(IPS) -- Vesi on elämän edellytys, mutta usein kaikkein köyhimmät maksavat siitä eniten. Syynä ovat epäreilut poliittiset päätökset, jotka suosivat varakkaampaa väkeä.

Tällä hetkellä kahdella miljardilla ihmisellä ei ole kotonaan turvallista juomavettä, lähes puolella maapallon väestöstä ei ole kunnollisia vessoja ja viemäreitä, ja 2,3 miljardia ihmistä ei voi pestä käsiään kotonaan.

Jos kaikilla olisi puhdasta vettä ja toimiva viemäröinti, ihmiset olisivat terveempiä, taloudet vahvempia, sukupuolten tasa-arvo olisi helpommin saavutettavissa, ja useammat lapset kävisivät koulua.

Huono hallinto on keskeisiä esteitä kehitykselle kohti puhtaan veden yleistä saatavuutta. Se myös edistää eriarvoisuutta elintärkeiden palveluiden saajien ja niitä ilman jäävien välillä.

Köyhä maksaa eniten

Vesi ja viemäröinti ovat ihmisoikeuksia. Puhtaan veden saannin juomavedeksi, henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiseen, siivoukseen ja ruoanlaittoon tulisi olla kohtuuhintaista. Silloin hinta ei vaarantaisi ihmisen kykyä maksaa muiden perustarpeiden tyydyttämisestä.

Silti monilla ihmisillä ei ole varaa turvalliseen veteen. Joissain maissa ihmiset voivat joutua maksamaan vedestä jopa puolet ansioistaan.

Yhtä lailla rikkaissa kuin köyhissäkin maissa hyvä- ja keskituloiset taloudet maksavat suhteellisen vähän vesijohtovedestä, kun taas köyhien slummit ovat vesijohtojärjestelmän ulkopuolella.

Slummien asukkailla ei monesti ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa vetensä katukauppiailta. Katukauppavesi voi olla jopa sata kertaa kalliimpaa kuin vesijohtovesi, eikä sen laadusta ole mitään takeita.

Vesipalvelujen kokonaan puuttuessa ihmisten eli käytännössä useimmiten naisten ja tyttöjen on pakko kerätä talous- ja juomavetensä puroista, lammista ja suojaamattomista kaivoista. He maksavat vedestään terveytensä menettämisellä, aikansa haaskaamisella ja tuottavuutensa laskulla.

Kontrasti on vielä jyrkempi, jos otetaan huomioon paljon vettä tarvitsevat maatalous- ja teollisuusyritykset, jotka käyttävät 90 prosenttia makeasta vedestä. Yritysten vesimaksuja usein alennetaan valtion tukiaisilla, jolloin suuryritykset maksavat vedestään vähemmän kuin ihmisyksilöt.

Kun köyhimmät maksavat vedestä ja hygieniasta enemmän kuin kukaan muu, se muodostuu inhimillisen kehityksen esteeksi ja ilmiselvästi kärjistää eriarvoisuutta. Valtava osa maapallon väestöstä ei puhtaan veden puutteen vuoksi pysty elämään tuottavasti, ihmisarvoisesti ja terveellisesti.

Veden avulla irti köyhyyden noidankehästä

Puutteellisten vesipalvelujen aiheuttamien haittojen on arvioitu (pdf) maailmanlaajuisesti maksavan noin 219 miljardia euroa, joka vastaa osapuilleen 1,5 prosenttia globaalista bruttokansantuotteesta.

Jos myös varakkaat maksaisivat vedestään ja viemäröinnistään reilun hinnan ja näin kerätty raha sijoitettaisiin vesipalvelujen laajentamiseen ja parantamiseen, ihmisiä vapautuisi köyhyyden noidankehästä ja varsinkin naisilla olisi enemmän aikaa toteuttaa sosiaalista ja taloudellista potentiaaliaan. Lisäksi korkeammat hinnat hillitsisivät veden tuhlausta.

Koska ei ole tervettä taloutta ilman terveitä kansalaisia, investoinnit veteen ja viemäröintiin hyödyttäisivät myös liike-elämää. Tuore tutkimus osoittaa, että turvallinen vesi ja viemäröinti lisää tuottavuutta ja vähentää terveydenhoitokustannuksia. Parantunut tuottavuus ja kutistuneet sairausmenot toisivat maailmantalouteen noin 141 miljardia euroa lisää vuosittain.

Kirjoittaja on Sanitation and Water for All -yhteenliittymän toimitusjohtaja.