(IPS) -- Neljä vuotta sitten Maria Estela Guevara, 64, sai kuulla, että hänen sisarentyttärensä Wendy Martinez, 31, oli kadonnut.

”Tunnen samaa tuskaa edelleen ja haluan tietää, mitä hänelle tapahtui”, Guevara sanoo. Guevara piti Wendya omana tyttärenään, sillä hän huolehti tytöstä tämän jäätyä orvoksi jo pienenä.

Wendy Martinez katosi syyskuun 30. päivä vuonna 2017 San Miguelin hallintoalueen samannimisessä pääkaupungissa. Hän opiskeli kosmetologiksi ja lähti katoamisaamunaan laittamaan asiakkaidensa hiuksia.

”Wendy lupasi tulla kotiin yhdeksitoista tekemään lounasta yhdeksänvuotiaalle tyttärelleen, mutta hän ei palannut koskaan”, Guevara kertoo. 

Maria Estela Guevaran ahdingon jakavat tuhannet elsalvadorilaiset perheet, joiden läheinen ei eräänä päivänä palannutkaan kotiinsa, vaan katosi jälkiä jättämättä.

Rikollisryhmiä ja henkilökohtaisia riitoja

Lainsäädännön soveltamista tutkiva kansalaisjärjestö Fundación de Estudios para la Aplicación del Derecho (FESPAD) julkaisi viime huhtikuussa elsalvadorilaisten katoamisia koskevan De personas en El Salvador -raportin. Sen mukaan vuonna 2019 ilmoituksia kadonneista ihmisistä tehtiin 2 383, vuotta aiemmin luku oli 2 457. Tutkimus kattoi vuodet 2014–2019.

El Salvadorin jakautuneessa poliittisessa tilanteessa katoamiset ovat vanha ilmiö. Kulloinkin vallassa ollut hallitus on yrittänyt vähätellä niitä osoittaakseen, että taistelee tehokkaasti rikollisuutta vastaan. Oppositio puolestaan on pyrkinyt nostamaan ongelman esiin.

Vuosina 1980–1992 käydyn sisällissodan jälkimainingeissa El Salvador on joutunut väkivallan kierteeseen. Sota jakoi kansaa, ja ainakin 75 000 ihmistä kuoli ja 8 000 katosi. 

Väkivaltaisuuksiin ovat syyllistyneet lähinnä nuorisojengit. Niistä on ajan myötä kehittynyt vaikutusvaltaisia järjestäytyneitä rikollisryhmiä, jotka pitävät hallussaan merkittävää osaa köyhyydestä kärsivästä 6,7 miljoonan asukkaan maasta.

Perinteisesti katoamisten takana ovat olleet jälkiään peittelemään pyrkineet rikollisryhmät, mutta viime vuosien katoamisiin ovat voineet syyllistyä jengien lisäksi muutkin tahot.

”On hyvin todennäköistä, että jengit jatkavat entiseen malliin”, sanoo asianajaja Zaida Navas, ihmisoikeusjärjestö Cristosalin laki- ja turvallisuusosaston johtaja.

”Katoamisissa kyse on myös naisten murhista, järjestäytyneen rikollisuuden teloituksista, jotka eivät välttämättä liity jengeihin, sekä henkilökohtaisista riidoista.”

Naismurhat omassa luokassaan

Yksi viimeisimmistä naismurhan uhreista on Flor Maria Garcia, 33, joka katosi 16. maaliskuuta 2021.

Hänen miehensä Joel Valle ilmoitti vaimonsa katoamisesta poliisille samana päivänä. Hänen mukaansa Flor Maria oli lähtenyt varhain kotoaan Cojutepequesta maan pääkaupunkiin San Salvadoriin. Valle, joka on hammaslääkäri, väitti Flor Marian lähteneen hakemaan materiaaleja hammasklinikalle, jossa hän työskenteli miehensä avustajana.

Viranomaiset pidättivät Vallen kesäkuun 25. pääepäiltynä vaimonsa katoamiseen. Syyte oli ihmisen katoamiseen liittyvä rikos.

”Me epäilimme häntä aina, Florin perheenä tiesimme, että hän kärsi kotonaan psykologisesta ja taloudellisesta väkivallasta”, totesi Flor Maria Garcian veli Jorge Garcia päivä sen jälkeen, kun Valle oli pidätetty.

