(IPS) -- Laajamittainen siviileihin kohdistunut yhteisöjen välinen väkivalta on Etelä-Sudanissa johtanut tuhansien ihmisten pakoon kodeistaan keskellä sadekautta. Paenneet elävät paljaan taivaan alla, vailla terveydenhoitoa, riittävää ruokaa, suojaa, juomavettä tai peseytymismahdollisuuksia.

Ihmiset ovat humanitaaristen järjestöjen avun varassa, sillä yhteisöjen terveydenhoitojärjestelmät joko ovat vajavaisia tai niitä ei ole lainkaan.

Tällä hetkellä Lääkärit ilman rajoja (MSF) toimii kahdessa itäisessä kaupungissa, joissa suuri osa yhteenotoista on tapahtunut. Järjestö kertoo, että viime vuonna kahdesta tulvasta ja tänä vuonna kahdesta aseellisesta konfliktista kärsineiden yhteisöjen tarpeet ovat valtavat.

Koleraa, malariaa, tuhkarokkoa, hepatiittia ja aivokalvontulehdusta esiintyy paljon. Maan sisäisten pakolaisten leirissä Bentiussa on puhjennut malariaepidemia. Lääketieteellisistä tarvikkeista ja elintärkeistä lääkkeistä on ankara pula.

”Potilaiden lukumäärä on typerryttävä, se synnyttää lääkintäryhmillemme merkittävää painetta”, MSF:n Etelä-Sudanin päällikkö Tila Muhammad sanoo.

MSF:n potilaista kiireellistä leikkausta tarvitsevat pyritään kuljettamaan toisiin sairaaloihin konfliktialueen ulkopuolelle. Rankat sateet, kulkukelvottomat tiet ja koronarajoitukset kuitenkin tekevät potilaiden siirtämisen ajoittain mahdottomaksi.

Kroonisista sairauksista kärsivät eivät saa hoitoa

YK:n mukaan alueen yhteisöjen välille puhkesi tammi-toukokuussa 415 väkivaltaista yhteenottoa.

Konfliktin aikana ihmiset pakenevat kaukaisille alueille, joista on entistä vaikeampaa päästä hoitoon. Jos he jäävät konfliktin jommankumman osapuolen vangiksi, heitä uhkaa hyväksikäyttö ja sukupuoleen perustuva väkivalta.

”Diabeteksen ja verenpainetaudin kaltaisista kroonisista sairauksista kärsivät eivät saa hoitoa, kuten eivät hiv-positiiviset tai tuberkuloosiin sairastuneetkaan. Riittävän hoidon puute voi johtaa lääkkeille vastustuskykyisen tuberkuloosin kehittymiseen. Raskaana olevat naiset eivät saa huolenpitoa”, Tila Muhammad luettelee.

Tämän kaiken lisäksi on satoja konfliktissa haavoittuneita, joista monet tarvitsevat erikoistunutta leikkaushoitoa ja siirtoa paremman tasoisiin sairaaloihin. Sadekaudella siirrot ovat hankalia, sillä enimmän aikaa lentokenttien kiitoradat ovat käyttökelvottomia. Lisäongelmana juuri nyt on se, että ennen konfliktialueille matkustamista terveydenhoitohenkilöstö joutuu koronan vuoksi karanteeniin.

Sotavammaiset lisätaakkana

MSF:n pyörittämä ensihoitokeskus jouduttiin keväällä hylkäämään kahdeksi päiväksi ympärillä riehuvan konfliktin vuoksi, mutta hyökkääjien häätämisen jälkeen tilanne palautui normaaliksi. Pusikkoon paennut henkilökunta palasi välittömästi työhönsä hoitamaan yhteisön haavoittuneita, ja huonokuntoisimmat lennätettiin leikkauksiin Lankienin sairaalaan.

Elokuussa MSF sai hoidettavakseen uuden joukon sotavammaisia. Se kuormittaa jo malarian puhkeamisen vuoksi venymään joutunutta MSF:n sairaalaa, jota kansoittavat myös toiseen sairaalaan siirtoa odottelevat potilaat.

Äskeiset tulvat ovat lisänneet koleran kaltaisten tautien leviämisen riskiä sekä kasvattaneet malariaa levittävien moskiittojen lisääntymisaluetta. Tulvien kodeistaan ajamat ihmiset liikkuvat korkeammalle ja suojautuvat kouluihin tai sukulaistensa luo.

”Monet jakavat huoneensa useiden perheiden kesken, mikä on erityisen epäsuotavaa pandemian aikana”, Muhammad toteaa.

Kaiken tämän keskellä koronapandemia on kuitenkin vain yksi onnettomuus monien joukossa.

”Konfliktin aikana pandemia ei enää ollut prioriteetti, kun ihmiset pakenivat henkensä edestä. Emme voi jättää huomiotta koronaa, mutta sotiminen ohjaa terveydenhoidon keskittymään sotavammaisiin”, Muhammad sanoo.