Alle kuukauden päässä häämöttävien eduskuntavaalien tulos ratkaisee pitkälti sen, millaista kehityspolitiikkaa Suomessa lähitulevaisuudessa tehdään.

Etenkin kehitysyhteistyöjärjestöissä pelätään, että tiedossa on massiiviset leikkaukset samaan tyyliin kuin vuonna 2015, kun kehitysyhteistyöbudjetista poistettiin noin 40 prosenttia ja valtava määrä kehitysyhteistyöhankkeita ajettiin alas lyhyessä ajassa.

”Kyllä leikkauksista on syytä olla huolissaan, ei siitä mihinkään pääse. Pikemminkin olisi outoa, jos ei oltaisi huolissaan”, sanoo vaikuttamistyön johtava asiantuntija Niko Humalisto Suomen Lähetysseurasta.

Hän on seurannut viimeisen vuoden ajan kehitysyhteistyöhön ja kehityspolitiikkaan liittyviä suomenkielisiä viestejä Twitterissä. Aineistoa on noin 10 000 twiitin verran ja sisältö kehitysyhteistyön kannalta synkkää. Useimmiten kehitysyhteistyöstä puhutaan sellaisten aihetunnisteiden kuin ”leikattavaa löytyy” ja ”korruptio” kanssa.

”Kehitysyhteistyöstä on selkeästi muodostettu leikkausten kohde julkisessa keskustelussa ja sitä myöden myös poliittisessa keskustelussa”, hän toteaa.

Huoli jaetaan myös muualla järjestökentässä. Se on oikeastaan ristiriitaista, sillä puolueiden vaaliohjelmissa tilanne näyttää kehitysyhteistyön kannalta hyvältä.

Perinteisestikin kehy-myönteiset sdp, vasemmistoliitto, vihreät ja rkp kannattavat vanhaa tavoitetta kehitysyhteistyövarojen nostosta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. 

Kokoomus, keskusta ja kristillisdemokraatit puhuvat kehitysyhteistyöstä neutraaliin tai myönteiseen sävyyn. Liike Nyt leikkaisi 600 miljoonaa euroa, mutta sitä taas ei pidetä kovin merkittävänä puolueena.

Suurin huolenaihe liittyykin perussuomalaisiin. Puolueen visioissa kehitysyhteistyövaroja myönnettäisiin vain ylijäämäisestä budjetista. Sellaista ei ole aivan lähiaikoina luvassa, joten käytännössä kehitysyhteistyö loppuisi kokonaan.

”Emme odota, että kehitysyhteistyömäärärahat leikattaisiin täysin. Perussuomalaiset on kuitenkin vaalien kärkikahinoissa, mikä lisää sen lausuntojen painoarvoa. Meillä ei oikein ole puolueita, jotka puolustaisivat voimaperäisesti kehitysyhteistyötä. Jos tämä on ainoa avaus kehitysyhteistyöstä, silloin se jää kummittelemaan eetteriin”, sanoo kehitysjärjestöjen kattojärjestön Fingon vaikuttamistyön johtaja Ilmari Nalbantoglu.

Myös tavallisten kansalaisten keskuudessa on leikkaushaluja. Vaikka suomalaiset perinteisesti kannattavat kehitysyhteistyötä, Elinkeinoelämän valtuuskunnan marraskuisen kyselyn (pdf) mukaan peräti 60 prosenttia suomalaisista leikkaisi juuri kehitysyhteistyöstä, jos leikata pitää. Se on yksi suosituimmista leikkauskohteista.

Jonkinlaiset leikkaukset kehitysyhteistyöhön ovat todennäköisiä, sillä valtiontalouden kestävyysvajeen vuosi puolueet ovat väläytelleet leikkauksia muutenkin. Myös esimerkiksisi eilen julkaistussa valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoituksessa (pdf) ehdotetaan 200–300 miljoonan euron leikkauksia kehitysyhteistyöhön. 

Leikkauslistojen kärjessä

Kehitysyhteistyö ei ole leikkauslistojen kärjessä sattumalta. Vaikka sen perustehtävää – köyhien auttamista maailmalla – on helppo kannattaa, siitä on tarvittaessa helppo myös luopua, asiantuntijat sanovat.

”Kun on monenlaista kriisiä ja rahareikiä sekä kestävyysvajetta, leikkaukset kehitysyhteistyöhön ovat ikään kuin odotettavissa. Kehitysyhteistyö on kohde, josta on helppo leikata, koska se ei koske tavallisen äänestäjän arkea ja hänen elämänvalintojaan. Monien muiden tahojen erilaiset etujärjestöt ovat paljon suoremmassa yhteydessä puolueisiin, kehitysyhteistyö taas tapahtuu enemmän muualla”, sanoo akatemiatutkija, globaalin kehitystutkimuksen lehtori Eija Ranta Helsingin yliopistosta.

Kehitysyhteistyötä on vaikea puolustaa leikkauksilta myös siksi, että siihen liittyy paljon sellaisia lähtökohtaisesti negatiivisia oletuksia, joista muita sektoreita harvemmin syytetään.

”Suomalaista kehitysyhteistyötä ymmärretään usein tarkoituksella väärin. Väitetään, että se on suoraa budjettitukea vastaanottajamaille ja että valtioilta se menee suoraan korruptioon. Väitteitä ei perustella tutkimuksin. Kun kehitysyhteistyö nähdään tuloksettomana tai apuriippuvuutta aiheuttavana, siitä leikkaaminen tuntuu helpolta”, Humalisto sanoo.

Minä ensin -ajattelu haastaa kehitysyhteistyön

Kehitysyhteistyön ajatus köyhimpien tukemisesta on tällä hetkellä erityisen heikoilla myös siksi, että maailmantilanne on epävakaa.