”Minun olisi pitänyt varoittaa sisartani ja vaatia häntä jättämään miehensä, kun merkit fyysisestä väkivallasta ilmenivät.”

Flor Marian ruumis löydettiin kesäkuun 29. tyhjältä tontilta Cojutepequesta. Hänen päälleen oli kasattu soraa ja jätteitä.

Viranomaisten mukaan Joel Vallea tullaan nyt syyttämään katoamisrikoksen sijaan naismurhasta.

Flor Maria Garcian perhe voi haudata läheisensä uskonnollisin menoin ja aloittaa suruprosessin. Monelta muulta perheeltä tunne asian loppuunsaattamisesta puuttuu kunnes kadonnut läheinen löytyy.

Numeropeliä

Nayib Bukelen hallituksen ja poliittisen opposition välit ovat kireät ja kysymys kadonneista ihmisistä on jälleen saavuttanut kansallista näkyvyyttä. Presidentti on puolustanut turvallisuusohjelmaansa (Plan Control Territorial) henkirikosten vähenemisellä.

Opposition edustajat puolestaan sanovat, että murhaluvut ovatkin laskeneet mutta katoamisluvut ovat vastaavasti nousussa.

Hallituksen mukaan henkirikosten määrä on huvennut merkittävästi sen jälkeen kun Bukele nousi presidentiksi kesäkuussa 2019 ja alkoi soveltaa ohjelmaansa.

Kun hallitus aloitti, murhia oli sataatuhatta asukasta kohden 50, nyt luku on pudonnut yhdeksääntoista, totesi oikeus- ja turvallisuusministeri Gustavo Villatoro maaliskuisessa televisiohaastattelussa.

Kadonneiden todellista määrää ei ole helppo selvittää. Syy epäselvyyteen on se, että virallisia tilastoja katoamisista ei ole. Sen sijaan luvuista pitää kirjaa kolme eri instituutiota eli  poliisi, oikeusministerin virasto ja Dr. Roberto Masferrerin oikeustieteellinen instituutti.

Toisinaan niiden lukemat ovat linjassa toistensa kanssa, mutta eivät aina. Kaikki kolme käyttävät omia, valituksiin perustuvia lukujaan.

”Rehellisimmin – vaikkei ehkä täsmällisimmin – sanottuna viralliset luvut antavat meille mahdollisuuden päätellä, että käsityksemme historiallisesta todellisuudesta on osittainen”, arvioi asianajaja, koordinaattori Arnau Bauleans José Simeón Cañasin Keski-Amerikan yliopiston ihmisoikeusinstituutista.

Bauleans sanoo, ettei viittaa vain nykyiseen Bukelen hallintoon, vaan ongelma on ollut olemassa vuosikymmeniä.

Efe-uutistoimiston toukokuun lopussa julkaiseman, virallisiin lukuihin perustuvan raportin mukaan vuoden 2021 ensimmäisen neljän kuukauden aikana katoamisia ilmoitettiin 112 prosenttia enemmän (415) kuin samaan aikaan viime vuonna (196).

”On kuitenkin hyvin vaikea arvioida, tarkoittaako valitusten lisääntyminen tapausten lisääntymistä. Vasta-argumentin mukaan ihmiset raportoivat enemmän katoamisia, kun ovat huomanneet viranomaisten tarttuneen toimeen”, Bauleans sanoo.

”Näin jyrkkä nousu näyttäisi kuitenkin osoittavan, että katoamiset ovat lisääntyneet.”

Bukele puolestaan totesi maaliskuussa, että kun henkirikoksia tehdään vähemmän kuin ennen, tutkijoilla on aikaa paneutua muihin rikoksiin.

”Ei ole sama asia tutkia 40:tä ja kolmea murhaa päivässä”, Bukele sanoi viitaten päivittäisiin murhalukuihin.

Maria Estela Guevara ei ole menettänyt toivoaan saada jonakin päivänä selville, mitä Wendylle tapahtui syyskuussa 2017.

”Hänen pieni tyttärensä on nyt kolmentoista ja toivoo edelleen, että äiti palaa kotiin, eikä anna minun muuttaa mitään Wendyn huoneessa.”