Kymmenet, jopa sadat avustusjärjestöt ovat keskeyttäneet tai supistaneet toimintaansa Afganistanissa sen jälkeen, kun maassa valtaa pitävä Taliban-hallinto jouluaattona ilmoitti, etteivät naiset enää saa tehdä töitä järjestöissä.

Kiellosta huolimatta naiset työskentelevät yhä ainakin osassa terveysalan järjestöistä. Esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja (Medecins sans frontiers, MSF) -järjestön klinikat ja sairaalat toimivat edelleen.

”Meillä on epävirallinen tieto, että sairaanhoito muodostaa poikkeuksen kiellosta, mutta sitä ei ole vielä vahvistettu. Tällä hetkellä pystymme jatkamaan toimintaamme”, kertoo järjestön Suomen yhdistyksen toiminnanjohtaja Linda Konate.

Myös Väestöliiton tukemat klinikat ovat pystyneet jatkamaan toimintaansa. 

”Naiset olivat ensin kolme päivää etätöissä, kun selvitettiin, onko töihin turvallista tulla ja voidaanko toimintaa jatkaa. Nyt kumppanijärjestöllämme on Talibanin kirjallinen lupa jatkaa toimintaa, sillä klinikoilla naiset hoitavat naisia ja palvelut on katsottu elämää pelastaviksi”, kertoo Väestöliiton kansainvälisten asioiden johtaja Elina Korhonen.

Väestöliitto tukee paikallista järjestöä, joka tarjoaa äitiys- ja lisääntymisterveyspalveluita, ehkäisyä, perhesuunnittelua ja raskauden seurantaa Kabulin ja Kandaharin alueilla. Noin 80 prosenttia klinikoiden työntekijöistä on naisia.

Lääkärit ilman rajoja -järjestöllä puolestaan on Afganistanissa yhteensä seitsemän projektia, muun muassa synnytyssairaala ja traumasairaala, ja se hoitaa myös lasten aliravitsemusta. Järjestön yli 1 700 työntekijästä lähes 900 on naisia.

The Guardian -lehden mukaan keskimäärin kolmannes Afganistanissa toimivien järjestöjen henkilökunnasta on naisia. 

Naisia ei voi korvata

Terveysjärjestöjen toiminnan jatkuminen on poikkeus. YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin vuodenvaihteessa 151 järjestölle tekemän kyselyn mukaan yli kolmannes Afganistanissa toimivista järjestöistä on pysäyttänyt toimintonsa ja vain 15 prosenttia pystyy toimimaan täysin. 

Suurista avustustoimijoista esimerkiksi Pelastakaa Lapset, Care International, Norjan pakolaisneuvosto, International Rescue Council, World Vision, Islamic Relief ja Christian Aid ovat jäädyttäneet työnsä Afganistanissa Talibanin kiellon seurauksena.

Ajoitus ei voisi olla huonompi, sillä yli puolet afganistanilaisista, noin 28 miljoonaa, ihmistä tarvitsee 
humanitaarista apua. Taustalla on pitkään jatkunut konflikti, kuivuus, syvään juurtunut köyhyys ja talouskriisi, joka kärjistyi, kun länsimaat jäädyttivät maan varat elokuun 2021 vallankaappauksen jälkeen.

Avustusjärjestöt ovat jakaneet avustustarvikkeita ja paikanneet peruspalveluita, etenkin terveyspalveluita, jotka olisivat muuten käytännössä romahtaneet. Samalla ne ovat tarjonneet naisille elintärkeitä työpaikkoja. 

”Jos naiset eivät pääse töihin järjestöihin, köyhyys lisääntyy valtavasti. 20 vuoden sodan seurauksena Afganistanissa on ainakin 100 000 sellaista perhettä, joissa pääasiallinen elättäjä on nainen”, Korhonen huomauttaa.

Naisia ei voi myöskään noin vain korvata miespuolisilla avustustyöntekijöillä. Samaan perheeseen kuulumattomien miesten ja naisten kanssakäyminen katsotaan Afganistanissa monelta osin sopimattomaksi, ja Talibanin politiikka on tiukentanut sukupuolinormeja.

Korhosen mukaan järjestötyön kiellon seurauksena erityisen haavoittuvassa asemassa ovat naisjohtoiset kotitaloudet, joissa ei ole paikalla sukulaismiestä. Jos kielto pysyy voimassa, he eivät välttämättä voi ottaa vastaan apua miesavustustyöntekijöiltä ja voivat jäädä kokonaan ilman tukea.

