(IPS) -- Kuivuus ravistelee Meksikoa ja varsinkin sen pääkaupunkia Mexico Cityä. Kaupunki on jo alkanut säännöstellä vettä, ja noin 70 prosentilla asukkaista vesi on poikki yli 12 tuntia vuorokaudessa.

Mexico Cityn Tehuixtitlan kaupunginosassa asuvalla Gabino Martinezilla, 63, on vettä, vaikka kukkuloiden välissä sijaitsevaan noin 2 500 asukkaan kaupunginosaan ei ole vedetty vesijohtoja. Martinezin perheen talon pihalla seisoo sadeveden kerääjä, jossa on vielä jäljellä marraskuussa satanutta sadevettä.

”Me emme haaskaa vettä täällä. Joka pisara käytetään”, Martinez sanoo. Hän toivoo veden riittävän toukokuussa alkaviksi odotettuihin sateisiin saakka.

Martinez asennutti noin 230 euroa maksaneen sadeveden keräysjärjestelmänsä jo vuonna 2008. Siihen kuuluu 5 000 litran säiliön lisäksi Tlaloc-nimellä kutsuttu veden suodatusastia, joka poistaa vedestä pölyn.

Tlaloc oli atsteekkien sateen jumala, jota suodatusastian sanotaan muistuttavan.

Puskuri vesikriisin varalta

Sadeveden keräys vähentää sekä tarvetta hankkia vettä tavanomaisista lähteistä että riippuvuutta vesijohtojärjestelmän toimivuudesta. Se toimii puskurina Meksikon ja etenkin sen pääkaupungin vesikriisiä vastaan. Mexico City on hyvää vauhtia matkalla tilanteeseen, jossa vettä ei riitä kaikille kaupungin 21 miljoonalle asukkaalle.

Mexico Cityn tärkeimmän veden lähteen, Lerma-Cutzamalan padon ja tekoaltaan, vesimäärä on kutistunut alle puoleen täydestä kapasiteetista.

Vuodesta 2016 pääkaupungissa alkaen on toteutettu valtion tukiohjelmaa, jonka avulla on asennettu yli 20 000 sadeveden keräysjärjestelmää veden vähyydestä kärsiviin kaupunginosiin. Ohjelma kuitenkin ulottuu vain urbaaneille alueille. Varsinaisen kaupunkialueen ulkopuoliset hökkelikylät eivät kuulu sen piiriin.

Sadeveden keräysjärjestelmien vaikutus ihmisten elämään on ollut suuri.

”Tilanne oli erittäin vaikea. Kerran kuussa viranomaiset lähettivät tänne säiliöauton täynnä vettä, mutta se ei riittänyt edes perustarpeisiin. Meidän täytyi kävellä kilometri ja kantaa vesi kotiin kanistereissa. Veden ja palveluiden puutteen vuoksi tämä oli kuin autiomaa”, Tlalpanin kaupunginosassa asuva Silvia Ávila muistelee.

”Kun sataa, saamme veden perustarpeisiimme. Joka talossa on keräysjärjestelmä ja se on monille mahdollistanut oman kasvimaan tuotteilla elämisen. Vähän kerrallaan elämäntapamme muuttuu kestäväksi”, Ávila sanoo.

Sadevesi on vain osaratkaisu

”Sadeveden kerääminen lievittää julkisen vallan painetta toimittaa tämä palvelu kansalaisille. Se tyydyttää kysyntää itsenäisesti”, sadevettä keräävien järjestelmien  pioneeri ja kansalaisjärjestö Isla Urbanan perustaja Enrique Lomnitz toteaa.

”Ajoittain tässä maassa on vettä yllin kyllin, mutta se on sesonkiluontoista. On entistä tärkeämpää kerätä sadevettä, sillä meillä ei ole varaa haaskata sitä mikä taivaalta sataa. Monilla pääkaupungin alueilla sade on ainoa veden lähde”, Lomnitz lisää.

Tehuixtitlan asukkaat ovat ottaneet askeleen eteenpäin pelkästä sadeveden keräämisestä. Yhdessä kansallisen vesikomission kanssa he suunnittelevat omaa vesijohtojärjestelmäänsä.

Lomnitz huomauttaa, että sadeveden kerääminen ei vielä ratkaise Mexico Cityn vesiongelmaa. Se on vain yksi osaratkaisu, lisäksi tarvitaan veden kulutuksen hillitsemistä ja veden kierrätystä.