(IPS) -- Kuuban saaren etelärannikko on altis sekä ilmastonmuutokselle että ihmisen aiheuttamille tuhoille. Nyt kosteikkoja, mangroveja ja muita rannikkoalueita ryhdytään pelastamaan uusin opein.

Mi costa (minun rannikkoni) -suunnitelma ulottuu 30 vuoden päähän. Kuuba toteuttaa sitä YK:n ympäristöohjelman Unepin ja Vihreän ilmastorahaston (GCF) tuella.

Kuuba on yksi 33 kehitysmaasta, joiden ilmastonmuutosta torjuvia hankkeita GCF päätti maaliskuussa tukea yhteensä yli miljardin euron rahoituksella. Kahdeksan ensimmäisen vuoden aikana GCF edistää Kuuban hankkeita 20 miljoonalla eurolla. Kohdemaan edellytetään osallistuvan 17 miljoonalla.

Kuuban saaristo on Karibian suurin ja erittäin haavoittuva ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Ne ovat viime vuosina tuntuneet erityisesti pitkittyneinä kuivuuskausina ja yhä tuhoisampina hurrikaaneina.

Mi costa -hankkeen vetäjiin kuuluva Gricel Acosta sanoo, että nyt ei lähdetä rakentamaan suurta infrastruktuuria, kuten usein tehdään esimerkiksi tulvasuojelussa. ”Se on kallista eikä aina sovellu kohteeseensa.”

”Etsimme ratkaisuja, jotka joustavat ja sopivat erilaisiin ympäristöihin. Ne maksavat vähemmän, ja niiden teho paranee vuosien mittaan”, hän selittää.

Rahoitus kohdistuu saaren etelärannikolle 1 337 kilometrin ja 2,8 miljoonan hehtaarin alueelle. Siellä asuu reilu kymmenys Kuuban 11,2 miljoonasta asukkaasta.

Tavoitteena on ennallistaa 11 400 hehtaaria mangrovea, yli 3 000 hehtaaria rämeitä ja 900 hehtaaria suoheinikkoa. Kunnostaminen ulottuu myös yli 9 000 hehtaarin alueelle merenpohjaa ja kattaa 134 kilometriä koralliriuttoja.

Ekosysteemit kuntoon

Ilmaston lämpenemisen seurauksena merenpinnan ennustetaan nousevan 0,29 metriä vuoteen 2050 mennessä ja 0,95 metriä vuosisadan loppuun tultaessa. Sen seurauksena Kuubasta katoaisi 29 rannikkokuntaa ja 92 olisi vakavasti uhattuna.

Tutkimukset osoittavat, että jos rannikon ekosysteemit ovat kunnossa, ne toimivat yhteistyössä ja ehkäisevät eroosiota, tulvia ja suolaantumista – kaikki kasvavia uhkia etelän köyhissä saarivaltioissa.

Mi costa -hanke parantaa veden virtausta rannikolla ojittamalla ja kanavia kunnostamalla. Sinne tänne syntyneet satunnaiset kaatopaikat aiotaan poistaa, samoin haitalliset vieraskasvilajit. Rantakaistaleen punainen mangrove (Rhizophora mangle) ja muita kotoperäisiä lajeja elvytetään.

Mallia otetaan Elävä mangrove -hankkeesta, joka toteutettiin vuosina 2014­–2020 Kuuban läntisissä Artemisan ja Mayabequen maakunnissa Unepin tuella.

Tehtävää riittää

Kuubassa säädettiin vuonna 2000 laki, joka kieltää kaiken eroosiota kiihdyttävän ihmisen toiminnan rannikolla. Haitallista toimintaa ei kuitenkaan ole saatu kitkettyä: metsää hakataan yhä valikoimatta, ja tehtaat ja kaupungit päästävät käsittelemätöntä jätettä jokiin, joista se päätyy mereen.

”Koko rannikkoympäristö sekä sen kasvit ja eläimet voivat huonosti. Asuinalueilla on kaatopaikkoja, ja mangrovet kärsivät roskien poltosta”, Cienfuegosissa asuva psykologi Kryster Álvarez kuvaa kotiseutunsa tilaa sähköpostitse.

Trinidadin kaupungissa vaikuttava taitelija ja aktivisti Hanser Ramírez perää tietoiskuja ruohonjuuritasolle ja tukea pienille ympäristöhankkeille. Hän vetää 30 hengen vapaaehtoisryhmää nimeltään Sinäkin voit auttaa snorklaamalla, joka kerää roskia merenpohjasta Trinidadin rannoilla.