Yhtäällä vakaa ja vauras yhteiskunta, jossa kuitenkin joutuu kohtaamaan rasismia. Toisaalla yksi maailman köyhimmistä maista, jossa kuitenkin olisi omiensa joukossa – ja jossa voisi olla mahdollisuus lyödä rahoiksi.

Missä elää elämäänsä? Ja missä lasten olisi hyvä kasvaa? Tällaisten valintojen edessä oli Mustafe Hassan muutamia vuosia sitten. Hassan on syntynyt Somalimaassa, tullut lapsena pakolaisena Suomeen, elänyt täällä suurimman osan elämästään ja perustanut perheen.

Somalimaahan Hassania houkutti mahdollisuus rikastumisesta: hänen sukunsa mailta löytyy kultaa ja muita arvokkaita metalleja.

Koulu meni vaihtoon

Docpoint-festivaalilla (joka järjestetään toistamiseen vain verkkofestivaalina) saa ensi-iltansa Inka Achtén ohjaama dokumentti Kultainen maa, jossa seurataan Hassanin ja hänen perheensä asettumista Somalimaahan.

Muutto merkitsi melkoista kulttuurišokkia etenkin perheen lapsille. Ruoka syödään käsin yhteisiltä lautasilta, koulussa tankataan ulkoa Koraanin tekstejä ja opettaja lyö lapsia.

Paljon puhuva on myös kohtaus, jossa Hassanin vaimo Najah keskustelee siskonsa kanssa. Siskoa kauhistuttaa ajatus siitä, että perheen isäkin voi vaihtaa vaippoja.

Elokuva jättää paljon asioita auki. Perhe on kuitenkin asettunut pysyvästi Hargeisaan, kertoo Hassan zoom-haastattelussa. Kaivosbisnekset jatkuvat ”hiljaisella teholla”, Najah on perustanut suomalaistyylisen päiväkodin, ja lapset viihtyvät hyvin.

Elokuvassakin nähdään, että lapset siirretään tiukan kurin Koraanikoulusta yksityiseen kouluun.

”Se on pieni, ihana koulu. Sen ovat perustaneet somalitaustaisen brittiperheen vanhemmat, jotka ovat molemmat opettajia”, Hassan kehuu.

Liikennevalot kertovat maiden eroista

Somalimaa ei suinkaan ole planeetan vaarallisin paikka, mutta lasten turvallisuus on mietityttänyt Hassania.

”Ei täällä tarvitse mitään pommien räjähtämisiä pelätä, mutta arjen turvallisuus on alkutekijöissään. Liikenneonnettomuuksia sattuu paljon, kun kaikilla on kiire ja tiet ovat huonossa kunnossa. Alkuvaiheessa kuskasin lapset itse kouluun, mutta nyt he kulkevat koulubussilla.”

Elokuvassa on kohtaus, jossa perhe tulee kaksi vuotta muuttonsa jälkeen käymään Suomessa. Lapset ovat onnellisia jopa nähdessään suomalaisia bussipysäkkejä ja liikennevaloja. Ne edustavat heille taakse jäänyttä turvallista arkea – Suomessa kun autoilijat jopa pysähtyvät punaisiin valoihin.

Elokuva keskittyy perheen kokemuksiin, mutta tarjoaa raapaisun somalikulttuurista, jossa perinteisillä klaaneilla on yhä iso vaikutusvalta. Hassanin kaivostoimintakin pääsi kunnolla käyntiin vasta kun hän ehdotti yhteistyötä toisen klaanin edustajille – vastoin oman klaaninsa jäsenten varoituksia.

”Vaikka minulla olisi valtion luvat kunnossa, en voi mennä toisen klaanin alueelle kaivamaan ilman klaanin lupaa. Ymmärsin kuitenkin, ettei minun tarvitse olla sidottu vain omaan klaaniini. Voin tehdä yhteistyötä muidenkin kanssa, sillä kaikki haluavat menestyä ja vaurastua. Klaanien keskinäinen jännite on hävinnyt”, Hassan kertoo

Somalimaa julistautui itsenäiseksi vuonna 1991. Se on ollut siitä lähtien käytännössä itsenäinen valtio, vaikka siltä puuttuukin kansainvälinen tunnustus.

On tavallaan ironista, että Somalimaa on paljon vakaampi ja demokraattisempi yhteiskunta kuin Somalia, jonka osana kansainvälinen yhteisö Somalimaata virallisesti pitää. Somalimaassa pidettiin vuonna 2021 parlamenttivaalit, jotka saivat kansainvälisiltä tarkkailijoilta kiitosta demokraattisuudestaan.

Kultainen maa Docpoint-festivaalin verkkonäytöksenä 31.1.–6.2.. Ensi-ilta elokuvateattereissa 11.2.