(IPS) -- Intiassa monsuunisateiden muuttuminen ennustamattomiksi vaikeuttaa maanviljelijöiden työtä. Pienessä intialaiskylässä ihmiset kuitenkin uskovat mahdollisuuksiinsa sopeutua.

Kymmenkunta vuotta sitten Sheemanto Chatria, 39, ahdisti. Rankkasade huuhtoi mukaansa maata viljelevän Chatrin vuoden sadon Koillis-Intiassa, Meghalayan osavaltion syrjäseudulla.

Tuolloin, vuonna 2013, Chatri viljeli puolen hehtaarin maatilkullaan inkivääriä ja toivoi saavansa siitä hyvän hinnan, mutta toisin kävi. Syyskuussa odottamattomat sateet tuhosivat Chatrin sadon ja vaurioittivat hänen kotikyläänsä.

”Emme osanneet odottaa sellaista tuhoa. Rukoilimme jumalalta hyvää satoa, mutta sateet tuhosivat kaiken, niin toivomme kuin elinkeinommekin”, Chatri kertoo.

Marwiniksi esittäytyvä viljelijä jakoi Chatrin ahdingon. Hän kertoo, että kasvatti perunoita ja suunnitteli niiden myymistä maksaakseen pankista ottamansa lainan. Marwinin mukaan sääilmiö vaikutti erityisen pahasti viljelijöihin.

”Toisinaan on kuivaa, toisinaan sataa rankasti. Pohjimmiltaan sitä ei voi ennustaa. Rankkasateet olivat paha iskuperheillemme ja toimeentulollemme”, Marwin sanoo.

Marwin kertoo koko kylän kärsineen viljelmien tuhosta, ja ihmiset olivat pulassa monin tavoin.

”Meillä ei ollut aavistustakaan, miksi näin tapahtui. Me jopa suoritimme puja-rituaalin ja uhrasimme jumalillemme, mutta mikään ei auttanut.”

Kyläläiset päättivät ryhtyä metsänistutukseen

Maanviljelijä Arup Chaterin mukaan paikalliset kansalaisjärjestöt ja tutkijat tulivat kylään marraskuussa 2014 katoa arvioimaan. Ryhmä tutki myös sään vaihtelua alueella ja kertoi uskovansa, että syypää tilanteeseen oli metsäkato.

Vierailun jälkeen kyläläiset kokoontuivat keskustelemaan ja päättämään tarvittavista toimista.

”Emme ymmärtäneet, mitä seuraa siitä, että sallimme kaataa lähimetsämme. Nyt ymmärrämme, että luonto toimii kokonaisuutena. Se vaikutti elämäämme mullistavasti”, Chater kertoo.

Kyläpäällikkö Mattheus Maring laati yleisen kuulutuksen, jossa hän pyysi kyläläisiä toimittamaan puuntaimia yhteisömetsän istutushankkeeseen.

”Kyläläisille laadittiin työnjakolista. Perheillä on joka päivä velvollisuuksia, metsänhoitoa, luonnonlannoitteen käsittelyä, taimien kastelua tai vasta istutettujen puiden hoitoa. Työryhmiä muodostettiin kolme ja jokaiselle niistä annettiin omat tehtävänsä, miehille, naisille ja nuorille”, hän selittää.

Maring kertoo myös, että tähän mennessä puita on kasvamassa nelisen tuhatta.

”Metsä on ainoa toivomme säästyä ilmastonmuutoksen vaikutuksilta. Se on jo nyt kasvanut, linnut laulavat ja lehdet havisevat kaikkialla. Vähitellen sääolot ja vesipula ovat alkaneet helpottaa.”

Maring kertoo uskovansa, että metsän istuttaminen on muuttanut luonnon ystävälliseksi.

”Pariin vuoteen viljelijät eivät ole valittaneet kadoista. Sateet ovat tulleet ajallaan, ja vesihuolto toimii. Kylämme talous on alkanut kohentua.”

Maring kertoo, että vesihuoltoa ovat parantaneet muun muassa 2 000 magnoliansukuista Michalia champaca -puuta.

Kaikki kyläläiset ovat osallistuneet metsän ja vesihuollon parantamiseen. Metsäpalojen ehkäisemiseksi he myös pitävät metsän puhtaana aluskasvillisuudesta. Tavoitteena on säilyttää vesivaroja myös tuleville sukupolville ja kasvattaa alueella perinnekasviksia tai villivihanneksia.

Luonto hellii, kun sitä hellitään

Ilmastonmuutoksen vuoksi pohjavesivarat, joet ja muut vesivarannot ovat uhattuina. Intiassa 65 prosenttia maataloudesta käyttää vain sadevettä ja on siksi vesimäärän armoilla. Pohjavesivarantojen katoamisen vuoksi monissa Intian osavaltioissa kärsitään vedenjakelun katkoista.

Tutkimukset osoittavat, että ilmastonmuutoksen tuottama globaali lämpeneminen voimistaa monsuunisateiden epäsäännöllisyyttä ja tuottaa välillä lyhyitä rankkasateita ja välillä pitkiä kuivia kausia.

Intian hallituksen mukaan monsuunisateet ovat 1900-luvun puolivälin jälkeen vähentyneet, mutta muuttuneet rankemmiksi. Muutokset vaikuttavat satoihin miljooniin intialaisiin ruuantuottajiin ja kuluttajiin ja herättävät kysymyksiä ruokaturvasta.

Koillisen syrjäkylän asukkaat ovat kuitenkin optimistisia ja uskovat kovan työnsä tuottavan tulosta – jos ei vielä tänään, niin huomenna varmaan.

”Emme salli enää puunkaatoa entiseen tapaan.Aiomme olla valppaita ja ymmärrämme, että tie luontoon on kaksisuuntainen. Meidän on hoidettava sitä hellästi, jotta voimme odottaa siltä huolenpitoa. Tämä yhteisömetsä pelastaa meidät varmasti ja tekee meidän ja lastemme elämästä paremman useammalla kuin yhdellä tavalla”, kyläpäällikkö Maring vakuuttaa.