Uutiset Sananvapaus ja demokratia -juttusarja
”Mediatuki on demokratiatukea” – Suomessa median omistajuus on keskittyneempää kuin koskaan
Valtion päätökset ovat johtaneet median omistajuuden keskittymiseen. Journalistiliiton puheenjohtajan mielestä päättäjien tulisi ymmärtää median tukemisen olevan tukea demokratialle.
Kuva: Juha Mäkinen.
Suomi putosi viidennelle sijalle Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) tämänvuotisessa lehdistönvapausvertailussa. Kolmen sijan pudotukseen vaikuttivat Helsingin Sanomien toimittajien saamat maanpetosrikossyytteet ja median omistuksen keskittyminen.
Omistuksen keskittyminen nousee suurimmaksi uhkakuvaksi myös median monimuotoisuutta tarkastelevan Media Pluralism Monitor -hankkeen vuoden 2021 Suomen maaraportissa. Raportissa todetaan, että kaikkien mediakentän sektoreiden omistus on keskittynyt korkealla tai kohtalaisella tasolla.
Muissa Pohjoismaissa mediaa tuetaan avokätisemmin
Suomen journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho näkee mediaomistuksen liittyvän läheisesti median taloudelliseen ahdinkoon, joka puolestaan johtuu median murroksesta ja Suomen valtion toimista.
”Erittäin iso merkitys on valtion toimilla ja sillä, miten valtio on kohdellut media-alaa, etenkin kun vertaa muihin Pohjoismaihin”, Aho sanoo.
Ahon mukaan vertailu muihin Pohjoismaihin on valaisevaa, sillä Suomen tavoin muissakin Pohjoismaissa lehdet tilataan kotiin, niitä luetaan eniten maailmassa ja lukijaprofiilit ovat hyvin samanlaisia.
”Suomessa valtio tukee mediaa hyvin vähän. Meillä on osin alennetut arvonlisäverot, kun muissa Pohjoismaissa mediat on pääosin vapautettu kokonaan arvonlisäveroista.”
Ahon mukaan toinen suuri ongelma on valtion omistaman Postin alati nousevat jakeluhinnat, joihin on tehty viime vuosina jopa kymmenien prosenttien korotuksia. Suomessa katsotaan, että posti on liikelaitos, jonka toiminnan tulee olla kannattavaa. Muissa pohjoismaissa jakelua tuetaan, jotta se ei olisi kohtuuttoman kallista.
”Tänä päivänä lehden vieminen lukijalle maksaa enemmän kuin sen tekeminen”, Aho toteaa.
Pohjoismaisessa vertailussa myös Suomen valtiollinen mediatuki kalpenee muiden maiden rinnalla. Esimerkiksi Tanskassa valtio tukee journalismia ja mediaa vuosittain 200–300 miljoonalla eurolla. Suomessa pysyvää mediatukijärjestelmää ei ole.
Ahon mielestä suurin vastuu median omistajuuden keskittymisestä on päättäjillä. Hänen mukaansa Suomessa journalismi nähdään vain liiketoimintana eikä oteta huomioon journalismin merkitystä demokraattiselle yhteiskunnalle.
”Pitäisi havainnoida se, että journalismin tukeminen on demokratian tukemista. Suomessa aina törmää ajatukseen, että journalismin pitää kannatella itseään itsenäisesti.”
Uhkaako omistajuuden keskittyminen lehdistönvapautta?
Tampereen yliopiston journalistiikan yliopistonlehtori Marko Ala-Fossin mukaan omistajuuden keskittyminen on jo pitkään ollut trendi, jossa isot konsernit kasvavat ja niin sanottujen itsenäisten toimijoiden määrä vähenee. Esimerkiksi sanoma- ja kaupunkilehtijulkaisijoiden toimialajärjestön, Uutismedian liiton, jäsenlehdistä noin kolmasosa on Keskisuomalainen Oyj -konsernin omistamia.
Ala-Fossin mukaan omistajuuden keskittymisellä voi olla haitallisia vaikutuksia median moniarvoisuudelle ja moniäänisyydelle.
”Saman omistajan lehdet eivät välttämättä noudata kovin erilaisia toimituspolitiikkoja etenkään silloin, kun täsmälleen samoja juttuja julkaistaan useissa eri lehdissä. Niillä ei välttämättä ole kovin monia ääniä ja oletus on se, että saman omistajan lehdillä on ikään kuin yksi ääni. Sen takia olisi hyvä, että omistajia olisi enemmänkin kuin kourallinen”, Ala-Fossi sanoo.
