Maailma menetti vuonna 2020 12,2 miljoonaa hehtaaria trooppisten metsien metsäpeitettä, selviää World Resources Institute -tutkimuslaitoksen (WRI) ja yhdysvaltalaisen Marylandin yliopiston tuoreesta analyysistä.

Analyysin mukaan erityisen huolestuttavaa on, että menetetystä metsäpeitteestä noin 4,2 miljoonaa hehtaaria oli kosteaa trooppista primäärimetsää eli aiemmin koskematonta metsää. 

Sitä hävisi 12 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna, vaikka koronavuosi muuten supisti esimerkiksi maailmantaloutta ja vähensi päästöjä,

”Vuonna, jona kaikki muu hidastui, metsien menettäminen kiihtyi”, toteaa WRI:n tutkija Frances Seymour blogitekstissään.

Eniten primäärimetsää menetettiin Brasiliassa, jossa esimerkiksi Amazonin sademetsien palot lisääntyivät. Amazonin metsäpeitettä menetettiin 15 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.

Seuraavaksi eniten metsäpeitettä hävisi Kongon demokraattisessa tasavallassa, Boliviassa, Indonesiassa ja Perussa. Latinalaisen Amerikan ja Kaakkois-Aasian maissa tärkein syy oli hyödykkeiden tuotanto, Afrikassa maatalouden muutokset. 

Myös metsäpalot ja muut ilmastoon liittyvät vaikutukset olivat tärkeitä metsäpeitteen kutistumisen syitä, mitä Seymour pitää erityisen huolestuttavana.

”Ilmaston lämpeneminen ja metsien supistuminen luovat kuumemmat, kuivemmat olosuhteet, mikä taas tekee metsistä yhä haavoittuvaisempia paloille ja tuholaisille. Jatkuva palaminen vapauttaa enemmän hiilidioksidipäästöjä ja rappeutumista, mikä ruokkii noidankehää. --- Mitä pidempään odotamme metsäkadon lopettamista ja siirtymistä nollapäästöihin muilla sektoreilla, sitä todennäköisempää on, että luonnolliset hiilinielumme katoavat savuna ilmaan”, Seymour kirjoittaa.

Yhteensä primäärimetsien metsäpeitteen katoaminen aiheutti vuonna 2020 noin 2,64 gigatonnin hiilidioksidipäästöt, mikä tarkoittaa noin 570 miljoonan auton vuotuisia päästöjä.

Analyysissä tarkastellaan metsäpeitteen häviämistä, ei varsinaista metsäkatoa, joka tarkoittaa metsän käyttötarkoituksen muuttamista pysyvästi. Metsäpeitteen häviäminen sen sijaan kattaa sekä plantaasien että luonnonmetsien puiden häviämisen ja ihmisen toiminnan lisäksi myös luonnolliset syyt, kuten tulipalot. Analyysissä ei myöskään oteta huomioon mahdollista metsäpeitteen kasvua.

Koronapandemian vaikutuksia metsiin ei osata vielä arvioida. Mahdollista on, että esimerkiksi muuttoliike kaupungeista maalle ja viranomaisten vaikeudet liikkua ovat vaikuttaneet metsien häviämiseen, Seymour arvioi.

Hänen mukaansa pahimmat vaikutukset ovat mahdollisesti kuitenkin vasta tulosta.

”Elleivät -- hallitukset näe vaihtoehtoja, niitä saattavat houkutella ympäristöviranomaisten budjettileikkaukset ja uudet investointiprojektit, jotka voivat näkyä metsien häviämisen kasvuna tulevina vuosina”, hän huomauttaa.

Uhkakuvista huolimatta raportti kehuu esimerkiksi Indonesiaa, jossa metsäpeitteen väheneminen on jatkunut jo neljä vuotta peräkkäin. Siellä hallitus on esimerkiksi jäädyttänyt turvemaiden ja primäärimetsien muokkaamisen.