Fingon kehityspolitiikan asiantuntijan Silla Ristimäen mukaan geopoliittisessa retoriikassa oman valtion edun korostaminen on lisääntynyt. Kehitysyhteistyön ei ajatella ajavan oman maan etuja, siispä siitä voidaan leikata.

Hänestä ajatus on ristiriitainen.

”Aivan kuin suomalaisten etu ja kehitysyhteistyö olisivat vastakkaisia asioita. Kärjistäen ajatellaan, että Suomella ei olisi oman etunsa takia enää varaa tehdä kehitysyhteistyötä ja edistää ihmisoikeuksia maailmalla. Nimenomaan ihmisoikeuksien puolustaminen maailmalla kuitenkin on tapa edistää Suomen etuja”, hän sanoo.

Ilmari Nalbantoglun mukaan oman edun tavoitteluun liittyvää trendiä vahvistaa klientilismiksi kutsuttu ilmiö. Siinä kansalaiset nähdään ikään kuin valtiolta palveluita saavina ja vaativina ”asiakkaina”. 

”What’s in it for me -tyyppinen ajattelu on yleistynyt, ja se on vastakkainen sille ajatukselle, että itse asiassa me yhteiskuntana muodostamme yhteisön, jolla on tiettyjä arvoja, kuten kansainvälinen solidaarisuus ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttaminen. Tässä on ehkä vaikeammin voitettava ilmiö, johon meidän järjestöjenkin pitäisi puuttua”, Nalbantoglu sanoo. 

Kehityspolitiikka on ulkopolitiikkaa

Vaikka kehitysyhteistyö ei yleensä nouse vaaliväittelyiden keskeisimmäksi aiheeksi, tänä keväänä siihen on suuremmat mahdollisuudet, sillä Nato-jäsenyyden ja Ukrainan sodan takia ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua on luvassa enemmän. Taustalla häilyy myös ilmastokriisi.

Nämä aiheet liittyvät suoraan myös kehityspolitiikkaan, mitä ei aina tulla ajatelleeksi. Eija Rannan mielestä kehitysyhteistyön ulko- ja turvallisuuspoliittista roolia pitäisikin nostaa vaalikeskusteluissa selkeämmin esiin. 

”Perinteisesti on haluttu korostaa, ettei kehitysyhteistyötä tehdä vain itsekkäistä syistä, ja huomio on ollut globaalin tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden saavuttamisessa. Ei kuitenkaan olisi pois globaalin tasa-arvon agendalta, jos kerrottaisiin, että sitoutuminen kehitysyhteistyön kansainväliseen järjestelmään hyödyttää myös Suomea, sillä siinä Suomi tekee yhteistyötä samanmielisten maiden ja sellaisten järjestöjen kanssa, joilla on samantyyppinen arvopohja kuin Suomella.”

Käytännössä rahoittamalla esimerkiksi YK-järjestöjä Suomi vaikuttaa suoraan siis myös maailmanpolitiikkaan. Siksi kehitysyhteistyön lopettaminen ei olisi vain auttamisen lopettamista.

”Jos Suomi irtautuisi kehitysyhteistyöstä, samalla se irtautuisi myös kansainvälisestä viiteryhmästään ja järjestöistä, joissa se toimii yhdessä Ruotsin, Saksan ja Yhdysvaltain kaltaisten maiden kanssa. Se olisi aika yksinäinen maailma sitten”, Ranta toteaa.

Rauhan ja ihmisoikeuksien tukeminen kansainvälisesti kuuluvat myös Suomen perustuslakiin, Niko Humalisto huomauttaa. Jos kehitysyhteistyö loppuisi, tämä velvoite pitäisi hoitaa jotenkin muuten.

”Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen tuntuu vapaamatkustamiselta. Jos kaikki muutkin maat lopettaisivat kehitysyhteistyönsä, mistä sitten vaikkapa YK saisi rahoituksensa? Olisimmeko todella valmiita luopumaan YK:n toimijuudesta ja millaisille voimille se avaisi mahdollisuuksia kansainvälisessä politiikassa?” Humalisto kysyy.

Vaaliväittelyiden aiheena voisikin leikkausten sijaan olla se, mikä Suomen rooli kansainvälisillä areenoilla voisi konkreettisesti olla, järjestöjen asiantuntijat toivovat.

”Toivomme puolueilta avauksia vaikkapa siitä, mitä YK:n Agenda 2030:n jälkeen pitäisi ryhtyä tekemään, mitä Suomen pitäisi ajaa Etyj-puheenjohtajakaudella tai voiko Suomella olla Naton jäsenenä roolia inhimillisen turvallisuuden edistäjänä. Tämäntyyppisiä laajempia näkemyksiä Suomen kansainvälisestä roolista ei tällä hetkellä keskustelussa oikein kuulu”, Nalbantoglu sanoo.

Puolueet ulos kaapista

Vajaa kuukautta ennen vaaleja vaaliväittelyt ovat vasta käynnistymässä. Fingon ja Lähetysseuran asiantuntijoiden tuntuma kuitenkin on, että kulissien takana kansanedustajat suhtautuvat kehitysyhteistyöhön yllättävänkin myönteisesti – toki talous huomioiden.

”Ei ole läpi poliittisen kentän jaettu näkemys, että nyt vain sakset käymään. Puolueilla on myös aitoa ohjelmatyötä ja ajatuksia kehitysyhteistyöstä. Meidän viestimme puolueille on, että tulkaa kehitysyhteistyökaapista ulos ja näyttäkää ajatteluanne. Kyllä ihmisiä kiinnostavat nämä kysymykset”, Nalbantoglu kannustaa.