Karibian rastafarit vaativat korvauksia orjuudesta – Orjuuskorvauksissa on kyse paljosta muustakin kuin rahasta

(IPS) -- Karibian rastafarijärjestöt ovat vakaasti sitä mieltä, että koronan laantuessa esiin nousee kysymys orjuudesta suoritettavista korvauksista. Järjestöt aikovat huolehtia siitä, että korvausasia pysyy kansalaisten mielessä ja päättäjien agendalla.

Rastafarismi on erityisesti Karibialla kukoistava uskonto ja kulttuuri, jota elähdyttää ajatus orjien jälkeläisten paluusta Afrikkaan.

”Vuoden 1834 vapautuksen ajoista saakka esivanhempamme ovat vaatineet korvauksia. Jotkut johtajat ovat kuulleet kutsun, toiset ovat jättäneet sen huomiotta, mutta rastafarien kansakunta on synnystään lähtien vedonnut korvausten puolesta. Me olemme edelleen samalla asialla”, Karibian rastafarijärjestön puheenjohtaja Burnet Sealy kertoo.

Puheenjohtajan syntymänimi on Burnet Sealy, mutta nykyään hänet tunnetaan paremmin nimellä Ras Bongo Wisely Tafari. Muiden rastafarien tapaan hän on hylännyt siirtomaa-ajasta muistuttavan nimensä edetäkseen sisäisessä tervehtymisessään.

Hän kuuluu Saint Lucian korvauskomiteaan, joka puolestaan on yksi viidestätoista Karibian yhteisön (Caricom) jäsenten kansallisesta korvausorganisaatiosta. Vuonna 2013 Karibian valtiot muodostivat Caricomin korvauskomission (CRC), jonka tehtäväksi tuli muotoilla moraaliset, eettiset ja juridiset argumentit korvauksellisen oikeuden saamisen perusteiksi.

Epävarmuutta ja esteitä

”Se on kaikkien aikojen suurin rikos ihmisyyttä vastaan – rikos, jonka aiheuttamat vauriot ja kärsimykset vainoavat ihmiskuntaa yhä vielä 2000-luvullakin. Maailmassa ei ole niin isoa mattoa, että sen alle voisi lakaista orjuuden perinnön”, Länsi-Intian yliopiston varakansleri Sir Hilary Beckles sanoo. Sir Hilary johtaa Caricomin korvauskomissiota.

Viimeisen vuosikymmenen aikana korvausvaatimukset ovat olleet vaihtelevasti poliitikkojen agendalla. Muutokset hallinnossa ja sen myötä politiikassa sekä budjettiprioriteeteissa ovat johtaneet kansallisten korvauskomiteoiden rahoituksen epävarmuuteen.

Koronapandemia ja siitä seuranneet liikkumis- ja kokoontumisrajoitukset ovat lisänneet esteitä korvausvaatimusliikkeen tielle.

Vaikeuksista huolimatta Ras Bongo Wisely Tafari sanoo, että rastafariliike pysyy uskollisena pyrkimykselle toipua orjuuden vaikutuksista.

”Korvaukset eivät voi kuolla”, hän sanoo. ”Olemme valistaneet joukkoja siitä, mistä korvauksissa oikein on kyse. Luullaan, että korvaus on vain rahaa, mutta kerromme heille, ettei asia ole niin. Korvausten todellinen tarkoitus on korjata Atlantin yli ulottuneen orjakaupan aiheuttamat vauriot. Ne ovat olleet henkisiä, ruumiillisia, hengellisiä, taloudellisia ja kulttuurillisia.”

”Emme luovu taistelusta”

Karibian yhteisö allekirjoitti vuonna 2013 kymmenosaisen suunnitelman korvausten käytännön toteutuksesta, joka tosiaan sisältää paljon muutakin kuin rahakorvauksia.

Karibian valtiot odottavat Euroopan hallituksilta muun muassa muodollista anteeksipyyntöä orjuudesta, paluumuutto-ohjelmaa orjien jälkeläisille, museoiden ja tutkimuslaitosten kaltaisten kulttuuri-instituutioiden perustamista, orjuudesta juontuvien terveysongelmien ja lukutaidottomuuden poistamista sekä velkojen anteeksiantoa.

”Korvausten suorittaminen on väistämätöntä. Kysymys on vain siitä, miten se parhaiten tehdään. Kenellä olisi arvovaltaa hahmotella niitä ja miten taata, että toimilla on korvauksellinen funktio, mutta että ne samalla luovat maailmaan suurempaa oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden tunnetta”, Beckles sanoo.

”On meidän velvollisuutemme pysyä esivanhempiemme linjalla ja huolehtia, että saamme korvauksia”, Ras Bongo Wisely Tafari toteaa. ”Tähän ei ole pikaratkaisua. Matka on pitkä, mutta me kieltäydymme luovuttamasta. Emme koskaan luovu taistelusta.”