Helmikuussa 2022 ghanalainen talk show -juontaja Kwabena Bobbie Ansah oli juuri lopettanut ohjelmansa ja lähti ulos jaloittelemaan. Ansah työskentelee suositulla ghanalaisella Accra FM -radiokanavalla.

Yhtäkkiä joukko siviilivaatteisiin pukeutuneita aseistautuneita miehiä hyppäsi seitsemän lava-auton kyydistä ja pidätti Ansahin ”Rambo-tyyliin”.

Ansahia syytettiin valeuutisten julkaisusta ja ”loukkaavasta käytöksestä”. Syytökset perustuvat lakiin, jota Ghanan presidentti Nana Akufo-Addo ennen valtaan nousuaan kritisoi lehdistönvapauden vastaiseksi.

Ansah ei ole ainoa vaikeuksiin joutunut ghanalaistoimittaja. Vuonna 2018 JoyNews-televisiokanavan palkittu toimittaja Latif Iddrisu pahoinpideltiin vakavasti, kun hän oli valmistautumassa suoraan lähetykseen poliisin päämajassa Accrassa. Iddrisu sai kallonmurtuman ja aivovamman, joita jouduttiin hoitamaan Yhdysvalloissa.

Poliisin mukaan hyökkääjiä ei voitu tunnistaa, ja niinpä ketään ei vedetty syytteeseen. Iddrisun mukaan pahoinpitelyn taustalla oli kuitenkin se, että hän on työssään astunut vaikutusvaltaisen kaivosteollisuuden varpaille.

Poliitikot uhkailevat journalisteja avoimesti

”Puolentoista viime vuoden aikana Ghanassa on tapahtunut 65 hyökkäystä toimittajia vastaan”, sanoo Länsi-Afrikan mediasäätiön toiminnanjohtaja Sulemana Braimah. Säätiö kampanjoi median vapauden puolesta 16:ssa Länsi-Afrikan maassa.

Ghana ei ole sotilasjuntan eikä pikkudiktaattorin johtama maa. Päin vastoin: 30 miljoonan asukkaan Ghanaa pidetään Länsi-Afrikassa alueellisena johtajana demokratian ja vakauden suhteen.

Ghanassa on jo 30 vuoden ajan pidetty useat vapaat vaalit ja nähty hallitusvallan rauhanomaisia vaihdoksia. Maan perustuslaki takaa kaikille sananvapauden ja lehdistönvapauden.

Tästä huolimatta toimittajien turvallisuus on heikentynyt pahasti viime vuosina. Poliittiset johtajat esittävät tappouhkauksia tutkiville toimittajille. Miltei yksikään tapaus, jossa poliisit ovat hyökänneet toimittajia vastaan, ei ole johtanut rikostutkintaan.

Uhkaukset eivät aina jää pelkkien puheiden asteelle. Tammikuussa 2019 tutkiva journalisti Ahmed Hussein-Suale ammuttiin kuoliaaksi Accrassa.

Murhaa edelsi yllytys. Valtapuolue NPP:n kansanedustaja Kennedy Agyapong esitteli Hussein-Sualen valokuvaa omistamallaan televisiokanavalla ja kehotti katsojia hyökkäämään tätä vastaan. Agyapong sanoi ottavansa vastuun seurauksista. Ketään ei ole silti pidätetty murhasta.

Hussein-Suale oli työssään paljastanut Ghanan jalkapalloliitossa harjoitettua korruptiota. Uutisointi johti liiton puheenjohtajan Kwesi Nyantekyin erottamiseen.

Ei olekaan ihme, että Ghanan sijoitus Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) lehdistönvapausindeksissä on romahtanut. Viime vuonna Ghana oli sijalla 30, tänä vuonna sijalla 60. Ghana saa erityisen heikot pisteet toimittajien turvallisuutta koskevassa indikaattorissa.

RSF:n arviossa todetaan, että suojellakseen työpaikkojaan ja omaa turvallisuuttaan ghanalaistoimittajat ovat joutuneet yhä useammin taipumaan itsesensuuriin, sillä maan hallitus ei siedä arvostelua.

