(IPS) -- Intian monipolvisen kastijärjestelmän pohjalla, vielä kastittomienkin alapuolella, on lähes kaksisataa alkuperäiskansaa tai heimoa, jotka brittien siirtomaahallinto vuonna 1871 määritteli syntyjään rikollisiksi. Siirtomaa-ajan laki on sittemmin kumottu, mutta syrjintä jatkuu yhä.

”Intialaisissa kylissä näkee, miten kylän eri alueet jakautuvat kastin ja uskonnon mukaan. Myös syrjäytetyillä kastittomilla, daliteilla on alue, jonne he saavat rakentaa majansa. Mutta kastijärjestelmän ulkopuolisiin heimoihin kuuluvilla ei ole kylissä sijaa”, palkittu elokuvantekijä ja heimoaktivisti Dakxin Chhara selittää.

”Meitä ei pidetä sen arvoisina, että saisimme asua kylässä. Useimmat päätyvät elämään viidakoissa, vaeltaen paikasta toiseen, eristettynä ja häpeällisiksi leimattuina. Me olemme näkymätöntä kansaa.”

Rikollisleima oli brittien panos Intian kastijärjestelmään. 150 vuotta sitten voimaan tulleen Criminal Tribes Act -lain esipuheessa sitä perusteltiin näin: ”Ikimuistoisista ajoista ihmiset ovat hakeutuneet kastijärjestelmän määrittelemiin töihin; kutominen, puusepän työt ja sellaiset ovat olleet periytyviä ammatteja. Niinpä on täytynyt olla myös perinnöllisiä rikollisia, jotka ovat hakeutuneet esivanhempiensa ammattiin.”

Britit toisin sanoen keksivät uuden kastin, jollaista sinänsä armoton ja epäoikeudenmukainen kastijärjestelmä ei aiemmin tuntenut. Rikollisheimojen luomisella siirtomaaisännät pyrkivät oikeuttamaan yrityksensä alistaa myös ne kansanosat, joita oli niiden liikkuvan elämäntavan vuoksi vaikea pakottaa alamaisuuteen.

Intian itsenäistymisen jälkeen laki kumottiin vuonna 1952 ja heimoilta poistettiin virallinen rikollisleima. Heille annettiin uusi yleisnimitys ”De-Notified Tribes” eli DNT. Syrjintä kuitenkin loppui vain paperilla.

Lapsilta evätään koulutus

Yhteisöjen naisia rasittaa monta syrjäyttämisen kerrostumaa. Esimerkiksi nat-kansan naisia karsastetaan,  koska he ovat perinteisesti tehneet seksityötä.

Nat-nainen Sakila Khatoon Biharin osavaltiosta kertoo, että seksityötä tekevät naiset joutuvat kärsimään stigmatisaation lisäksi poliisin mielivallasta ja ylilyönneistä.

Kun seksityöläisen lapsi haluaa hakeutua jollekin muulle alalle, häntä ei kannusteta siihen, vaan päinvastoin estetään hankkimasta korkeampaa koulutusta. Ikään kuin tässä ei jo olisi tarpeeksi, lapset usein joutuvat kuulemaan halventavia kommentteja ihmisiltä, jotka tietävät vanhempien seksityöstä.

Sakila Khatoon itse avioitui hyvin nuorella iällä mutta onnistui vapautumaan syrjäytymisen kierteestä. Hän pääsi opiskelemaan ja on sen jälkeen tehnyt työtä yhteisönsä hyväksi siihen liittyvissä kehityshankkeissa.

”Useimmilla naisilla, joiden kanssa työskentelen, ei ole ollut opiskelumahdollisuutta. Heitä pitäisi kannustaa ja tukea korkeamman koulutuksen pariin”, Khatoon sanoo.

Chharan sisko luopui koulunkäynnistä sen jälkeen, kun tätä oli nöyryytetty syyttämällä luokan edessä varkaaksi. Muutama marmorikuula oli joutunut kadoksiin ja teosta syytettiin ”varkaiden heimoon” kuulunutta tyttöä.

Noista ajoista juuri mikään ei ole muuttunut. Chharan täytyi ottaa omat lapsensa pois koulusta, sillä johtokunnan yläkastiset jäsenet eivät suvainneet rikollisheimojen lapsia koulussaan.

”Kun tällaista voi tapahtua kaltaiselleni miehelle, joka on voittanut kansallisia ja kansainvälisiä palkintoja, on helppo kuvitella, mitä voi tapahtua muille yhteisöni jäsenille”, Dakxin Chhara huokaa.

Toiveissa oma reservaatti

Madhya Pradeshin osavaltion pardhi-yhteisöön kuuluva Vijay ei uskalla esiintyä julkisuudessa omalla nimellään. Hän kertoo, että nuoria pidätetään mielivaltaisesti, sillä heidät mielletään taparikollisiksi ja sen tähden aina epäilyttäviksi. Poliisin jatkuva häirintä ja muiden viranomaisten haluttomuus tehdä asialle mitään on ajanut monet yhteisön jäsenet itsemurhaan.

DNT-aktivistien mukaan heimoyhteisöjen ahdinkoa ei ole aidosti yritettykään helpottaa, ja vuosien varrella käynnistetyt hankkeet ovat järjestään epäonnistuneet.

Tutkija Shiney Vashisht vahvistaa asiantilan, vaikka on itsekin työskennellyt kansallisessa heimokomissiossa (pdf).

”Vuosien varrella yhä uudelleen perustetut kansalliset komissiot eivät ole saaneet aikaan mitään todellista kohennusta DNT-heimojen oloihin. On vain vaisusti suositeltu toimia, jotka ovat perustuneet aiempien komissioiden ehdotuksiin, jotka ovat perustuneet raportteihin, jotka puolestaan ovat perustuneet vuosikymmeniä sitten vanhentuneisiin väestöennusteisiin”, Vashisht sivaltaa.

Hänen mielestään olisi perustettava komissio pelkästään DNT-heimoja varten. Komissiolla tulisi olla toimivaltaa ehdottaa nimenomaan näille ryhmille räätälöityjä sosiaaliohjelmia.

Chhara lisää, että yhteisöt itse kaipaisivat erillisiä reservaatteja. Maharashtran osavaltiossa sellainen jo onkin, ja siitä voisi ottaa mallia koko maahan.