Naispuolisia avustustyöntekijöitä tarvitaan erityisen kipeästi terveyssektorilla, sillä miehet eivät monissa tilanteissa voi hoitaa naisia. Etenkin naistentautien ja äitiysterveyden saralla naisten rooli on elintärkeä, ja siksi esimerkiksi MSF:n synnytyssairaaloissa yli 90 prosenttia työntekijöistä on naisia.

”Varsinkin naistentautien hoidossa ja synnytyksissä vaaditaan naislääkäriä. On mahdoton yhtälö, jos naiset eivät pääse töihin”, Konate sanoo.

Väestöliiton Elina Korhonen arvelee, että terveyspalveluiden tärkeys onkin syy siihen, miksi Taliban on ainakin toistaiseksi antanut naisvaltaisten klinikoiden toimia.

”Talibankin ymmärtää ainakin jossain määrin, että naisetkin tarvitsevat terveydenhuoltoa ja jos mieslääkäri ei voi heitä hoitaa, sen on pakko olla naislääkäri.”

Henkilöstöpula pahenee

Afganistanissa työskentelee sekä paikallisia että kansainvälisiä avustustyöntekijöitä. Yksi kansainvälisistä työntekijöistä on tanskalainen anestesialääkäri Ditte Strange, joka palasi vuodenvaihteessa Afganistanista työskenneltyään kuusi viikkoa MSF:n ylläpitämässä traumasairaalassa Kunduzissa.

Hänen mukaansa mieslääkäri voi periaatteessa kyllä hoitaa naista, mutta vaikeaa se on.

”Naisten lähtö olisi valtava ongelma, koska sitten naiset eivät voisi enää saada terveyspalveluita. Ei ole kyse siitä, etteikö miespuolinen henkilökunta haluaisi hoitaa naisia vaan siitä, ettei se ole kulttuurisesti mahdollista. Tämä on syvällisempi asia kuin täällä Skandinaviassa voi edes ymmärtää”, hän sanoo.

Strange hoiti etenkin liikenneonnettomuuksissa, ampumatapauksissa ja räjähdyksissä syntyneitä vammoja. Suurin osa potilaista oli miehiä, mutta myös naisia oli joukossa.

Strangen kollegat olivat sekä naisia että miehiä. Työskentely naisena ei hänen mukaansa aiheuttanut erityisiä haasteita. Selkein ero normaalityöhön oli hiusten ja vartalon peittäminen huivilla sekä riittävän fyysisen etäisyyden pitäminen naisten ja miesten välillä.

”En kokenut, että minua ei olisi kunnioitettu. Kaikki olivat hyvin kohteliaita ja yhteistyö sujui hyvin. Ulkomaalaisena minun ymmärrettiin muutenkin olevan eri kulttuurista, joten ongelmia ei ollut”, hän kertoo.

Tulevaisuudessa Strangen kaltaisia ulkomaalaisia työntekijöitä saatetaan tarvita yhä enemmän, sillä joulun alla Taliban kielsi myös naisten yliopisto-opinnot. 

”Päteviä sairaanhoidon ammattilaisia ja etenkin gynekologeja on jo nyt vaikea löytää. Jos naiset eivät tulevaisuudessa saa lääketieteellistä koulutusta, niin vaikutukset yhteiskuntaan ovat kyllä suuri huolenaihe”, Linda Konate sanoo. 

Neuvottelut käynnissä

Avustusjärjestöt sekä Talibanin kiellon ulkopuolella toistaiseksi oleva YK neuvottelevat liikkeen kanssa parhaillaan sen puolesta, että naiset saisivat palata järjestötyöhön. Toivoa tarjoaa ainakin se, että mediatietojen mukaan Talibanin sisällä kiellosta on erimielisyyttä.

”Näen toivoa, sillä Afganistanin tilanne on tällä hetkellä niin järkyttävä, humanitaarinen kriisi on niin iso ja kiellon vaikutukset tulevat olemaan niin mittavat, jos naiset eivät pysty käymään töissä. Se ei yksinkertaisesti toimi. Ei yhteiskunta voi toimia niin, että puolet ihmisistä jää työelämästä kokonaan”, Väestöliiton Elina Korhonen toteaa.

Järjestötyön kielto on kuitenkin vain yksi naisten elämää rajoittava asia. Taliban on kieltänyt tyttöjen koulutuksen ja naisten yliopisto-opiskelun, useimmat työmahdollisuudet, pitkät matkat ilman miespuolista holhoojaa ja jopa huvipuistoissa käynnin. 

”Talibanin surullinen ajatus on, että naiset eivät saisi näkyä ollenkaan ja heidät pitää sulkea kokonaan julkisen elämän ulkopuolelle. Se on mahdoton ajatus.”