Ghanan demokratia on hauras

Ghanan politiikkaan perehtyneiden asiantuntijoiden mukaan ilmaisunvapauden heikentymisessä ja toimittajiin kohdistuvissa hyökkäyksissä on viime kädessä kyse demokraattisten instituutioiden hauraudesta.

Ghanassa vaikuttavat modernin demokratian rinnalla yhä monet ikivanhat rakenteet. Maan hallinnossa on esimerkiksi annettu keskeinen sija siirtomaa-aikaa edeltävälle heimopäällikköjärjestelmälle, vaikka päälliköitä ei ole valittu vaaleilla eivätkä he siten ole vastuussa kenellekään.

Ghana itsenäistyi Britannian alaisuudesta vuonna 1957. Itsenäisyyden saatuaan Ghana oli vuosia sotilaiden hallitsema, mutta vuonna 1992 se alkoi ottaa haparoivia askelia kohti monipuoluedemokratiaa. Maahan ei ole kuitenkaan ehtinyt kehittyä kestävää demokratian kulttuuria tai sitä tukevia, kunnolla toimivia demokraattisia instituutioita.

TWN-Africa -järjestön koordinaattori, itsekin aiemmin toimittajana työskennellyt Yao Graham luonnehtii Ghanan tilannetta sanomalla, että journalistit joutuvat toimimaan ”poliittisen suvaitsemattomuuden ilmapiirissä”.

”Ghanan demokratiaa ylistetään, mutta sitä riivaavat lukuisat laittomuudet”, Graham sanoo.

”Ylistämisen arvoinen seikka on siinä, että meillä on vaaleissa mahdollisuus vaihtaa hallitusta. Vallanpitäjien tavassa käyttää valtaa on kuitenkin varsin paljon suvaitsemattomuutta.”

Poliisin toimintatapoihin kiteytyy paljon Ghanan ongelmista. Poliisi on pitkään polkenut kansalaisten oikeutta ilmaista mielipiteensä. Poliisi tulkitsee useimmat mielenosoitukset hallituksen vastaisiksi ja vastaa niihin joko väkivallalla tai kieltää mielenosoituksen järjestämisen.

Presidentti vaikenee

Presidentti Nana Akufo-Addo, joka on taustaltaan lakimies, on vaiennut tyystin toimittajiin kohdistuneista hyökkäyksistä. Myöskään Ghanan kansallinen mediakomissio, jonka on tarkoitus edistää journalistien riippumattomuutta, ei ole sanonut sanaakaan. Komission puheenjohtaja on presidentin nimittämä, ja sen vuoksi hänen suunsa on käytännössä tukittu.

Vuosia ennen kuin Akufo-Addo nousi presidentiksi, hän kritisoi edeltäjäänsä voimakkaasti lehdistönvapauden rajoittamisesta. Vuonna 2011 hän moitti valeuutisia ja loukkaavaa käytöstä koskevia lakeja vaikeaselkoisiksi ja piti niiden soveltamista uhkana median vapaudelle.

Nyt samojen lakien perusteella pidätetään ja syytetään journalisteja, jotka kritisoivat presidentin vaimoa tai perheenjäseniä.

Länsi-Afrikan mediasäätiön Sulemana Braimah muistutti helmikuussa 2022 julkaisemassaan avoimessa kirjeessä, että nykyisen hallituksen kaudella näiden lakien perusteella on tehty enemmän pidätyksiä ja nostettu enemmän syytteitä kuin minkään muun hallituksen aikana sen jälkeen, kun Ghanan nykyinen perustuslaki hyväksyttiin 30 vuotta sitten.

Kansalaisten ilmaisunvapaus on demokraattisen järjestelmän perusta, mutta Ghanassa tätä vapautta käyttävät journalistit ovat uhattuina. Pelon ilmapiiri luo vaikenemisen kulttuurin, josta Ghanassa on kylliksi kokemusta takavuosien sotilashallitusten ajalta. Siihen ei kannata palata.