Avun tarpeessa olevien ihmisten määrä on kasvanut huomattavasti parin viime vuoden aikana. Eniten avun tarpeessa olevia ihmisiä elää Kongon demokraattisessa tasavallassa, Etiopiassa, Afganistanissa ja Jemenissä.

Monessa maassa kamppaillaan samanaikaisesti useamman viheliäisen ongelman kanssa: esimerkiksi Afganistanissa on Talebanin valtaannousun ohella kärsitty pahimmasta kuivuudesta 27 vuoteen.

Luonnonkatastrofien ja konfliktien lisäksi avun tarvetta on kasvattanut huomattavasti koronapandemia, joka on monessa maassa heikentänyt jo entuudestaan vaikeissa oloissa elävien ihmisten asemaa.

Pandemian aikana muiden vakavien sairauksien diagnosointi ja hoito on jäänyt retuperälle, ja esimerkiksi raskaudenaikaiset terveystarkastukset ovat YK:n mukaan vähentyneet jopa 43 prosentilla.

Lisäksi pandemia on vaikuttanut satojen miljoonien lasten koulunkäyntiin sekä vienyt lukuisilta ihmisiltä työpaikan, mikä on suistanut perheitä köyhyyteen. Vaikka köyhyyden poistamisessa on 2000-luvun aikana pitkään edistytty hyvin, pandemian myötä äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä kääntyi kasvuun.

Ravitsemustilanne on heikentynyt radikaalisti parin vuoden aikana. YK:n mukaan aliravitsemuksesta kärsi viime vuonna jopa 811 miljoonaa ihmistä – useampi kuin joka kymmenes koko maailman väestöstä. Suoranainen nälänhätä uhkaa jopa 45 miljoonaa ihmistä. Vielä kaksi vuotta sitten vastaava luku oli 27 miljoonaa.

Myös pakolaisten ja maansisäisten pakolaisten määrä on kasvanut. YK:n mukaan kotinsa on joutunut jättämään yli 82 miljoonaa ihmistä – runsas prosentti koko maailman väestöstä.