Bangladeshin tekstiilitehtaiden työläiset eivät ole vielä valmiita vaate- ja tekstiilialan kestävyysmurrokseen. Siksi heidän asemansa on otettava huomioon, kun suunnitellaan siirtymistä kestävämpään vaateteollisuuteen, sanoo suomalaisjärjestö Finnwatch tänään ilmestyneessä raportissaan (pdf).

Vaate- ja tekstiiliteollisuuteen kohdistuu kovia paineita, sillä sen ympäristöjalanjälki on suuri veden ja energiankulutuksen sekä kemikaalien vuoksi. Viime vuosina on kritisoitu paljon myös työntekijöiden kehnoa asemaa ja huonoja palkkoja.

Uudet, muun muassa EU:n ajamat kestävyysvaatimukset voivat johtaa siihen, että tuotantoa siirretään maihin, jotka pystyvät esimerkiksi vähentämään helpommin toimitusketjun päästöjä ja ottamaan käyttöön kiertotalousratkaisuja. Samaan aikaan automatisointi voi johtaa työvoiman kysynnän vähenemiseen, raportissa kerrotaan.

Bangladeshin kannalta muutokset voivat olla tuhoisia, sillä se on maailman toiseksi suurin vaatteiden viejämaa. Maan viennistä 86 prosenttia muodostuu vaate- ja tekstiiliteollisuudesta, ja ala työllistää suoraan tai välillisesti noin 14 miljoonaa ihmistä, joista useimmat ovat haavoittuvassa asemassa.

Finnwatch peräänkuuluttaa kestävyysmurroksen vaikutusten parempaa huomioimista ja suunnittelua. 

”Ratkaisu ei ole ilmastotoimien lykkääminen vaan oikeudenmukainen siirtymä. Vaate- ja tekstiilialan ilmastotoimet ovat vasta alkutekijöissään, ja nyt on tärkeää varmistaa, että työntekijät otetaan alusta asti mukaan siirtymän suunnitteluun”, sanoo Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola tiedotteessa.

Raporttia varten haastateltiin 30:tä bangladeshilaista vaate- ja tekstiiliteollisuuden työläistä sekä ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen edustajia. Työntekijät työskentelevät tehtaissa, jotka tuottavat vaatteita Suomeen ja muualle Eurooppaan.

He ansaitsevat kuukausittain vain 85–142 euroa kuussa, kun elämiseen riittävä palkka olisi vähintään 179 euroa. Moni oli tullut vaatetehtaaseen töihin paettuaan äärimmäisiä sääilmiöitä kotiseudullaan. Monet myös kertoivat, että he jäisivät tyhjän päälle, mikäli työt loppuisivat.

”Työntekijät elävät kädestä suuhun, ja Bangladeshissa jylläävä inflaatio on entisestään vaikeuttanut toimeentuloa. Työttömyysturvaa ei ole, ja valtion tarjoamat erilaiset sosiaaliturvaohjelmat ovat pirstaleisia ja tehottomia. Koronapandemian aiheuttamat tuotantokatkot paljastivat puutteet karusti, kun lomautetut ja irtisanotut työntekijät jäivät keväällä 2020 tyhjän päälle”, kuvailee Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti.

Raportin mukaan Bangladeshin kaltaisten maiden pitäisi kehittää sosiaaliturvaa, tunnustaa ay-liikkeen rooli ja tukea vaatetehtaita muutoksessa. Tavallisille kuluttajille raportti suosittelee vaatteiden ja tekstiilien kuluttamisen vähentämistä ja pikamuodista luopumista. Tilalle se ehdottaa vaatteiden hankkimista käytettynä sekä niiden vuokraamista.