Väkivaltaa kohdanneet naiset heitteillä Afganistanissa

Talibanin valtaannousun jälkeen kaikki tukipalvelut naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille ja siitä selviytyneille on lakkautettu Afganistanissa. Apua hakeneet sekä tukipalveluissa työskennelleet ovat nyt vaarassa joutua väkivallan uhreiksi ja moni pelkää henkensä puolesta. Taliban on uhkaillut ja häirinnyt turvakodeissa työskennelleitä.

Amnesty uuteen tutkimukseen on haastateltu naisiin kohdistuneen väkivallan uhreja sekä tukipalveluissa työskennelleitä. Haastattelut kertovat, että Taliban on turvakotien sulkemisen lisäksi vapauttanut naisiin kohdistuvasta väkivallasta tuomittuja vankeja. Talibanin edustaja väitti Amnestylle, että entinen hallitus avasi vankilat, mutta useat todistajalausunnot sekä mediatiedot osoittavat, että Taliban on vastuussa vankien vapauttamisesta. Amnesty on saanut myös uskottavia todisteita, että Taliban on siirtänyt väkivallan uhreja vankiloihin.

Talibanin hallinnon alla naiset eivät saa kulkea ilman miessaattajaa, joten heidän on vaikea hakea apua väkivallan uhriksi joutuessa. Talibanilla ei myöskään ole minkäänlaista järjestelmää avun saamiseksi väkivaltaa kohdanneille naisille.

Talibanin edustaja Suhail Shaheen kommentoi Amnestylle puhelimitse antaen ymmärtää, että naisilla on mahdollisuus hakea oikeutta:

“Islamin sääntöjen mukaan naisiin kohdistuvalle väkivallalle ei ole sijaa. Lähisuhdeväkivaltaa kohdanneet naiset voivat viedä tapauksensa oikeuteen ja tuomioistuin käsittelee ne ja heidän valituksiinsa vastataan.”

Tarve tukipalveluille on suuri

Tukipalveluiden verkosto Afganistanissa sisälsi aiemmin muun muassa turvakoteja sekä pro-bono lakiapua, terveyspalveluita ja psykologista tukea. Väkivaltaa kohdanneet ohjattiin palveluiden pariin naisasiaministeriön sekä ihmisoikeustoimikunnan toimistoista, sairaaloista tai poliisiasemilta.

Tarve naisiin kohdistuvan väkivallan tukipalveluille on Afganistanissa suuri. Noin yhdeksän naista kymmenestä kohtaa väkivaltaa parisuhteessaan vuoden aikana. Tyypillisimmin väkivalta on lyömistä, raiskauksia tai pakkoavioliittoja. Uhrit tarvitsevat usein välitöntä lääketieteellistä hoitoa.

Talibanin noustua valtaan liki kaikki turvakodit on suljettu. Tämä tarkoittaa, että naiset ovat joutuneet palaamaan koteihinsa. Ne naiset, jotka eivät ole palanneet koteihinsa, elävät joko turvakotien henkilökunnan kanssa, kaduilla tai muissa kestämättömissä oloissa.

Talibanin tulee vähentääkseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, avata turvakodit uudelleen, palauttaa naisasiaministeriö toimintaan ja varmistettava, etteivät tukitoimissa työskentelevät joudu työnsä takia kostotoimien kohteiksi. Amnesty vaatii kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, että tukitoimille on riittävästi rahoitusta sekä painostamaan Talibania suojelemaan naisia ja tyttöjä väkivallalta. Vaarassa olevia tukipalveluiden parissa työtä tekeviä ja väkivallan uhreja on myös evakuoitava turvaan ja heille on tarjottava kansainvälistä suojelua.

Amnesty haastatteli tutkimukseen puhelimitse kuutta väkivallan uhria ja 20 tukitoimissa työskennellyttä henkilöä. Lisäksi Amnesty haastatteli yhteensä 18 paikallista aktivistia, toimittajia, YK:n ja järjestöjen edustajia sekä asiantuntijoita. Haastattelut tehtiin 26.10.–24.11. välisenä aikana.