Venäjän hyökkäys Ukrainaan on lyhyessä ajassa tuottanut jo tuhansia kuolleita ja haavoittuneita, ajanut miljoona ihmistä pakolaisiksi ja tehnyt pahaa tuhoa monissa Ukrainan kaupungeissa.

Sodalla voi lisäksi olla vakavia seurauksia myös ruokaturvalle monissa maissa, sillä sekä Venäjä että Ukraina ovat tärkeitä elintarvikkeiden viejämaita, kirjoittavat Ifpri-tutkimuslaitoksen Joseph Glauber ja David Laborde. Heidän mukaansa näiden kahden maan ulkomaille viemä ruoka vastaa 12:ta prosenttia kaikista maailmankaupassa liikkuvista kaloreista.

Monien tärkeiden ruokakasvien osalta Venäjä ja Ukraina kuuluvat viiden suurimman viejämaan joukkoon. Niiden yhteenlaskettu osuus vehnän viennistä on 34 prosenttia ja ohran viennistä 27 prosenttia. Auringonkukkaöljyn viennistä Ukrainan osuus on peräti 50 prosenttia ja Venäjän 23 prosenttia.

Mikäli sota jatkuu pitkään – joko rintamasotana tai sissisotana – voivat Ukrainan viljavat pellot jäädä viljelemättä ja sato korjaamatta. Ohran kevätkylvö alkaa Ukrainassa tyypillisesti maaliskuussa, maissinistutus huhtikuussa.

Tämä voi johtaa ruokapulaan tai vähintäänkin hintojen nousuun etenkin Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa, jotka tuovat yli puolet tarvitsemastaan viljasta Ukrainasta ja Venäjältä.

Elintarvikkeiden kuljetus niin Ukrainan sisällä kuin ulos Mustanmeren satamista on vaikeaa, kun maa on sotatilassa. Tärkeä satamakaupunki Odessa on ainakin toistaiseksi Ukrainan hallussa, mutta Venäjä on pommittanut sitä mereltä käsin.

Asiaa hankaloittaa se, että sotaan syyllinen Venäjä ja sen liittolainen Valko-Venäjä puolestaan ovat merkittäviä lannoitteiden tuottajia. EU-maat samoin kuin Ukraina ovat tuoneet näistä kahdesta maasta noin kolmanneksen typpilannoitteistaan ja vielä suuremman osan kaliumlannoitteistaan.

Mikäli Venäjä vastaa länsimaiden talouspakotteisiin kieltämällä lannoiteviennin, ruoantuotanto voi joutua vaikeuksiin myös lännessä.

Glauberin ja Laborden mukaan ruoan ja lannoitteiden kaupankäynnin tulisi antaa jatkua sodasta huolimatta, ja Venäjään kohdistuvien pakotteiden ei tulisi vaikuttaa niihin osapuoliin, jotka ovat riippuvaisia tuonnista Venäjältä.

Kirjoittajat  nostavat esiin myös ongelman, joka voi liittyä länsimaiden pyrkimyksiin irtautua energiariippuvuudesta Venäjästä. Mikäli Venäjältä tuotavaa öljyä ja maakaasua pyritään korvaamaan lisäämällä biopolttoaineiden tuotantoa, niiden tuotanto kilpailee viljelysmaista ruoantuotannon kanssa. Tämä nostaa osaltaan jo ennestään korkeita ruoan hintoja.