”Mikään maa ei voi kunnolla hyödyntää kasvumahdollisuuksiaan, jos puolelta sen väestöstä evätään oikeus päättää omasta ruumiistaan ja elämästään”, toteaa YK:n väestörahaston UNFPA:n pääjohtaja Natalia Kanem.

Kanem vieraili Suomessa joulukuun alussa ja tapasi muun muassa kehitysyhteistyöministeri Ville Skinnarin. Kanemin aikatauluun ei mahtunut haastattelu vierailun aikana, mutta hän vastasi Maailma.netin kysymyksiin sähköpostitse.

Politiikka vaikuttaa rahoitukseen

Suomi on nykyisen hallituksen aikana palannut yhdeksi UNFPA:n suurimmista rahoittajista. Vuonna 2020 Suomi tuki UNFPA:ta yhteensä lähes 43 miljoonalla eurolla.

Kanem kiittelee Suomea erityisesti siitä, että kolme neljäsosaa Suomen maksamasta tuesta on niinsanottua yleistukea, joka menee suoraan UNFPA:n budjettiin ja jonka järjestö voi käyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla.

”Yleistuki mahdollistaa meille pitkän aikavälin suunnittelun, joustavan reagoinnin nopeasti uusiin tilanteisiin ja kestävän tuen ihmisoikeushankkeille”, Kanem toteaa.

Suomen rahoitus on ollut poliittisten muutosten armoilla. Juha Sipilän hallituksen aikana Suomen tuki UNFPA:lle kutistui, mutta ei lakannut kokonaan.

Toisin on Yhdysvalloissa, jolla on ollut erikoinen suhde UNFPA:han jo vuosikymmeniä. 1980-luvulta lähtien Yhdysvallat on vetänyt rahoituksensa pois järjestöltä aina, kun vallassa on ollut republikaanipresidentti, ja palauttanut sen demokraattipresidenttien aikana.

Syynä on 1980-luvulla laadittu lainsäädäntö, joka liittyy kiistanalaisiin väitteisiin siitä, että UNFPA:n rahoittamissa ohjelmissa Kiinassa olisi tehty pakkoabortteja tai -sterilisaatioita.

Joe Bidenin johdolla Yhdysvallat on jälleen palauttanut rahoituksensa. Mutta onko nähtävissä merkkejä siitä, että eri puolilla maailmaa valtaan nousevat arvokonservatiivit ottaisivat mallia Yhdysvaltain republikaaneilta?

Kanem toteaa vain yleisluontoisesti, että politiikan heilahtelut voivat vaikuttaa järjestön rahoitukseen. Hänen mukaansa merkittävimmät rahoittajat kuitenkin ymmärtävät UNFPA:n työn merkityksen.

Asenteet vaikeuttavat perhesuunnittelua

Väestökysymykset eivät viime vuosina ole olleet kansainvälisen politiikan keskiössä. Maailman väestönkasvu on hidastunut, mutta ei suinkaan pysähtynyt. Näillä näkymin kahdeksan miljardin ihmisen rajapyykki ylitetään vuoden 2022 lopulla tai vuoden 2023 alkupuolella.

Samalla väestökehitys on eri maissa hyvin erilaista ja tuottaa yhteiskunnille täysin vastakkaisia haasteita. Siinä missä Japani tai monet Euroopan maat ikääntyvät, useissa Afrikan maissa väestö kasvaa edelleen hallitsemattoman nopeasti.

”Molemmissa kehityssuunnissa on omat haasteensa, ja UNFPA pyrkii auttamaan maita selviämään muutoksista. Väestödynamiikan keskiössä on yhteinen haaste: on poistettava ne esteet, joiden vuoksi ihmisten lapsiluku on jotain muuta kuin he itse toivoisivat”, Kanem sanoo.

Entä tilanteet, joissa ihmiset nimenomaisesti toivovat mahdollisimman paljon lapsia? Esimerkiksi Etelä-Sudanissa UNFPA:n perhesuunnitteluhankkeet ovat kohdanneet paikallisten ihmisten vastarintaa. YK:n tilastojen mukaan vain neljä prosenttia lisääntymisikäisistä eteläsudanilaisista käyttää minkäänlaista ehkäisyä.

Kanem kertoo, että UNFPA pyrkii tekemään yhteistyötä muun muassa uskonoppineiden ja paikallisyhteisöjen johtajien kanssa saadakseen asenteita käännettyä myönteisemmäksi perhesuunnittelua kohtaan. Lapsiluvun pienenemisen on perustuttava ihmisten omaan tahtoon.

Kanem painottaa, että naisten ja tyttöjen oikeuksiin panostaminen hyödyttää koko yhteiskuntaa.

”Sukupuoli- ja lisääntymisterveyden ja sitä koskevien oikeuksien tarjoaminen naisille ja tytöille samoin kuin mahdollisuus kouluttautua ja tehdä töitä on välttämätön edellytys kestävälle kehitykselle ja taloudelliselle kasvulle.”