Ala-Fossi toteaa myös, ettei monimuotoisuuden kadosta ole tehty kattavaa tutkimusta, mutta nostaa konkreettiseksi esimerkiksi kakkoslehdet tappaneet päätökset 1990-luvulla.
1990-luvun lama koetteli kovaa kaikkia lehtiä. Alueidensa johtavien ”ykköslehtien” kannalta tärkeimmästä tuesta eli epäsuorasta verotuesta ei kuitenkaan tingitty. Sen sijaan pienemmille ”kakkoslehdille” kohdistetut suorat tuet lakkautettiin, minkä lisäksi postille myönnettyä jakelutukea ajettiin alas. Ykköslehdet keräsivät suurimman osan sekä lehtitilauksista että ilmoitusmyynnistä ja niiden kautta kertyneestä verotuesta. Seurauksena kakkoslehdet hiljalleen kuolivat pois tai myytiin uusille omistajille.
”Tietynlaista moniarvoisuuden vähentymistä on sekin, että maakuntien ykköslehdet ovat luopuneet poliittisista sidoksistaan. Ne ovat riippumattomia ja sitoutumattomia, mutta kyllä niillä kuitenkin tiettyjä ambitioita ja näkemyksiä on. Esimerkiksi Helsingin Sanomat ei ole minkään puolueen äänenkannattaja, mutta se on kannattanut EU-jäsenyyttä ja Nato-jäsenyyttä.”
Omistajuuden selvittäminen vaikeaa
Tieto medioiden omistusrakenteesta on olennaista median monimuotoisuuden tarkastelun kannalta. Mikäli omistajat eivät ole tiedossa, ei voida myöskään tunnistaa mahdollisia eturistiriitoja tai kohtuutonta omistajuuden keskittymistä.
Toukokuussa julkaistussa taloudellisten tietojen avoimuutta mittaavassa indeksissä (Financial Secrecy Index) Suomi sai kritiikkiä yritysten omistustietojen avoimuudessa.
Huutia sai etenkin edunsaajarekisteri, joka ei ole kaikille avoin. Rekisteriin merkitään tiedot vain yritysten suurimmista omistajista. Suomessa avoimuutta heikentää myös se, että yritysten tilinpäätösten tilaaminen kaupparekisteristä on maksullista, eivätkä verotusta koskevat oikeuden päätökset ole kokonaan julkisia tai maksuttomasti saatavilla.
Suomen suurimmat mediayhtiöt ovat aika hyvin jäljitettävissä ja ne kertovat nettisivuillaan esimerkiksi suurimmat osakkeenomistajat, mutta on myös yhtiöitä, joissa omistus on ulkomaisten sijoitusyhtiöiden käsissä.
Vuonna 2021 voimaan tullut muutos sähköisen viestinnän palvelulakiin velvoittaa audiovisuaalisen median tuottajia paljastamaan omistusrakenteensa. Laki ei kuitenkaan velvoita mediayhtiöitä julkaisemaan yksityishenkilöiden nimiä. Avoimuuden kannalta oleellista olisi julkinen tieto yksityishenkilöstä, joka on lopulta edunsaaja tai äänioikeudenhaltija mediakonserneissa.
Vaikka vireillä on verotustietojen avoimuuteen vaikuttavia hankkeita, mikään lainsäädäntö ei estä omistajuuden keskittymisen kasvamista. Kilpailuvirasto voi puuttua yrityskauppoihin, jos on syytä olettaa, että omistus keskittyy tasolle, joka ei ole kuluttajien tai yhteiskunnan edun mukaista.
Marko Ala-Fossin mukaan Suomen sananvapauden tai demokratian tila ei ole tähän mennessä päässyt hirveän huonolle tolalle, mutta tilannetta on syytä seurata.
”Olisi hyvä käydä keskustelua siitä, miten paljon yksittäisen tahon on sallittua omistaa ja olisiko syytä miettiä jokin järjestelmä estämään sen, että omistuksen keskittyminen karkaisi käsistä”, Ala-Fossi toteaa.
Kirjoittaja on valmistunut medianomiksi Metropolia-ammattikorkeakoulusta keväällä 2022.
Juttu on toteutettu osana Maailma.netin sekä Viestintä ja kehitys -säätiön hanketta, jossa koulutetaan media-alan opiskelijoita Turun ammattikorkeakoulussa sekä Metropolia-ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen teemoista, erityisesti sananvapaudesta ja demokratiasta. Hanketta rahoitetaan ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia