Vesikuski, veitsenteroittaja, sahaaja, äänilevyjen ostaja ja myyjä, yleisten uima-altaiden ja puistojen vartija, polttopuiden myyjä, hiilenvalmistaja ja -myyjä, kiinteistövälittäjä, musiikki-instrumenttien virittäjä ja korjaaja.

Muun muassa nämä ammatit olivat Kuubassa vielä vuoteen 2018 asti valtion virkoja. Sen jälkeen ne on sallittu yksityisyrittäjille eli niin sanotuille cuentapropistoille, omaan laskuunsa työskenteleville, kuten moni muukin toimi 2000-luvulla. Tammikuussa 2020 Kuubassa oli yli 620 000 yksityisyrittäjää, yli nelinkertainen määrä vuoteen 2009 verrattuna.

Tämä käy ilmi toimittaja Antti Halisen viime syksynä ilmestyneestä kirjasta Kuuba 2020, joka pohjautuu haastatteluihin, tilastoihin, kirjallisiin lähteisiin ja Halisen omiin kokemuksiin.

Halinen matkusti Kuubaan ensimmäisen kerran toimittajana vuonna 1979 seuraamaan Kuuban isännöimää sitoutumattomien maiden huippukokousta ja on sen jälkeen käynyt maassa parisenkymmentä kertaa.

”Vuonna 2019 Kuuban vallankumous täytti kuusikymmentä vuotta ja minun ensimmäisestä käynnistäni tuli kuluneeksi neljäkymmentä vuotta. Se oli hyvä syy tehdä kirja”, Halinen kertoo.

Hitaita uudistuksia

Kuuba 2020 kuvaa kiinnostavasti ja maanläheisellä tavalla Kuuban taloudellista ja poliittista tilannetta, sen taustoja ja tavallisten ihmisten arkea juuri ennen koronapandemiaa ja sen aikana. Yksityisyrittäjyyden lisäksi se käsittelee niin suhteita Yhdysvaltoihin, kansalaisyhteiskunnan tilaa, naisten ja seksuaalisten vähemmistöjen asemaa, matkailua, maataloutta, digiloikkaa, menneisyyttä kuin tulevaisuudennäkymiäkin.

Neljässäkymmenessä vuodessa moni asia on muuttunut. Taloudellisesti parasta aikaa Kuuballe oli 1980-luku, Halinen sanoo. Neuvostoliitosta virtasi apua eikä ruuasta ollut pulaa.

”Pari vuotta ennen Neuvostoliiton hajoamista Castro kehui, että Kuuba käy 90 prosenttia kaupastaan sosialististen maiden kanssa eikä kohta tarvitse kapitalistista maailmaa enää mihinkään.”

”Kun Neuvostoliitto romahti, Kuuban maatalous oli aivan kuralla. Kävin siellä pari kertaa 90-luvun alussa, se oli aika ankeaa aikaa. Ihmiset näkivät nälkää”, Halinen sanoo.

Tehoton maatalous on edelleen yksi Kuuban isoista ongelmista. Vaikka maatilat ovat nykyään pitkälti yksityisten tai osuuskuntien käsissä, valtio sääntelee hintoja, polttoaineesta ja lannoitteesta on pulaa ja kuljetukset eivät toimi.

”Se ei ole omiaan innostamaan maatalousyrittäjiä, kun aina on joku jarru jossain.”

Talousuudistukset vauhdittuivat 2000-luvun viimeisinä vuosina, kun presidentti Fidel Castro sairastui ja pikkuveli Raúl Castrosta tuli presidentti. Senkin jälkeen talouden avautuminen on ollut hidasta, ja pienimuotoistakin yrittäjyyttä hankaloittavat raskas byrokratia ja monenlaiset rajoitukset.

Raúl Castron kymmenvuotisen kauden jälkeen Kuuban presidenttinä on vuodesta 2018 lähtien toiminut Miguel Díaz-Canel.

Pakotepolitiikka ei toimi

Kuuban vallankumous – kuten kommunistisen puolueen johtaman Kuuban taloudellista ja poliittista järjestelmää maassa kutsutaan – on vastoin kaikkia odotuksia selvinnyt Yhdysvaltojen lähes kuusikymmentä vuotta kestäneestä kauppasaarrosta ja monista yrityksistä kaataa maan hallinto, Neuvostoliiton ja sosialistiblokin hajoamisesta ja Fidel Castron sairastumisesta ja kuolemasta.

