Saurya Bhangtar Bensin kylä sijaitsee vaikeakulkuisen vuoriston ylätasanteilla itäisessä Nepalissa. Kylän liittäminen valtakunnalliseen sähköverkkoon on haastavaa eikä se ole ollut näköpiirissä lähivuosina.

“Vuonna 2015 kylä sai muutamia talouskohtaisia aurinkopaneeleita maanjäristyksen käynnistämien avustusohjelmien kautta, mutta ne riittivät vain kahden lampun valoon pariksi tunniksi ja puhelimen lataamiseen”, kertoo ohjelmatyöntekijä Sanu Babu nepalilaisesta Center of Rural Technology (CRT) -järjestöstä.

Kylä kaipasi tehokkaampaa ja luotettavampaa sähköjärjestelmää. Haastavan maaston vuoksi energiantuotannon omavaraisuuden vahvistaminen vaikutti järkevimmältä vaihtoehdolta. Vuonna 2019 kylä kääntyi Center of Rural Technologyn puoleen. 

CRT on rakentanut jo parikymmentä vuotta uusiutuvaan energiaan pohjautuvia kyläkohtaisia energiaratkaisuja ympäri Nepalia. Suomesta hanketta tuki Siemenpuu-säätiö yhdessä kansainvälisen EKOenergy-ympäristömerkin ilmastorahaston kanssa. CRT ja Siemenpuu-säätiö ovat työskennelleet yhteensä kolmessa projektissa, ja aiemmissa hankkeissa syrjäkyliä sähköistettiin pienvesivoimalla.

Alkukartoituksen jälkeen kylään päätettiin asentaa aurinkoenergiajärjestelmä, sillä esimerkiksi joet sijaitsivat liian kaukana, jotta pienvesivoimaa olisi voinut hyödyntää. Aurinkopaneelit, akkuvarasto ja siirtolinjat asennettiin yhdessä kyläläisten kanssa ja kuusi kyläläistä koulutettiin huoltamaan järjestelmää. Hanke päättyi viime vuoden lopulla.

“Myös paikalliset viranomaiset tukivat hanketta. He tarjoavat edelleen taloudellista tukea, mikäli paneelit ja akut rikkoutuvat tai kuluvat”, kertoo Babu.

Kyläläisten arkielämää sähkö on helpottanut monella tavalla. Sähkö on mahdollistanut viljojen jauhamisen kotikylässä omalla myllyllä, kun aiemmin ne jouduttiin kantamaan naapurikylän vesimyllylle.

“Viljan jauhamiseen saattoi kulua useampi päivä, sillä välimatkat ovat pitkiä, matkaa tehtiin jalan ja painavat viljasäkit kannettiin hartiavoimin. Nyt kun kylällä on oma aurinkoenergialla toimiva mylly, on aikaa vapautunut muuhunkin”, kertoo viestintä- ja ohjelmakoordinaattori Timo Kuronen Siemenpuu-säätiöstä.

Kylien sähköistäminen on luonut samalla uusia tulonhankintakeinoja, kun sähköä on voitu tuottaa esimerkiksi puutyöpajojen tai ompelimoiden pyörittämiseen. Saurya Bhangtar Bensin kylään perustettiin kanala, jossa hyödynnetään aurinkosähköä. Kyläläisten koulutuksesta huolehti CRT.

“Sähkön avulla kanoille voidaan tarjota suotuisammat olosuhteet ympäri vuoden. Talvet ovat korkealla vuoristossa niin kylmiä, että välillä sataa jopa lunta. Erityisesti kananpojat tarvitsevat lämpöä selviytyäkseen”, Babu selventää.

Sähkö parantaa ruokaturvaa monsuunisateiden aikaan

Sähkön mahdollistamat uudet tulonhankintakeinot parantavat olennaisesti ruokaturvaa, mikä puolestaan vahvistaa ilmastoresilienssiä eli kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin.

Nepalissa ilmastonmuutos aiheuttaa äärimmäisiä sääilmiöitä, kuten rankkasateita, tulvia, myrskyjä ja kuivuutta. Ilmaston lämpeneminen muuttaa myös sadekausien syklejä arvaamattomiksi ja lisää tuholaisten määrää viljelysmailla. Arvaamattomat sääilmiöt ovat heikentäneet satoja, ja pahimmillaan rankkasateiden aiheuttamat maanvyörymät ovat vieneet sadot kokonaan.

Ylhäällä vuoristossa sijaitseva Saurya Bhangtar Bensin kylä on sadekausina tulvilta suojassa mutta lähes kokonaan eristyksissä. Monsuunisateiden aikaan vuoristoon auratut tiet muuttuvat mutavelliksi tai saattavat rankkasateiden aiheuttamien maanvyörymien seurauksena romahtaa kokonaan.

Tällöin on olennaista, että kyläläisillä on mahdollisuus jauhaa viljaa omassa kylässä, kun rankkasateet tekevät kulkemisen vuoristossa hankalaksi tai jopa vaaralliseksi.

“Vaikka sadekausina aurinkoenergiaa on vähemmän, pystyvät akut varastoimaan energiaa niin, että esimerkiksi myllyn pyörittäminen onnistuu silloinkin. Se, että ruoan prosessointi voidaan viedä loppuun asti omassa kylässä, on parantanut kyläläisten ruokaturvaa myös monsuunin aikana”, kertoo Babu. 

Sähköomavaraisuus vähentää metsäkatoa ja painetta padota jokia

Syrjäkylien sähköistäminen vähentää osaltaan myös metsäkatoa, sillä vailla sähköä elävät yhteisöt keräävät polttopuuta ruoanlaittoon ja talvella kotien lämmittämiseen. Metsäkato lisää maanvyörymien riskiä, sillä puut toimivat ikään kuin maanvyörymien jarruna.

“Saurya Bhangtar Bensin kylässä ruokaa tehdään kuitenkin edelleen puulämmityksellä, sillä aurinkopaneelien sähkö ei riitä lämmittämään sähköliesiä. Koska puuta ei kuitenkaan enää tarvita esimerkiksi valaistukseen tai veden keittämiseen, hillitsee tämä osaltaan metsäkatoa”, Kuronen kertoo. 

Lisäksi pienten yhteisöpohjaisten verkkojen rakentaminen on ylhäällä vuoristossa sijaitseviin syrjäkyliin paitsi halvempaa, myös ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin valtakunnallisen verkon ulottaminen niihin.

“Nepaliin on rakennettu isoja vesivoimapatoja kaupunkien ja sähkönviennin tarpeisiin. Ne voivat kuitenkin lisätä säiden ääritilanteissa tuhoisten tulvien mahdollisuutta alajuoksulla, kuten Pakistanissa kävi. Lisäksi suuret siirtolinjat vuoristossa aiheuttavat ympäristöhaittoja”, Kuronen sanoo.

Ylipäätään sähkön omavaraisuus ja tuotannon monipuolisuus lisäävät yhteisöjen resilienssiä niin ilmastonmuutoksen kuin muiden äkkinäisten ulkoisten shokkien edessä.

“Sama nähdään nyt Euroopassa. Riippuvuus yhdestä isosta energiantuottajasta on ongelmallista. Yhtäkkinen shokki, jonka vuoksi energian hinta nousee, voi nopeasti johtaa isompiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Siksi energiaomavaraisuuden vahvistaminen olisi tarpeen sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa”, Kuronen sanoo.