Suomen kehitysyhteistyössä huomioidaan ihmisoikeudet aiempaa paremmin, mutta niitä voitaisiin edistää vieläkin aktiivisemmin, summataan Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) tuoreessa ajankohtaisanalyysissa. 

”Suomen pitäisi nostaa kunnianhimon tasoa ja tukea kehitysyhteistyövaroilla yhä vahvemmin niitä toimijoita, jotka edistävät ihmisoikeuksia tai tarttuvat ihmisoikeushaasteisiin”, sanoi raportin tehneen FIANT Consultingin toimitusjohtaja Jaana Vormisto julkistustilaisuudessa eilen.

Hän muistutti, että ihmisoikeusperustaisuudelle on yhä kasvava tarve, sillä kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmiä ja samalla ihmisoikeuksia kyseenalaistetaan maailmalla yhä enemmän esimerkiksi niin sanotun anti-gender -liikkeen muodossa. Myös koronapandemia ja ilmastonmuutos ovat vaikuttaneet ihmisoikeuksiin kielteisesti.

KPT on valtioneuvoston asettama neuvoa-antava elin, joka seuraa Suomen toiminnan vaikutuksia kehitysmaihin ja antaa erilaisia suosituksia siitä, millaista kehityspolitiikkaa Suomen pitäisi tehdä. Sen jäsenistö koostuu muun muassa eduskuntapuolueista, etu- ja kansalaisjärjestöistä sekä UniPID-verkoston yliopistoista.

Uudessa ajankohtaisanalyysissä tarkastellaan ihmisoikeusperustaisuutta, josta tuli Suomen kehitysyhteistyön ydin vuonna 2012 kehitys- ja ulkomaankauppaministeri Heidi Hautalan (vihr) kaudella. 

Ihmisoikeusperustaiseen lähestymistapaan kuuluu, että kehitysyhteistyön ja -politiikan tavoitteet asetetaan ihmisoikeuksia silmällä pitäen ja työ kohdistetaan etenkin haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Esimerkiksi köyhyyden juurisyinä nähdään ihmisoikeusloukkaukset, kuten eriarvoisuus ja syrjintä, ei pelkästään vaikkapa taloudellinen kehittymättömyys. 

Ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toteuttamiseksi ulkoministeriö on luonut erilaisia ohjeistuksia sekä ihmisoikeusperustaisuuden tasoluokittelun. Selvityksen mukaan se on auttanut juurruttamaan ihmisoikeudet osaksi kehitysyhteistyötä. Toisaalta ohjeet ovat liian yleistasoisia. Haasteita aiheuttaa myös Suomen kehityspolitiikan vahva tulosperustaisuus.

”Jännitteitä syntyy, jos tulosperustaista hallintoa sovelletaan kapeasti: ajatellaan, että tuloksia pitää saavuttaa nopeasti ja että ne ovat lineaarisia ja helposti mitattavia. Se on usein kaukana siitä todellisuudesta, jossa ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa sovelletaan”, Vormisto huomautti.

Lisäksi hankkeet voisivat selvityksen mukaan ylipäätään olla ihmisoikeuksien kannalta kunnianhimoisempia. Vuosina 2019–2021 Suomen kehitysyhteistyöhankkeista 61 prosenttia jäi ulkoministeriön tasoluokituksessa vain ”ihmisoikeudet huomioivalle” tasolle eli tasolle, jolla ihmisoikeuksille ei aiheuteta haittaa, mutta niitä ei varsinaisesti edistetäkään.

Vain 21 prosenttia oli ihmisoikeuksia edistäviä ja 13,5 prosenttia ihmisoikeushaasteisiin tarttuvia. Selvityksen mukaan niiden osuutta pitäisi kasvattaa. 

Selvityksessä suositellaan ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan ulottamista hallituskausien yli sekä kehitysyhteistyön rahoituksen varmistamista.

”Eduskunnan tulee turvata lahjamuotoisen kehitysrahoituksen säilyminen vähintään nykytasolla. Se on tärkeää, jotta pystytään ohjaamaan kehitysyhteistyörahoitusta kaikkein köyhimmille maille ja hauraille alueille ja haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset tavoitetaan”, Vormisto sanoi.