Suuria mullistuksia tuskin on tiedossa silloinkaan, kun kesällä yhdeksänkymmentä vuotta täyttävä ja edelleen kommunistista puoluetta johtava Raúl Castro siirtyy syrjään.

”Koneisto on niin hyvin rasvattu, ettei siellä mitään pääse tapahtumaan”, Halinen sanoo. Vallanvaihdot suunnitellaan tarkasti etukäteen.

Yhteen asiaan vallankumous olisi Halisen mukaan kuitenkin voinut kaatua, nimittäin Yhdysvaltojen edellisen presidentin Barack Obaman aloittamaan liennytykseen maiden välisissä suhteissa.

”Havannan yliopiston historian professori Sergio Guerra arvioi, että jos sitä olisi jatkunut vielä kymmenen vuotta, vallankumouksesta ei olisi ollut enää juuri mitään jäljellä. Se olisi muuttunut hiljakseen ja kadonnut lopulta”, Halinen sanoo.

Kuuban kommunistisen puolueen sisällä kiistelevät uudistuksia haluava liberaali siipi ja tiukan linjan kannattajat. Mitä kovempia pakotteita Yhdysvallat Kuubaan kohdistaa, sitä tiukemmin kovan linjan kannattajat uudistuksia vastustavat Yhdysvaltojen uhkaan vedoten.

”Kuuban änkyrät ja Yhdysvaltojen änkyrät tukevat toisiaan. Kuuban demokratialla menee silloin huonosti.”

Donald Trumpin politiikka on jäädyttänyt Yhdysvaltojen Kuuban suhteet huonoimpaan tilaan sitten 1960–70-lukujen, jolloin ne olivat lähes olemattomat, Halinen toteaa kirjassaan. Pakotteiden kiristykset ovat vaikeuttaneet erityisesti Kuuban yksityisen sektorin toimintaa ja hidastaneet talousuudistuksia.

Korona kurissa

Vaikka etenkin talouden ongelmat ovat suuria, on myös asioita, joissa Kuuba on onnistunut, Halinen muistuttaa. Hyvä esimerkki on koronapandemian hoito, jossa Kuuba on pärjännyt paremmin kuin valtaosa Latinalaisen Amerikan ja esimerkiksi Euroopan maista.

Siihen on tarvittu sekä toimivaa terveydenhuoltoa että tiukkoja liikkumis- ja kokoontumisrajoituksia. Rajoituksia on tosin myös kritisoitu, koska niitä on käytetty myös toisinajattelijoita vastaan. Yli 11 miljoonan asukkaan maassa oli todettu silti vasta runsaat 14 000 tartuntaa ja 148 kuolemaa, huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Suomessa.

”Tästä ei länsimaisessa mediassa paljon puhuta. Kuubasta kerrotaan lähinnä huonoja uutisia, ja niitähän siellä riittää. Mutta on myös hyvää kehitystä ja pyrkimystä ratkoa ongelmia. Siitäkin voisi kansainvälinen media joskus kertoa”, Halinen sanoo.

Trumpin sijaan Valkoisessa talossa hallitsee pian Joe Biden, joka vaalikampanjansa aikana lupasi palauttaa Kuuba-suhteet Obaman aikaan. Epävarmaa on, milloin ja missä laajuudessa.

”Kuuba tuskin tulee olemaan Bidenin kiireellisyyslistalla kovin korkealla. Trumpin asettamat rajoitteet on kuitenkin helppo purkaa, koska ne ovat lähtöisin presidentin hallinnosta eivätkä kongressista”, Halinen sanoo.

Varsinaiselle kauppa-, talous- ja rahoitussaarrolle Biden ei sen sijaan yksinään voi mitään. Saarron purkamista hankaloittaa, että kyseessä ei ole yksi laki vaan nippu useita erilaisia ja eri aikaan säädettyjä lakeja.

Kuubalaiset itse toivovat muutosta, mutta eivät Yhdysvaltojen vaatimalla tavalla kertarysäyksenä, vaan askel kerrallaan ja järjestelmän hyvät puolet säilyttäen, Halinen arvelee.

”Kuubalaiset tietävät varsin hyvin, mitä heillä on menetettävää, ilmaisesta koulutuksesta ja terveydenhuollosta alkaen. Mutta eivät kuubalaiset vihaa yhdysvaltalaisia, valtaosa haluaisi heihin hyvät suhteet. Jos Yhdysvallat muuttaisi politiikkaansa, se parantaisi asioita Kuubassa.”