen. Maailman johtajien – etenkin niiden, joilla on läheiset suhteet Myanmariin – on tehtävä kaikkensa edistääkseen pikaista ratkaisua kriisiin. Emme voi antaa vuosien kulua ja lasten viettää koko lapsuutensa eristettynä”, sanoo Pelastakaa Lasten Bangladeshin maajohtaja Onno van Manen tiedotteessa.

Rohingyojen paluusta takaisin Myanmariin on neuvoteltu, mutta olosuhteita ei ole pidetty riittävän turvallisina. Samaan aikaan Myanmariin jääneiden rohingyoiden vaino on jatkunut ja heidän elinolosuhteensa ovat huonot. Paluu vaatisikin vuoropuhelua Myanmarin viranomaisten ja rohingyojen välillä, liikkumisrajoitusten poistamista, sen varmistamista, että rohingyat voivat palata kyliinsä ja myös kansalaisuuden takaamista rohingyoille, sanoi YK:n pakolaisjärjestö UNHCR.

”Myanmarin hallituksen pitäisi tunnustaa, että kärsimys, jota se on aiheuttanut rohingyoille, ei katoa edes globaalin pandemian aikaan. Sen on hyväksyttävä kansainvälinen ratkaisu, joka mahdollistaa pakolaisten turvallisten ja vapaaehtoisen paluun. Ymmärrettävästi paineen alla olevan Bangladeshin ei pitäisi tehdä pakolaisten oloista epäsuotuisia, sillä heillä ei ole paikkaa, mihin mennä”, sanoo ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin Aasian johtaja Brad Adams tiedotteessa.

Rohingyat ovat Myanmarissa syrjitty islaminuskoinen vähemmistö, jolle ei ole myönnetty edes maan kansalaisuutta. Heitä on vainottu pitkään, ja jo ennen nykyistä kriisiä 300 000–500 000 rohingyaa oli paennut Bangladeshin puolelle. 25.8.2017 maan armeija kuitenkin aloitti etnisen puhdistuksen, johon kuului joukkomurhia, raiskauksia ja tuhopolttoja. YK:n raportin mukaan maan viranomaisilla oli ainakin aikomus kansanmurhaan.

Osa rohingyoista pääsi pakenemaan Bangladeshin Cox’s Bazariin, jossa on nyt maailman suurin pakolaisasutusalue. Ahtaan leirin olosuhteet ovat kurjat, ja myös koronavirus on päässyt leviämään leirialueelle. Maanantaihin mennessä tapauksia oli todettu 82, mutta todellinen luku voi olla korkeampi.

Pelastakaa Lapset arvioi, että Cox’s Bazarissa elää lähes 76 000 alle kolmevuotiasta lasta. Lähes kaikki nämä lapset ovat oletettavasti syntynet joko pakomatkan aikana tai Bangladeshissa sijaitsevilla leireillä.

”Yhdenkään lapsen ei tulisi syntyä suljetussa leirissä, erillään muista lapsista, vain koska he sattuvat kuulumaan tiettyyn etniseen tai uskonnolliseen yhteisöön. Meidän on vältettävä niitä haitallisia seurauksia, jotka syntyvät kokonaisen sukupolven kasvaessa eristettynä. Eristäminen vain syventää eri ryhmien välisiä ristiriitoja”, muistuttaa Mark Pierce, joka johtaa järjestön toimintaa Myanmarissa, Sri Lankassa ja Thaimaassa.