Unkarissa kirkot tarjoavat majoitusta pakolaisille

Pääkaupungissa Budapestissa monet ihmiset auttavat saapuvia pakolaisia, esimerkiksi järjestämällä heille ilmaisen majoituksen tai liput jatkomatkaa varten. Pakolaiset tarvitsevat myös ruokaa, vaippoja lapsille, vaatteita ja välttämättömiä lääkintätarvikkeita. Toiset valmistelevat avustuspaketteja rajalla jaettavaksi tai edelleen kuljetettavaksi Ukrainaan.

Sosiaalityöntekijä Júlia Andrási työskentelee Budapestissä Józsefvárosin luterilaisessa seurakunnassa. Se on yhteiskunnallisesti aktiivinen seurakunta, joka palvelee joitain kaupungin köyhimmistä alueista ja on tunnettu siitä, että sen ovet ovat avoimet kaikille.

Andrási kertoo, että yli sata ihmistä on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi auttamaan Ukrainasta saapuvia pakolaisia. ”Minun pitäisi nyt olla tekemässä normaalia työtäni, mutta Ukrainan kriisi on muuttanut kaiken.”

”Monilla tänne saapuvilla ihmisillä ei ole majoitusta, joten meidän on löydettävä se heille. Monet ovat etnisiä unkarilaisia, jotka asuvat Ukrainassa, mutta jotkut ovat romaneja. He kohtaavat erityistä syrjintää, kun etsivät yöpymispaikkaa”, Andrási sanoo.

”Monet luterilaisen kirkon ihmiset ovat tarjonneet majoitusta Unkariin tuleville. Vaadittiin paljon koordinaatiota, jotta sadat tarjotut sängyt ja yöpymispaikkaa tarvitsevat ihmiset saatiin kohtaamaan.”

Apua tarvitaan vielä pitkään

”Palvelemme normaalisti noin 200–300 pakolaista vuosittain tarjoamalla neuvontaa, ruokalippuja, majoitusta ja lääketieteellistä tukea”, kertoo Attila Mészáros, joka toimii kirkon pakolaistoiminnan koordinaattorina. ”Kapasiteettiamme on nyt lisättävä.”

”On hienoa nähdä yhteisön valtava hyvä tahto kirkossa, ruohonjuuritason kansalaisjärjestöissä ja yksilöiden keskuudessa”, hän sanoo.

Kirkon keskustoimisto koordinoi nyt tukea, taloudellista ja muuta apua pakolaisille. Mészáros iloitsee niistä luovista tavoista, joilla yhteisöt ja paikalliset seurakunnat toimivat, tunnistavat pakolaisten yksilölliset tarpeet ja etsivät ratkaisuja.

”Nyt meidän on pohdittava, kuinka voimme pidentää tätä auttamishalua useiden kuukausien tai jopa vuosien ajan. Paljon on epävarmaa. Emme tiedä, kuinka monta pakolaista tulee, emmekä myöskään tiedä, kuinka moni jää Unkariin tai lähtee muualle. Mutta tiedämme, että vaikka sota päättyisi, avuntarve ei lopu heti”, Mészáros toteaa ja mainitsee oman kokemuksensa Balkanin sotien pakolaisena.

Teksti ja kuvat Albin Hillert / Luterilainen maailmanliitto