Julio López, 36, pakeni Nicaraguasta aamuyöllä 23. kesäkuuta vuonna 2021.

Maan hallitus oli kuulustellut edeltävien kuukausien aikana kymmeniä journalisteja. Kieltäytymisestä seurasi etsintäkuulutus ja maastapoistumiskielto.

”Monet, kuten minä, päättivät olla menemättä kuulusteluihin ja pyrkiä mahdollisimman nopeasti maasta pois”, kertoo López, joka toimii radio- ja digimedia Onda Localin päätoimittajana.

Maastapoistumiskiellon vuoksi journalistien on täytynyt paeta Nicaraguasta laittomasti, ylittämällä raja paikoissa, joissa ei ole valvontaa.

”Reittinä oli niin sanottu sokea piste, punto ciego, Costa Rican vastaisella rajalla eteläisessä Nicaraguassa.”

Raja ylitetään joko veneellä tai maitse käyttämällä ”kojoottien” eli ihmissalakuljettajien tuntemia turvallisia reittejä. Rajavartioston sotilaita voidaan myös lahjoa ummistamaan silmänsä.

Uhkailua ja väkivaltaa

Lehdistönvapaus on heikentynyt Nicaraguassa radikaalisti viime vuosikymmenen aikana. Itsevaltainen sandinistihallitus on ottanut harppauksia taaksepäin sekä demokratiassa että kansalaisten perusoikeuksissa.

Presidentti Daniel Ortega valittiin neljännelle jatkokaudelle marraskuisissa vaaleissa, jotka muun muassa EU, Yhdysvallat ja Amerikan maiden järjestö OAS ovat tuominneet epärehellisiksi.

Sananvapautta horjuttavat entisestään vuonna 2020 hyväksytyt lait kyberrikollisuudesta ja ulkomaisista agenteista.

Kyberlain varjolla voidaan syyttää henkilöitä, jotka häiritsevät yleistä järjestystä tai levittävät valeuutisia. Valeuutisiksi voidaan tulkita mikä tahansa hallituksen toimintaa kritisoiva kirjoitus. Ulkomaisten agenttien laki estää kansalaisjärjestöjä vastaanottamasta rahoitusta ulkomailta ja hankaloittaa ulkomaisten järjestöjen antamaa tukea.

Journalistien toimintaa on rajoitettu muun muassa takavarikoimalla tiloja, rikkomalla välineitä, uhkailemalla ja painostamalla. Toimittajia on syytetty perättömästi epäisänmaallisesta toiminnasta tai terrorismista, heitä on pidätetty ja kidutettu. Myös López kertoo joutuneensa useaan otteeseen väkivallan kohteeksi.

”Maa on käytännössä diktatuuri, se ajaa toimittajat väkisinkin itsesensuuriin”, kertoo Viestintä ja kehitys -säätiön (Vikes) asiantuntija Kimmo Lehtonen.

Nicaraguassa aiemmin pitkään asunut Lehtonen puhuu ”katakombijournalismista”, jossa toimittajat tekevät työtään piilossa kellareista käsin. Tämän muistuttaa ajasta ennen 1970-luvun vallankumousta. Nicaraguaa aiemmin hallinneen Somozan suvun diktatuurin aikana hallituksen kritisointi tarkoitti menolippua vankilaan.

”Sensuuri tarkoittaa myös sitä, että kieli muuttuu. Jos Ortegaa on aikaisemmin nimitetty diktaattoriksi tai hirmuhallitsijaksi, nyt käytetään presidentti-termiä.”

Hallituksen toimien vuoksi maassa ei ole tällä hetkellä enää yhtään printtimediaa. Sanomalehtipaperit ovat jääneet satamaan tulliteknisten säädösten vuoksi. Monet radioasemat on suljettu. Televisioasemista jäljellä on enää yksi itsenäinen toimija, joka sekin joutuu pitämään matalaa profiilia.

Hallituksen propagandamylly jauhaa

Ortegan perhe omistaa tai hallinnoi kymmeniä eri medioita. Lehtonen kertoo näiden tuottavan puhdasta propagandaa – tapahtumia vääristellään eikä mitään kritiikkiä hallituksen toimiin esitetä.

Perheen omistamissa medioissa työskentelee nuoren sukupolven toimittajia. Heistä usean työsuhde alkoi ennen hallituksen käskystä harjoitettua, kansalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Taloudelliset pakotteet ja poliittinen ymmärtämättömyys vaikuttavat siihen, miksi niin moni on jäänyt propagandaa suoltaviin medioihin töihin.

Lehtosen mukaan Ortegan perheellä on ollut alusta asti hyvin selkeä suunnitelma hallita mediakenttää ja viestintää. Varapresidentti Rosario Murillo, Daniel Ortegan puoliso, pitää päivittäin lähes saarnamaisen radiopuheen, jossa hän informoi kansalle valtion tilasta ja hallituksen suunnitelmista.

Ulkomaisia agentteja koskevan lain varjolla entisen presidentin Violeta Barrios de Chamorron perustamaa, lehdistönvapautta tukevaa säätiötä on syytetty rahanpesusta. Järjestö on toistaiseksi keskeyttänyt toimintansa Nicaraguassa.

Kuluneen vuoden aikana toimittajat, joita Chamorron järjestö on rahallisesti tukenut, ovat joutuneet valtionhallinnon kuulusteltavaksi maanpetturuudesta. Julio Lopéz oli yksi heistä. Kaikki toimittajat ovat epäillyn alaisina, syytettyinä tai pidätettyinä. Lähes kaikilla on maastapoistumiskielto.

Turvapaikkaa haetaan etelänaapurista

Vuoden 2018 jälkeen Nicaraguasta on paennut noin satatuhatta ihmistä. Heistä toimittajia on yli sata. Yksi paenneista on maan tärkeimmän oppositiolehden La Prensan päätoimittaja. Lehden toimitusjohtaja Juan Lorenzo Holmann pidätettiin elokuussa.

Useimmat suuntaavat etelänaapuri Costa Ricaan. Sieltä käsin toimittajat pystyvät tuottamaan verkkoon uutisia kotimaasta, kun Nicaraguaan jääneet toimittajat lähettävät heille tietoa.

”Jos internetiä ei olisi, Nicaraguassa ei olisi yhtään vapaata mediaa”, Lehtonen täsmentää.

Rajan ylitys tai elämän aloitus uudessa maassa ei ole helppoa eikä halpaa. Tässä toimittajia tukevat erilaiset järjestöt, muun muassa Vikes, Toimittajat ilman rajoja sekä hollantilainen Free Press Unlimited. Nicaraguasta lähteminen ei kuitenkaan takaa turvallisuutta.

”Täällä vaarana on myös puhelin- ja muu vakoilu. Myöskin perheeni Nicaraguassa voi joutua hallituksen koston tai muun väkivallanteon kohteeksi minun takiani”, López lisää.

Kirjoittaja on journalismin opiskelija Turun ammattikorkeakoulussa.

Juttu on toteutettu osana Maailma.netin sekä Viestintä ja kehitys -säätiön hanketta, jossa koulutetaan media-alan opiskelijoita Turun ammattikorkeakoulussa sekä Metropolia-ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen teemoista, erityisesti sananvapaudesta ja demokratiasta. Hanketta rahoitetaan ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.